Etusivu

5.2.2012

Freedom to Learn tulee!

Kesä on taas tulossa, ja sen myötä erilaiset ulkona pidettävät promootiotapahtumat! 23.5. Starttaa Tallinnassa Hewlett-Packardin Freedom to Learn -tapahtuma, jossa myös Expression on mukana kahden suomalaisen promoottorin voimin. Kiertue rantautuu Suomeen seuraavana päivänä ja asettuu kahdeksi päiväksi (24.-25.5.) Kampin Narinkkatorille. Sieltä kiertue siirtyy loppuviikoksi Hewlett-Packardin Suomen pääkonttorille Espooseen.

Kampin tapahtumassa on paljon nähtävää ja koettavaa! Siellä on mahdollisuus päästä itse sisälle HP:n kiertuerekkaan kokeilemaan ja testailemaan HP:n tuotteita ja niiden ympärille rakennettuja opiskelua helpottavia palveluita, kurkistamaan millaisia laitteita ehkä käytämme vuoden päästä ja osallistumaan arvontaan, jossa pääpalkintona on kannettava tietokone!

Tule siis sinäkin mukaan Narinkkatorille katsastamaan uusimmat uutuudet ja morjenstamaan meitä expressionisteja, ja “mese-miestä”, jotka olemme siellä tekemässä tapahtumasta onnistunutta ja mieleenpainuvaa elämystä!

HP:n kiertuerekka

Sloggi-promootiot Stockmanneilla: Osallistu myös Sloggi-tarinakisaan!

Oulun Sloggi-promoottoriTriumph International Oy (Sloggi) ulkoisti Stockmannin Hullut Päivät -promootiot Expressionille vuonna 2008. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet syyt olivat:

  • Sloggi-mielikuva oli haluttu muuttaa sporttisemmaksi, aktiivisemmaksi ja yhä enemmän nuorten aikuisten kohderyhmää puhuttelevaksi. Expressionin 200-henkisestä myyjäverkostosta löytyi sopivimmat promoottorit.
  • Sloggilla oli tarve tehdä entistä kustannustehokkaampaa markkinointia: kaukana asuvien myyntiedustajien kilometrikorvauksista ja hotellikuluista päästiin eroon valitsemalla paikallisetpromoottorit.

TYÖTEHTÄVÄT

Promoottorit myyvät ja esittelevät sekä naisten että miesten Sloggi-tuotteita Hulluilla Päivillä kaksi kertaa vuodessa. Mukana ovat Stockmann-tavaratalot Oulussa, Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Promoottoreiden tehtävät ovat:

  • Kontaktoida alusvaateosastolla käyviä asiakkaita ja myydä Sloggi-tuotteita
  • Avustaa asiakkaita oikean mallin ja koon valinnassa
  • Tehdä lisämyyntiä
  • Esitellä uutuustuotteita ja Sloggia yrityksenä

    Ilona keskustan Stockmannilla, kevät 2011.

KOULUTUS

Promoottoreiden koulutus hoidettiin tehokkaasti puhelimitse. Lisäksi promoottorit saivat sähköisen promo-ohjeistuksen eli briiffin, jossa käytiin läpi mm.:

  • Asiakkaiden yleisimmät kysymykset
  • Suositut ja toimivat avausrepliikit
  • Lisämyynnin tekniikat
  • Käytännön asiat

RAPORTOINTI

Keikkojen jälkeen promoottorit täyttivät raportit, jonka perusteella Expression laati palautteen Sloggi-keikkojen kehittämistä varten. Raportissa paneuduttiin:

  • Myyntiaikoihin
  • Myytäviin tuotteisiin
  • Myynnin tehostamiseen
  • Asiakaspalautteisiin

TARINAKISA

Tänä vuonna raporteissa oli myös promoottoreille tarkoitettu tarinakisa. Parhaan tarinan kentältä välittänyt promoottori voittaa itselleen Sloggi-tuotteen. Tarinoita voi arvioida kommentoimalla tätä blogijuttua ja kertomalla mielipiteensä hauskimmasta tarinasta.

Expressionin arvovaltainen raati valitsee kaikkien 30.4.11 mennessä tätä artikkelia kommentoineiden joukosta nasevimman kannanoton, jonka antaja myös palkitaan Sloggi-tuotteella. Kommentin kirjoittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla kotiosoitteen pyytämistä varten. Muista siis sähköpostiosoitteesi.

TARINA 1

Minä (naisihminen) kerroin asiakkaalle ehkä hieman liian innoissani tuotteista ja kehaisin, että on tämä bokserimalli varsinkin MEIDÄN nuorten keskuudessa ollut hyvin suosittu. Asiakas siinä hetken tuijotti ja kysyi, että oletko oikein itsekin testannut. Siinä sitten tää promoottori vähän punastui. :)

TARINA 2:

Keskiviikolta jäi mieleen mies, jolle kerroin Sloggien olevan erittäin kestäviä oikein hoidettuna. Mies naureskeli, että tietää oikein hyvin kuinka kestäviä ovat, “en edes kehtaa sanoa kuinka monta vuotta minulla on Slogit olleet!” Vissiin siis jokunen vuosi sitten pidetty niitä jalassa.

TARINA 3:

Osaston päällikkö (?) seurasi touhujani koko päivän ja auttoikin välillä laatikoiden purkamisessa, kun tuotteet vietiin käsistä ja myin myin. ;) Päivän päätteeksi hän sanoi, että “oli täysi 10+”. Tuli hyvä mieli.

TARINA 4:

Päivän ensimmäinen asiakas tulee kysymään minulta, onko myynnissä tällä hetkellä Sloggin pitkälahkeisia kalsareita. Vastaukseni oli ei meillä ole ollenkaan kalsareita. Korjasin sitten välittömästi: siis niitä pitkälahkeisia.

TARINA 5:

Muutama vanhempi rouva väkisin halusi ostaa Basic Maxit puuterinvärisenä miniöilleen, vaikka kuinka hienovaraisesti yritin neuvoa ja ehdotella hieman nuorekkaampia malleja :D . Tais olla täteillä taka-ajatuksia.

TARINA 6:

Mieleen jäi monta mukavaa tarinaa. Usean asiakkaan kanssa puhuttiin alusvaatteista ja niiden merkityksestä yleensä sekä tuskasteltiin vartalon ongelmakohtia. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmakohtansa! Ihmiset olivat hirmu tyytyväisiä saadessaan puhua näistä asioista promoottorille.

TARINA 7:

Huikkasin ohikulkevalle noin 60-vuotiaalle miehelle että “Slogit ovat tyylikkäät säällä kuin säällä” ja hän vastasi englanniksi että “hyvin sinä suomea puhut, harmi vain etten ymmärrä” Puheeksi tuli että hän tuli israelista ja oli suomessa journalistina. Hän tuli päivän aikana moikkaamaan minua pariin otteeseen shoppailun lomassa, ja kertoi mielipiteensä myös suomalaisista: tylsää, harmaata ja poispäin vetäytyviä. Suomessa oli kuulema liikaa kieltoja, ja ihmiset ajattelivat vain negatiivisesti. Minun tylsyyttäni hän testasi vitsillä. Lupasi ostaa sloggit jos nauraisin. Vitsi meni näin:

” Olin matkalla maaseudulla, kaukana Suomen pohjoisessa jossa törmäsin pieneen kappeliin, kirkon tapaiseen pieneen nättiin rukoushuoneeseen. Vieressä oli myös järvi, jonka rannassa ei kuulunut ääntäkään. Näin rannan vieressä kyltin, joka oli liian kaukana, että olisin erottanut mitä siinä luki. Varovasti astelin kyltin luo ja vilkuilin pientä rukoushuonetta varoen. Käänsin kyltin ja mitä kummaa siinä lukikaan: ” Veden päällä kävely kielletty!” Koska vitsi oli kerrottu englanniksi, en heti rekisteröinyt sitä ja huikkasin ” REALLY??” jonka jälkeen tajusin kuinka blondi olin ja repesin nauramaan omalle tyhmyydelleni. Nauroin siis itselleni, mutta se ei haittaa, mies luuli että nauroin hänen vitsilleen. Sloggit lähtivät.

TARINA 8:

Eräs mies tuli osastolle ja totesi, että nyt täytyis saada uusia kalssareita kun vanhat alkaa kolahteleen lattiaan.

TARINA 9:

Perjantailta mieleen jäi heti aamusta paikalle tullut nainen. Hän kyseli pitkiä kalsareita, “kun se syksy kuitenkin tulee niin nopeasti ja yllättäen!” Ja minä vaan toivon, että se kesäkin tulisi ensin.

TARINA 10:

Mieleen jäi nainen joka kysyi rohkeasti Touch it -hipsteristä: “jääkö se rullalle häpyhuulten tai persposkien väliin?” Lisäksi erään asiakkaan ratkaisu koon valitsemisen vaikeuteen oli mielenkiintoinen: “otan toiset kokoa 40 ja toiset kokoa 42″.

TARINA 11:

Eräs asiakas tuli tänään kertomaan, kuinka Sloggien laatu on huonontunut. Hän osti niitä ison pinon hullujenpäivien aikaan, ja puolenvuoden päästä kaikki olivat kuluneet pyllyn kohdalta puhki. Siis niin, että sormet läpi pilkistivät. Mietimme yhdessä mistä tämä mahtoi johtua, että sormet voivat pilkistää pyllystä.

TARINA 12:

Mieleen jäi eräs iäkkäämpi (+75v) pariskunta, jotka olivat tulleet yhdessä hakemaan vaimolle uusia Sloggeja. Nainen valitsi ensiksi tutut ja turvalliset Slogin maxi-housut puuterinvärisenä. Kysyessäni haluaisiko hän tutustua myös muihin malleihin ja näytin pitsistä Pure Lacen maxi-mallia, mies vei housut kädestäni ja kuiskasi naiselle “kun nää otat niin saadaan vipinää makuukammarin puolelle” ja läiskäisi vaimoaan leikkisästi takamukseen. Tämä “kuiskaus” kuului kyllä selkeästi omiin ja varmasti muidenkin asiakkaiden korviin kun ihmiset purskahtivat nauruun… Ja niin lähti pari pakettia Pure Lacea vanhan parin matkaan – ja vielä syntisen mustan värisenä.

TARINA 13:

Pisteelleni saapui kolme noin 80-vuotiasta vanhaa rouvaa. Yksi heistä oli erittäin kiinnostunut ostamaan Basic maxi-housua ja etsinkin hänen kanssaan hänelle sopivaa kokoa ja väriä. Toiset kaksi rouvaa hiplailivat hekin Maxin näytekappaleita ja vertailivat niitä. Kun olimme löytäneet rouvalle oikean koon ja värin ja keskustelimme alushousuista, alkoi nämä toiset kaksi rouvaa haukkumaan sloggien materiaalia “kuinka ohutta ovat nykyään! nämä ovat tosi huonoja, tulee reikiä heti, etkai sinä nyt niitä osta?”

No, niinpä tämä ostamassaoleva rouva hylkäsi heti housut, vaikka oli näitä jo ollut ostamassa, kun kaikki entisetkin olivat niitä olleet. No, rouvaporukka jatkoi matkaansa, kunnes hetken päästä tämä yksi rouva saapui äkkiä takaisin ja nappasi aiemmin haluamansa paketin ja lähti kassalle päin. Alkoi siinä hieman naurattaa, kun tuntui, että rouva tuli ostamaan nyt ne Sloggit sitten salaa kavereiltaan!:D

Kiitos aktiivisille myyjillemme hauskoista tarinoista!



Small things matter – äitiysvapaa häämöttää!

Olen ollut onnekas, koska elämääni on siunattu kahdella pienellä ihmistaimella, jotka varttuvat masussani kovaa vauhtia. Kyseessä ovat siis esikoiseni. Heitä on tulossa kerralla kaksi.

Yritän virittäytyä hiljalleen äitiyslomafiilikseen, joka ei ole kovin vaikeaa tällä olemuksella kymmenine fyysisine oireineen. Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin meidät kaksosodottajat häädetään ensin sairaslomalle viikolla 26-28 ja siitä sitten heti perään äitiyslomalle. Tämä siksi, että monisikiöisillä raskauksilla on paha taipumus päättyä ennenaikaisina, mikä ei tietenkään ole hyvä asia orastavan ihmiselämän kannalta. Siksi fyysinen lepo tulee tarpeeseen normaalia aiemmassa vaiheessa. Aivoja sen sijaan saa rasittaa parhaansa mukaan. Virallisesti jään töistä pois toukokuun -11 kuluessa mutta laskettu aikani on heinäkuussa. Samaisena kuuna, jolloin täytän 30.

Muuten voisin olla pidempäänkin hommissa mutta nyt keskitytään suojelemaan pikkuisten hyvinvointia. Aikuinen pärjää aina. Ja myönnetään, kyllä tuo kokonaisena nielaistu kymmenen kilon kinkku mahassani painaa kummasti keuhkoja ja lonkkia niin istuessa kuin seisoessa ja kävelessä. Makuuasento läppäri sylissä on alkanut tuntua yllättävän ihanalta, koska toimettomaksi en tahdo heittäytyä. Viimepäivinä olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia mullistuvasta työ- ja vapaa-ajan suhteesta sekä pohdin, kumpi mahtaa olla rankempaa: kaksosten vauva-aika vai bisnes? Molemmissa on varmasti oma tekemisensä, eikä niitä voi verrata toisiinsa suoraan.

Olen todella onnekas, sillä firmasta sinänsä en joudu huolehtimaan, koska minulla luotettavat ja osaavat kollegat, ja olen ehtinyt järjestellä asioita heidän kanssaan. Voin heittäytyä äitiyselämään luottavaisin mielin, joskaan omasta valmiudestani siihen en ole yhtään niin varma. Sitä luulee olevansa valmistautunut uuteen elämäntilanteeseen mutta aina se onnistuu yllättämään.

Odotan paljon äippälomalta. Paitsi, että saan nähdä kaksi erilaista kehityskaarta, toivon, että omakin luovuuteni nousee potenssiin 1000, saan uusia ajatuksia tuttuihin, jopa puhki kuluneisiin näkökulmiini ja keksin ainakin muutaman keityskelpoisen bisnesidean. Veikkaan, että kaipaan töihin takaisin “lomailemaan” melko pian, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi täysin rinnoin (tämä ilmaisu sallittakoon odottavalle äidille) kaksosten alkutaipaleelle auttamisesta. Elämä tulee olemaan niin kovin erilaista lasten kanssa työmaailman haasteisiin verrattuna, mutta odotan tulevaa innolla!

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Ja tauko tekee hyvää, vaikka bloggailusta täällä en aio luopua äitiysaikananikaan. Kohta keskityn nauttimaan elämän pienistä ihmeistä, ja ihmetellään sitten työelämää, kun pienet ihmeet ovat varttuneet hieman suuremmiksi. Small things matter, kuten oheinen TEDx-klippikin osoittaa!

Terkuin,
Pullatyttö, joka osti expressioninturkoosit kaksostenvaunut

Expression Helsinki saa keväällä uuden kodin!

Toivottavasti en nuolaise ennenkuin tipahtaa, mutta nyt näyttää lupaavasti siltä, että Expression on viimein löytänyt uuden toimitilan Helsingistä. Sopivaa tilaa on etsitty jo jonkin aikaa, koska kriteerejä oli melkoisesti. Ensinnäkin, olemme viihtyneet Pasilassa erinomaisesti emmekä halunneet luopua sangen kohtuullisista työmatkoista ja hyvistä kulkuyhteyksistä – myös Tampereelle päin, niin autolla kuin junallakin. Halusimme hieman (muttei liian paljon) Leankadun toimistoa isomman tilan, joka soveltuisi niin päivittäiseen puurtamiseen, palaverien pitoon kuin parinkymmenen hengen promoottorikoulutuksiinkin. Promootiotavaran kantamisen vuoksi halusimme pysyä katutasossa, mutta toivoimme, että uusi toimisto olisi helpompi löytää, kuin nykyinen toimistomme sisäpihalla kävelykadun varressa – Leankatu kun ei sano monelle pasilalaisellekaan mitään. Kuulostaa suunnilleen siltä kuuluisalta neulalta heinäsuovassa, mutta nyt tosiaan näyttää siltä, että toukokuussa pääsemme tällaiseen loistopaikkaan muuttamaan! Ja sehän tarkoittaa tietysti tupaantuliaisia…

Allekirjoittanut on tuo pingviini. Jääkarhu on harjoittelijamme Jesse. Annariina on pakatessa unohtunut laatikon pohjalle läppäri sylissä ja kännykkä korvalla. Kuvan otti tietysti Luomasen Päivi: "Tästä tulee hyvä blogijuttu!"

Hymyistä parhain

Oletko pohtinut, miksi osa asiakaspalvelijoista tuntuu aidon ystävällisiltä, kun taas osa loihtii teeskentelevän hymyn kasvoilleen? Sama homma lehtimainosten mallien kanssa. Ja promoottoreiden, lentoemäntien sekä pankkivirkailijoiden. Sekä aivan tavallisten ihmisten mm. Facebookissa, muotiblogeissa ja yritysten sivuilla. Suurimmalla osalla on (pyydettäessä) suupielet ylöspäin mutta hymy vaikuttaa silti teennäiseltä. Heidän kasvonsa välittävät ristiriitaista viestiä, jonka sensitiiviset huomaavat. Kuulun itse äärettömän sensitiiviseen sakkiin, mikä ei todellakaan ole ainoastaan hyvä asia.

Haluan nyt jakaa kanssanne erään salaisuuden. Hymyjä todella on kahdenlaisia. Duchenne-hymy (nimetty keksijänsä Quillaume Duchennen mukaan) on niin sanottu aito hymy. Suunpielet kaartuvat ylöspäin ja iho kiristyy silmien ympäriltä. Tämän aiheuttavat orbicularis oculi ja zygomaticus -lihakset, joita on äärimmäisen hankala hallita tahdonalaisesti. Toinen hymy, niin kutsuttu Pan America -hymy on puolestaan se epäaito, ja yllättäen nimetty samannimisen lentoyhtiöbrändin mainoshymyjen mukaan. Siitä puuttuvat kaikki Duchenne-hymyn piirteet. On väitetty, että Pan America -hymy on läheisempää sukua länsimaalaisten pelon irvistykselle kuin onnen hymylle.

Kun sensitiiviset ihmiset arvioivat erilaisia hymyjä, he erottavat yhdellä vilkaisulla Duchenne- ja Pan America -hymyt toisistaan. Tutkimusta aiheesta on tehty mm. Berkleyn yliopistossa (Keltner, Harker, 1960). Tosi pelottavaa, eikö? Kaikista herkimmät ihmiset näkevät hymysi taakse kaikissa tilanteissa, sanoi suusi ääneen mitä tahansa. Työhaastattelu, ystävän kanssa kaffittelu, satunnainen tapaaminen kadulla, asiakaspalvelutilanne, intiimi hetki kullan kanssa, vanhempainilta, Facebook-galleria, neuvottelu. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomenna, kun heräät, laahusta peilin eteen ja tarkastele silmäkulmien ryppyjäsi. Onko niitä? Jossei ole, mieti, millä elämäntapamuutoksilla saat niitä hankittua. Aito hymy pitää ansaita. Siinä auttaa onni, ilo ja huolettomuus.

Duchenne vai Pan America?

Timo Harjakainen kaiken korjaa! Otetaan oppia asenteesta.

Katselin Putous – Vuoden sketsihahmo -ohjelmaa taas eilen ja nauroin itseni kippuraan  Mister Mallorcan (J. Vatanen), Timo Harjakaisen (Aku Hirviniemi) ja Munamiehen (Riku Nieminen) pistäessä parhaansa peliin. Taitavia  ovat, en voi kuin ihailla, mistä tuo improvisaatio- ja innostuskyky tulee. Tottakai osa on koulutuksen tuomaa extraa mutta hyvin pitkäli menestys on kiinni asenteesta. Millä tuollaisesta draivista ja itsensä likoon laittamisesta saadaan siirrettyä edes murto-osa muille toimialoille hyödynnettäväksi? Muutama hassu prosenttikin riittäisi.


Oma suosikkini ohjelmassa on ehdottomasti Harjakainen. Ei siksi, että hän edustaa suomalaista sovinistista rakennustyömaaesimiestä vaan siksi, että hänellä on kyvyt, joita ei kilpailevilta näyttelijöiltä löydy. Harjakaiselta voisimme itse kukin opiskella seuraavia teemoja:

  1. Jatkuva parantaminen: kaveri on parantanut suoritustaan läpi ohjelman. Jutut eivät ole laimistuneet matkalla vaan päinvastoin hän kasvaa rooliinsa sisään vahvemmin jokaisella esityskerralla. Perspektiivi Harjaisen maailmaan laajenee, jutut eri jaksoissa linkittyvät yhä vahvemmin toisiinsa ja rooliin eläytyminen on parantunut.
  2. Henkilöbrändäys: Harjakainen on brändi, joka on syntynyt muutamassa hassussa kuukaudessa. Toki suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa. Hyvä saavutus etenkin, kun ottaa huomioon aiemman Putous-hahmon eli Marja Tyrnin tuomat muuntautumishaasteet. Helpommallahan olisi voinut päästä, mikäli olisi rakentanut hahmonsa osittain tyrnimäisten elementtien varaan mutta näyttelijä päätti viedä uuden hahmonsa mahdollisimman kauas vuoden -10 hahmosta. Harjakainen-konsepti on niin nerokkaasti rakennettu, että oikein harmittaa, mikäli Aku ei halua keikkailla Harjakaisena niin paljon, kuin kysyntää olisi. Ymmärtääkseni näyttelijä aikoo keskittyä saattamaan pinnot loppuun sekä viettää aikaa hiljattain kasvaneen perheensä kanssa. Arvostan, että ihminen tekee juuri sitä, minkä kokee itselleen tärkeäksi ja mieluisaksi, sillä työ harvoin voi olla koko elämä pysyvästi.
  3. Antautuminen flown vietäväksi: Näyttelijän hommaa ei voi tehdä puoliteholla, niinkuin ei mitään muutakaan, missä haluaa olla paras. Ei etenkään Suomessa, jossa vain pieni osa ammattilaisita tekee oikeasti unelmoimiansa oman alan töitä ja saa nniistä vielä kelpo palkkaa. Keskinkertaiseksi ei ole varaa jää, sillä todelliset ammattilaiset kävelevät yli mennen tullen. Mikäli haluaa olla alansa paras, sen eteen täytyy tehdä uhrauksia. On hallittava sopivassa suhteessa riskit ja rohkeus, uskallettava olla aidosti oma itsensä sekä pystyttävä näyttämään innostuksensa ja seisomaan ideologiansa takana – myös silloin, kun muu maailmaa nauraa itselleen ääneen. Silloinhan yleensä tietää tekevänsä oikeasti jotain suurta, kun massat alkavat  tehdä pilaa tai nousevat vastarintaan. Mutta tämäkään ei vielä riitä, vaan on onnistuttava järjestämään itsensä sellaiseen porukkaan, jossa osaamista arvostetaan, tuetaan ja kehitetään edelleen.

Energiaa elämään

Jos iltapäivälehtiä on uskominen, aiheuttaa pimeä talvi lähes jokaiselle kaamosmasennuksen, jota seuraa luonnollisesti kevätväsymys, jonka jälkeen iskee lomastressi. Syysmasennus täydentää syklin ennen joulustressiä ja seuraavaa kaamosmasennusta. Luonnollinen kierto, jonka kanssa täytyy vain yrittää elää, niinkö? Ei todellakaan. Masennus on sairaus, josta kärsivän tulee hakeutua lääkärin pakeille. Väsymys voi olla oire sairaudesta, mutta jos muita oireita ei ole, ovat piristymisen avaimet todennäköisesti omissa käsissäsi.

Uni lienee itsestäänselvin väsymyksen poistaja. Kunnon yöunet selvässä unirytmissä – kuulostaako äidiltäsi? Äiti oli oikeassa. Facebookista päätellen maanantainvastainen yö on uudelleenristitty liskojen yöksi, koska humalaisten perjantai- ja lauantai-iltojen ja –öiden jälkeen seuraava yö selvinpäin nukutaan ilmeisesti tunti kerrallaan painajaisia nähden. Ei ihme, että naamakirjan yleisimmät tilapäivitykset ovat Karvismaista maanantaivalitusta.

Juomapuolella kannattaisikin panostaa enemmän H2O:hon, sillä pienikin nestevajaus näkyy väsymyksen tunteena ja jopa päänsärkynä. Janoa ei kannata odottaa, sillä kyseinen reaktio syntyy vasta kun nestetasapaino on jo laskenut alle normaalitilan. Vedenjuonnin tärkeyden opin promovuosinani eräältä konkaripromoottorilta, joka katsoi energiajuomatölkkiäni nenänvarttaan pitkin: “No, ehkä kaikki toi sokeri ja kofeiini piristää vartiksi, mutta jos haluat pysyä koko tän keikan hereillä niin juo ennemmin vettä.” Ruokapuolella kannattaa syödä usein ja pieniä annoksia. Jos olet ikinä syönyt pizzaa lounaaksi, tiedät miten houkuttelevalta toimiston sohva näyttää iltapäivisin.

Liikunta on Expressionin Pasilan toimistolla suosituimpia puheenaiheita. Mikään ei päätä stressaavaa päivää tehokkaammin kuin sopivan haastavat treenit. Jos haluat erottua satojen työnhakijoiden joukosta, ei CV:hen kannata listata harrastuksiksi tavanomaisia Zumbaa, BodyPumpia, kuntosalia tai lenkkeilyä, vaan esimerkiksi laskuvarjohyppy, vaikka pääsisitkin taivaalle vain muutaman kerran vuodessa. Realistisempi maanantaistressin poistaja lienee kuitenkin joku helpommin harrastettava laji – ylös, ulos ja lenkille toimii aina. Vuoden aikana esittelemme suosikkilajejamme, ehkäpä joku lukija löytää oman energianlähteensä niiden joukosta!

Euro maksaa euron, Tallinnassakin

Arkipäivät Expressionilla ovat lähes poikkeuksetta hektisiä, joten strategian suunnittelua, uusien tuotteiden kehittämistä tai blogijuttujen kirjoittamista varten on syytä hylätä toimisto ja suunnata porukalla vaikkapa korpimökille tai Tallinnaan. Kun Viking Line tarjosi ilmaista päiväristeilyä naapurikaupunkiimme ei tarvittu kuin yksi vilkaisu vuodenvaihteen kiireissä hävettävän vähän päivitettyyn blogiimme; Kalenterit auki ja mahdollisimman nopeasti keula kohti etelää. Parilla kympillä sai hytin suoman kirjoitusrauhan ja samalla satsauksella supermaukkaan lounaan kahdelle ihanassa Vapianossa.

Ainakaan allekirjoittaneet eivät huomanneet hintojen muuttuneen euron myötä ja samaa kertoi Taloussanomien selvityskin. Kroonitkin pääsevät onneksi hyötykäyttöön.

Vapiano-lounas, paras lounas!

Muutama muisto opintomatkalta Berliinistä

Klikkaa kuvat täysikokoisiksi.

Voimauttava kuvaaminen – Bullshittiä vai parhautta?

ePromo-koulutuksemme kuvasaldoa.

Iirikseni ovat kasvaneet kiinni uudehkoon järjestelmäkameraani. Kameraan, joka on reissannut pitkän matkan vain päätyäkseen takaisin minulle. Alunperin se ostettiin asiakkaamme ylijäämävarastosta työkaverilleni, joka kuvasikin sillä vuosia. Tämän jälkeen kamera siirtyi minulle ikuisuuslainaan. Luovuin kamerasta uudelleen, kun työkaveri tarvitsi sitä mutta ei tällä kertaa itselleen vaan ystävälleen. Niinpä kamera matkasi Jyväskylään ex-promoottorillemme. Hän innostui kuvaamisesta niin paljon, että päivitti taitojaan vastaavaan kameraan, ja minä ostin tuon kerran jo omistamani vempeleen takaisin. Painavahkoa runkoa kantaessani tulee tehtyä hyvä salitreeni mutta on valokuvauksessa paljon muutakin viehättävää. En ole teknisesti taitava kuvaaja mutta se ei ole tavoitteenikaan. Olen tarinoitsija ja hetkien ikuistaja. Kuinka onnellisia ihmiset ovat olleet ymmärrettyään kätköistäni löytyvän kuvia lähes kaikista elämäntilanteista vuodesta 1994 alkaen. Vaikkei lähipiirini ehkä ole ollut onnensa kukkuloilla kuvan ottohetkellä, he ovat syttyneet otoksista myöhemmin. Kuvien, tai pikemminkin niihin vangittujen muistojen, arvon ymmärtää jälkikäteen. Asiat nimittäinsäilyvät ikonimuistissamme pitkään, ja vanhojen kuvien katselu aktivoi meissä voimakkaita tunteita. Voimme palata ajassa taaksepään sekä vaeltaa myös tulevaisuuteen. Kuvat auttavat haaveilussa, tavoitteiden rakentamisessa ja oppimisessa. Kuvista on aina joko iloa tai hyötyä, parhaimmillaan molempia.


Voimauttava valokuvaus

Kuvia ja kuvaamista sosiaalisena tilanteena voidaan käyttää arjen terapiatyökaluna. Ihmiskuvien ottaminen on sosiaalista vuorovaikutusta parhaimmillaan, ja kuvaaja voi osatessaan johtaa vuorovaikutusta haluamaansa suuntaan ja käyttää tätä työyhteisön kehittämiseen. Tällöin puhutaan voimauttavasta (empowerment) kuvaamisesta. Muutama esimerkki siitä, milloin valokuvaus lähestyy voimauttavaa toimintaa tai on sellaiseen johtava työväline/menetelmä.

  • Tiedustele ihmisiltä, miten hän haluaa tulla kuvatuksi. Perinteiset valtasuhteet kääntyvät nyt päälaelleen, kun kuvattava saa valita. Tällainen toiminta kannustaa rohkeisiin päätöksiin, omasta persoonasta viestimiseen sekä itsetutkiskeluun. Keskustele kuvattavan kanssa, miten hän haluaa kuvassa olla, onko hän mieluummin esiintyjä vai ulkopuolisena objektina. Entä missä paikassa ja mitkä hetket hän haluaa ikuistettavaksi? Pyydä kuvattavaa miettimään, millainen otos voisi olla hänen työpöydällään motivoimassa tai kenties työkaverin joululahjapaketissa.
  • Vaihdelkaa kuvaajan roolia. Kuvaamisesta on leivottavissa opetuksellinen ja yhteistoiminnallinen tilanne, jossa asian tunteva pystyy harjoittelemaan omia ohjauksellisia taitojaan, etenkin kommunikointia ja fyysistä tuotteen esittelyä. Samantyyppisestä toiminnasta on kyse juuri perusasiakas- tai myyntitilanteessa. Kuluttajalle näytetään tuotteen toimintaa, esitellään hyötyjä käytännössä ja ohjataan häntä kysymys-vastaus -menetelmällä kohti tiettyä päämäärää, kauppaa.
  • Valokuvauksen avulla voidaan harjoitella tunteiden käsittelyä ja tilannetietoisuutta. Kun kuvaaja ja kuvattava käyvät keskustelua siitä, miksi juuri tämä hetki on ikuistamisen arvoinen, paljastavat he toisilleen unelmiaan, arvojaan ja tunteitaan. Yhdessä voidaan pohtia, mikä hetkessä on tärkeää. Läpi voidaan käydä ihmiset, asiat, välineet, paikat ja esineet. Oikein toteutettu työyhteisön kuvaussessio motivoi, innostaa itseilmaisuun ja saattaa viestiä mahdollisista esiintymisen peloista.
    Keskustelua saattaa syntyä myös omasta kehosta ja siinä koetuista puutteista.
  • Kuvien purkaminen, käsittely ja albumointi tai muiden graafisten esitysten luominen opettaa kuva-analyysiin ja kuvallisen kritiikin tai innostamisen teille. Syntyy spontaaneja ja hauskoja mutta myös haikeita, surullisia tai noloja tilanteita. Kuvien käsittelyn yhteydessä opitaan antamaan ja ottamaan kriiikkiä, samalla voidaan harrastaa vaihtoehtoskenaarioajattelua: “Mitä jos Keijo tuossa olisikin hymyillyt?” “Miksi emme nostaneet lyhyttä Markettaa eturiviin?” “Miksi Pekka piileskelee aina?” “Missä meidän osaston naiset olivat, kun näitä tehtiin?” Miettikää sitäkin, millaista tarinaa kuva kertoo erilaisuudesta, persoonallisista piirteistä tai yhteisöllisyydestä organisaatiossa. Voimauttavassa kuvassa kaikki ovat hyväksyttyjä omanlaisinaan.
  • Kuvatkaa surullisina hetkinä. Hallitsematon kiire, muutoskohdat, kehityskriisit, suru ja luopumisvaiheet jäävät usein ikuistamatta, vaikka juuri noista kuvista voi jälkikäteen olla erityistä hyötyä omaa elämäntarinaa hahmottaessa. Kuvailkaa lisäksi niitä asioita, joita ei perinteisesti huomioida työhteisön arjessa. Kamera kannattaa olla mukana etenkin firman pikkujoulujen ulkopuolella. Tai entä jos avainhenkilösi näyttäisi nimitysuutisissa aivan joltain muulta kuin ne tuhat haudanvakavaa kollegaansa näyttävätä?

Ja sosiaalisten medioiden valtakaudella kannattaa muistaa, että kaikki kuvat eivät kuulu kaikille. On yksityisiä ja muille esiteltäviä kuvia. Selvitä kunkin työyhteisön jäsenen suhtautuminen yksityisyyteen ja kunnioita kuvattavan toivetta. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että voimauttavaan kuvaamiseen ei tarvita kalliita välineitä. Tärkeintä on ihmiset, yhteistoiminta ja hyvä fiilarit. Työyhteisön parantamiseen käytettävässä kuvaamisessa ei ole myöskään kyse rahasta tai tekniikasta. Lisäksi kannattaa muistaa valmiiden kuvatuotteiden kuten Green Screen -konseptin hyödyntäminen voimauttavan kuvaamisen välineenä.

Tehokas päivä, nostalgiaa ja tulevaisuutta

Tänään on ollut äärettömän hieno työpäivä – kuten suurin osa kaikista työpäivistäni 22.5.2005 jälkeen. Olen työstänyt Expressionin uudistuvia nettisivuja ja kaivellut kuva-aarteet läpi vuodesta 20o5.

Edelleenkään en ole löytänyt yhtään promotyökuvaa itsestäni, mikä johtuu siitä, että kaikki ennen vuotta 05 otetut kuvat jäivät entiselle työnantajalleni sekä siitä, että minä olen yleensä ollut se linssin takana häärivä ihminen. Sama jaottelu on muuten voimassa edelleen. Viihdyn optisen etsimen takana, ja yritän opetella entistä paremmaksi promootioiden dokumentoijaksi uuden järkkärin myötä. Valokuvaajaksi en kehtaa itseäni kysyä. Kyse on kohdallani enemmänkin muistojen, ajatusten, ideoiden ja konseptien taltioinnista sekä niiden jalostamisesta synnyttämään tarinoita ja herättämään hyviä fiiliksiä – etenkin vuosikausia kuvan ottamishetken jälkeen.

Mikäli  jollain on promotyökuva-aarteita tallessa, erityisesti kiinnostaa 03-05 kuten Evian-promot, Kivimessut Turussa ja tietenkin Upciderit ja Bon Aquat ja Unileverin jutut. Kiitos jo käteen. Voitte laittaa sähköpostiini paivi.luomanen@expression.fi.

Kiitos myös Pasilalle näistä mahtavista muistoista, joita lähetitte suoraan sydämeeni ja jotka iskivät tajuntaani täysillä. Hymyn leviämistä ei pysty estämään. Kiitos myös promoottorit. Teette ja olette tehneet pirun arvokasta työtä.  Siihen liittyen muutama muistiainen kuluneiden vuosien varsilta alla.

Tästä on hyvä jatkaa samaan suuntaan mutta uusin ja jatkuvasti markkinoiden mukaan elävien kehittyvin palveluin ja toimintatavoin.

- Päivi L. (Tre kontur)

Mistä?

Mistä kaupungista? Mistä kauppakeskuksesta?Kuka muistaa sloganin?

Asuntomessuilta, kuka muistaa miltä vuodelta?

Muistaako joku nää Bluesit?

Kuka tunnistaa, mistä on kyse?

Ai, me emme olekaan kaimoja.

Yövuorossa ei jaksa ikuisesti

Yrittäjyyden ja projektiluonteisen työn luonteeseen kuuluu hommien paiskiminen toisinaan kellon ympäri. Parhaistakin varokeinoista huolimatta osa projekteja alkaa kiireessä ja ne päättyy kiireessä. Niin ei pitäisi olla, mutta on silti. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Haastatellessani ja kirjoittaessani sisältöjä erään asiakkaan sidosryhmälehteen olen huomannut, ettei kukaan muukaan nuku alkavalla sesonkikaudella. Iltamyöhäisellä saapuvat sähköpostit saavat jatkoa välittömästi aamulla, ja lyhyellä matikalla laskettuna niiden välillä ehtii nukkua 5 tuntia. Jos edes nukkuu. Suurin osa ei pärjää tuollaisella unen määrällä, mutta hetken kestää melkein mitä tahansa. Ihmisvartalo on uskomattoman mukautuvainen. On vain oltava tarkkana, että osaa lopettaa ympäripyöreän ylityöskentelyn, kun projekti päättyy. Ylisuorittamiseen jään koukkuun.

Virheitä ja vinoilua

Kun tekee töitä jatkuvasti jaksamisensa rajamailla, pää hajoaa ennen pitkään. Myös onnettomuuden riskit kasvavat. Työviihtyvyyskään ei ole huippuluokkaa, koska ärtyneisyys, aloitekyvyttömyys ja keskittymisvaikeudet vaivaavat. Kroppa käy pian ylikierroksilla, eikä uni tule, vaikka haluaisi nukkua. Kun illalla viimeiseksi miettii työasioita, on luonnollista, ettei keho pysty valmistautua lepotilaan. Sitten pyöritään aamuun asti valveilla, koska ei nukuta. Tai nukuttaa muttei pysty nukahtamaan. Kiusaus tarttua koneeseen tai kännykkään unettomina hetkinä on suuri. “Sama se kai on, vaikka tekis töitä kerta valvoo”. Ja aamulla väsyttää vietävästi. Peilistä tuijottaa punaiset särkisilmät ja niiden alla roikkuu mustat Siwan muovikassin kokoiset silmäpussit. Päätäkin särkee ja sapettaa. Niskaa jomottaa, jalka ei nouse, tavarat ei pysy käsissä, kanssaihmiset ottavat pannuun ja ahdistaa.

Ei jaksa, ei pysty

Kukaan ei jaksa yövuorossa ikuisesti, mikäli tekee myös päivävuoroja samanaikaisesti. Lepo on erittäin tärkeää sekä työviihtyvyyden että työturvallisuuden kannalta. Väsyneillä aivoilla virheiden määrä moninkertaistuu ja unen rajamailla pyöriessään saattaa aiheuttaa huolimattomuudellaan jopa toisen ihmisen menehtymisen. Ja toisin kuin voisi ajatella, edes markkinointialalla ei väsyneenä ole turvallista. Vaikkei tätä duunia voi verrata lennonjohtoon tai mikrokirurgin työhön, niin kyllä asiakastyössä joutuu autoa ajamaan. Mikään ei ole yhtä kurjaa kun startata hämäränä talviaamuna liukkaalle tielle kiireessä ja väsyneenä. Selkeää surmanloukkuainesta.

Työnteko väsyneenä on myös tehotonta. Kaikki aika menee siihen, että ravaa kolmiota kahvinkeittimen, työpisteen ja vessan välillä. Ja niin karvas totuus kuin se onkin, pysyvästi virkeäksi ja elinvoimaiseksi tulee vain levolla. Ei energiajuomilla eikä kofeiinipillereillä.

- Päivi

Powered by Vitutus – Aggression jalostaminen toiminnaksi

Olen jo pitkään pohtinut erilaisia tekijöitä, jotka saavat ihmiset ponnistelemaan asioiden eteen ja tarttumaan toimeen. Viimeisen vuoden ajan olen saanut mahdollisuuden olla mukana poikkeuksellisessa startup-projektissa, jossa meille on muotoutunut käsite, josta puolestaan on jalostunut varsin selkeä toimintakonsepti: Powered by Vitutus.

Kaikki alkaa siitä, kun jokin menee pieleen. Yleensä pieleen mennyt juttu ei liity itse asiaan mitenkään mutta aiheuttaa tietynlaisen henkisen painetilan, joka on tarve päästä purkamaan jollakin tavoin. Vitutuksen aiheuttava asia voi olla hankala neuvottelu, turhauttava tilanne jonkin asian opettelussa, lappuliisa kadulla kirjoittamassa sakkoa (itselle), epäonnistunut aikataulutus tms.

Paine kasautuu ja hetkeä myöhemmin kuuluu kovaääninen kiroaminen suljetussa tilassa, jossa lähettyvillä olijat tietävät jo, mistä on kyse. Tätä seuraa korkeintaan 15 minuutin miettimisvaihe: kuka on “uhrimme” tällä kertaa, mitä haluamme hänestä, mitä voimme tarjota hänelle, miksi, miten ja milloin. Ja sen jälkeen luuri käteen. Vitutus jalostetaan lennosta hyvin jäsentyneeksi mutta riittävän” agressiiviseksi” viestiksi, joka uppoaa poikkeuksetta vastaanottajaan.

Sisäinen paineistus aiheuttaa toimeenpanevan reaktion, joka pakottaa toimimaan, muotoilemaan sisällön tilanteen sopivaksi ja samalla kanavoimaan vitutuksen johonkin rakentavaan. Lopputuloksena on kerrasta poikki -tyylinen puhelu, jonka seurauksena on toistuvasti kasvoille leviävä hymy ja sarja huuhdahduksia, jotka tällä kertaa eivät ole kiroilua, vaan onnistumisen merkki.

Tämä tiivis kuvaus ei ole kevennys eikä vitsi. Se on tositapahtumiin ja empiriaan perustuva kiteytys toimeenpanevasta psykologisesta reaktiosta. Laskujeni mukaan Powered by Vitutus on toiminut nyt jo 6 kertaa peräkkäin onnistumisprosentilla 100. Sen myötä on muun muassa tehty onnistunut rekrytointi, muodostettu nerokas bisneskonsepti ja hankittu useita yhteistyökumppaneita. Hämmentävää mutta toisaalta ymmärrettävää.

Kun tunnistat toimeenpanevat reaktiosi ja osaat hyödyntää niitä itsessäsi ja muissa, voivat lopputuloksen olla varsin huikeita. Kyse on siitä, mitä kenellekin näytät ja miten käytät omia reaktioitasi hyväksesi. Suosittelen kokeilemaan ja tiedostomaan että myös negatiiviset reaktiot voi jalostaa positiivisiksi lopputuloksiksi.

- Tero

Arjen asiakaspalvelua (eräs naisnäkökulma)

Voi stnan läskit APINAT pyörienne ja rollaattoreidenne kanssa, opetelkaa prkl ajamaan vttu!!!!!!!!! )/")#%&#/%&(#

Hyvää huomenta!

Näin unta asiakaspalvelun laatututkimuksista viime yönä. Siistiä. Monet päivällä sumua olleeet ajatukset ovat oikeasti kirkastuneet yön aikana REM-univaiheen ansiosta. Rem-unessa aivojen assosiaatioverkot toimivat nimittäin erittäin tehokkaasti. Tänään aamulla herätessäni pohdin ensimmäisenä, mitä se palvelu oikeasti on? Oikeastaan aivan arkisia ja jopa vähäpätöiseltä vaikuttavia juttuja, joilla on kuitenkin äärettömän suuri vaikutus siihen, millainen mielikuva sinusta jää toiselle ihmisille.

Mielestäni parasta asiakaspalvelua on, että ymmärtää erityyppisten ihmisten ajattelutapoja ja toimintaa ja osaa tarjota ratkaisua heidän toiveisiinsa ja odotuksiinsa erilaisissa arkisissa tilanteissa. Kun pystyt yllättämään jonkun arjessa täyttäen hänen ääneensanomattomat toiveet ja tarpeet, olet onnistunut luomaan positiivisen palvelukokemuksen.

Tässä muutama ajatus omasta mun arjesta esille tulleista asiakas”palvelu”tilanteista:

  • Mikäli olet autoileva ihminen ja kyydissäsi kulkee usein asiakkaan edustajia tai kollegoita, on erittäin hyvää asiakaspalvelua ostaa autoon pari merkkikohtaista laturia, joilla saa virtaa ainakin puhelimiin miksei myös kameran akkuihin ja tietokoneisiinkin.
  • Asiakaspalvelua on myös pitää laturit esille tai ainakin mainita niiden olemassaolosta, sillä matkustajat eivät osaa kysyä niiden perään.
  • Kun yhdessä kuljetaan pitkiäkin matkoja, asiakaspalvelua on pitää autossa nenäliinoja, purkkaa, puhdasta hammasharjaa, energiapatukoita, vesipulloa ja roskapussia.
  • Asiakaspalvelua on poimia aamulla ennen yhteistä matkaa pari tuoretta Valkea kuulasta oman pihan omenapuusta, pestä ne valmiiksi ja tarjota niitä kyytiläisille.
  • Myös Bepanthen, Blistex ja käsirasvat voivat olla erinomaista asiakaspalvelua.
  • Ei ole ollenkaan huono juttu tarjota räkäpostiselle kyytiläisille nenäliinaa jo ennen kuin hän pyytää sitä.
  • On kohteliasta tarjota purkkaa, karkkia tai hedelmiä myös kanssamatkustajalle, mikäli aikoo itsekin mussuttaa.

Ja sillähän ei ole merkitystä, onko kyseessä ns. sisäinen vai ulkoinen asiakas, vaan olennaista on tunnistaa hänen toiveensa ilman, että hän ehkä itsekään ehtii niitä tiedostaa ja tämän jälkeen tarjota tuputtamatta ratkaisua arkisiin pulmiin.Vilpittömyyttä, sydämellisyyttä ja hyviä tapoja ei voi feikata. Ihmisen tuntosarvet ovat niin hyvin kehittyneet, että hän aistii enemmin tai myöhemmin, mikäli olet vilpillisin mielin liikkeellä.

-Päivi L.

PS. Epäkohteliasta on molottaa koko yhteisen matkan ajan vain omaan kännykkään, ajaa kuin sekopää tai haukkua kaikki tieliikenteessä vastaantulevat hidastelijat, v*tun idiootit ja läskit apinat.

Google made my day!

Tänään päätin leikkiä N900:n kameralla ja kokeilin, miten se toistaa ruudulta nauhoitettua ääntä ja kuvaa. Oikein jees! Olipa hauska päivän piristys tuo Gmailin -muikkarivideo.