Etusivu

5.2.2012

PolExpression

Syyslomaviikon lauantaina Pole4Fitillä oli vilinää, kun expressionisteille järjestettiin ilmainen kokeilutunti tankotanssin saloihin. Treenitunnin tarkoituksena oli päästä testaamaan lajia, tutustumaan muihin promoottoreihin sekä tapaamaan rennommissa merkeissä, sillä normaalisti toimiston vilinässä ei hirmuisesti ehdi poiketa työasioista.

Tunnilla kokeiltiin tankotanssin peruselementtejä: pyörähdyksiä ja pitoja. Alkulämmittelyjen ja -venyttelyjen jälkeen pyörittiin tankoa ympäri erilaisin ottein ja opeteltiin tekniikoita. Sopivan vauhdin löytäminen, käsien ote ja jalkojen paikka määräävät pitkälti, miten hyvin pyörähdykset luonnistuvat ja tästä syystä tankotanssi kannattaakin aloittaa perusteista, jotta vaikeustason edetessä virhetekniikat eivät tule kehittymisen tielle.  Lopputunnista, kun lämpö oli saatu viimeisiinkin niveliin, kiipeiltiin tangolle istumaan ja rohkeimmat jopa kokeilivat inverttiä eli pää alaspäin roikkumista.

Trikit sujuivat expressionisteilta niin mallikkaasti, ettei olisi uskonut, että suurin osa tarttui tankoon ensimmäistä kertaa elämässään. Tankotreenejä tullaan varmasti järjestämään toistekin, ensi kerralla vaadimme ehdottomasti muutaman kundinkin mukaan!

500 askelta kohti tulevaa

Kirjoittaja: Jesse Pellikka

Expression Helsinki päätti jättää taakse vanhan ja uskollisen Leankadun toimistonsa sokkeloisen asuinalueen keskellä ja siirtyi Radiokadulle hieman helpommin löydettävissä oleviin tiloihin. Toimiston sijainti ei kuitenkaan ollut päätekijä muutossa, vaan suuremmat tilat jotka vastaavat paremmin toimintamme kasvavia tarpeita. Leankadun sokkelionen sijaintihan oli mitä paras pääsykoe promoottoreillemme: ”Jos löydät toimistolle niin löydät mihin tahansa promokohteeseen”. Linnuntietä keväistä muuttomatkaa tuli noin 300 metriä, joten siitä olisi selvinnyt hengissä hieman laiskempikin pääskynen. Uusi osoitteemme on siis Radiokatu 10, eli sen bussipysäkin kohdalla jossa jokainen Ruskeasuon suunnalta tuleva Leankadulla vieraillut todennäköisesti hyppäsi pois bussin kyydistä.

Vaikka Leankadun toimistolla ei kovin paljoa tavaraa ollut, oli pakkaaminen silti pienoinen aikamatka pariin viimeiseen kuluneeseen vuoteen ja niihin hienoihin ja menestyksekkäisiin promootioihin mitä Leankadun aikana tuli järjestettyä. Kaapeista löytyi promovaatteita T-paidoista toppatakkeihin ja jokainen niistä kertoi omaa tarinaansa seikkailuista, kohtaamisista ja erityisesti niistä hienoista promoottoreista joiden kanssa olemme saaneet olla tekemisissä vuosien varrella. Suurinta haikeutta (mutta ironisesti samalla suurinta mielihyvää) tuotti Radio SuomiPOPin Lumikiertueilla palvelleiden Lumipesuseinien vienti kierrätykseen Kuusakosken keräyspisteelle. Olivathan nuo penteleet osasyyllisiä siihen että toimistoltamme meinasi tila loppua kesken, mutta samalla kaikista promootiokonsepteistamme ne olivat tuottaneet kenties eniten iloa ja mieleenpainuvia muistoja ständillämme vierailleille hiihtolomalaisille.

Nyt kun olemme alkaneet pikkuhiljaa tottua uusiin toimitiloihin ja saaneet aseteltua tuolit ja pöydät paikoilleen on vähintäänkin asiallista, ellei jopa suotavaa, järjestää jonkinmoiset toimiston tupaantuliaiset. Meillä onkin ilo ja kunnia kutsua kaikki kynnelle kykenevät promoottorimme ja yhteistyökumppanimme 20.5. klo 18:30 eteenpäin juhlistamaan uuden toimistomme tiloja ja vaihtamaan kuulumisia keskenään. Lisätietoa tupareista löydät FB-sivultamme www.facebook.com/expressionfinland – Teemana tietenkin Pasila.

Sloggi-promootiot Stockmanneilla: Osallistu myös Sloggi-tarinakisaan!

Oulun Sloggi-promoottoriTriumph International Oy (Sloggi) ulkoisti Stockmannin Hullut Päivät -promootiot Expressionille vuonna 2008. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet syyt olivat:

  • Sloggi-mielikuva oli haluttu muuttaa sporttisemmaksi, aktiivisemmaksi ja yhä enemmän nuorten aikuisten kohderyhmää puhuttelevaksi. Expressionin 200-henkisestä myyjäverkostosta löytyi sopivimmat promoottorit.
  • Sloggilla oli tarve tehdä entistä kustannustehokkaampaa markkinointia: kaukana asuvien myyntiedustajien kilometrikorvauksista ja hotellikuluista päästiin eroon valitsemalla paikallisetpromoottorit.

TYÖTEHTÄVÄT

Promoottorit myyvät ja esittelevät sekä naisten että miesten Sloggi-tuotteita Hulluilla Päivillä kaksi kertaa vuodessa. Mukana ovat Stockmann-tavaratalot Oulussa, Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Promoottoreiden tehtävät ovat:

  • Kontaktoida alusvaateosastolla käyviä asiakkaita ja myydä Sloggi-tuotteita
  • Avustaa asiakkaita oikean mallin ja koon valinnassa
  • Tehdä lisämyyntiä
  • Esitellä uutuustuotteita ja Sloggia yrityksenä

    Ilona keskustan Stockmannilla, kevät 2011.

KOULUTUS

Promoottoreiden koulutus hoidettiin tehokkaasti puhelimitse. Lisäksi promoottorit saivat sähköisen promo-ohjeistuksen eli briiffin, jossa käytiin läpi mm.:

  • Asiakkaiden yleisimmät kysymykset
  • Suositut ja toimivat avausrepliikit
  • Lisämyynnin tekniikat
  • Käytännön asiat

RAPORTOINTI

Keikkojen jälkeen promoottorit täyttivät raportit, jonka perusteella Expression laati palautteen Sloggi-keikkojen kehittämistä varten. Raportissa paneuduttiin:

  • Myyntiaikoihin
  • Myytäviin tuotteisiin
  • Myynnin tehostamiseen
  • Asiakaspalautteisiin

TARINAKISA

Tänä vuonna raporteissa oli myös promoottoreille tarkoitettu tarinakisa. Parhaan tarinan kentältä välittänyt promoottori voittaa itselleen Sloggi-tuotteen. Tarinoita voi arvioida kommentoimalla tätä blogijuttua ja kertomalla mielipiteensä hauskimmasta tarinasta.

Expressionin arvovaltainen raati valitsee kaikkien 30.4.11 mennessä tätä artikkelia kommentoineiden joukosta nasevimman kannanoton, jonka antaja myös palkitaan Sloggi-tuotteella. Kommentin kirjoittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla kotiosoitteen pyytämistä varten. Muista siis sähköpostiosoitteesi.

TARINA 1

Minä (naisihminen) kerroin asiakkaalle ehkä hieman liian innoissani tuotteista ja kehaisin, että on tämä bokserimalli varsinkin MEIDÄN nuorten keskuudessa ollut hyvin suosittu. Asiakas siinä hetken tuijotti ja kysyi, että oletko oikein itsekin testannut. Siinä sitten tää promoottori vähän punastui. :)

TARINA 2:

Keskiviikolta jäi mieleen mies, jolle kerroin Sloggien olevan erittäin kestäviä oikein hoidettuna. Mies naureskeli, että tietää oikein hyvin kuinka kestäviä ovat, “en edes kehtaa sanoa kuinka monta vuotta minulla on Slogit olleet!” Vissiin siis jokunen vuosi sitten pidetty niitä jalassa.

TARINA 3:

Osaston päällikkö (?) seurasi touhujani koko päivän ja auttoikin välillä laatikoiden purkamisessa, kun tuotteet vietiin käsistä ja myin myin. ;) Päivän päätteeksi hän sanoi, että “oli täysi 10+”. Tuli hyvä mieli.

TARINA 4:

Päivän ensimmäinen asiakas tulee kysymään minulta, onko myynnissä tällä hetkellä Sloggin pitkälahkeisia kalsareita. Vastaukseni oli ei meillä ole ollenkaan kalsareita. Korjasin sitten välittömästi: siis niitä pitkälahkeisia.

TARINA 5:

Muutama vanhempi rouva väkisin halusi ostaa Basic Maxit puuterinvärisenä miniöilleen, vaikka kuinka hienovaraisesti yritin neuvoa ja ehdotella hieman nuorekkaampia malleja :D . Tais olla täteillä taka-ajatuksia.

TARINA 6:

Mieleen jäi monta mukavaa tarinaa. Usean asiakkaan kanssa puhuttiin alusvaatteista ja niiden merkityksestä yleensä sekä tuskasteltiin vartalon ongelmakohtia. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmakohtansa! Ihmiset olivat hirmu tyytyväisiä saadessaan puhua näistä asioista promoottorille.

TARINA 7:

Huikkasin ohikulkevalle noin 60-vuotiaalle miehelle että “Slogit ovat tyylikkäät säällä kuin säällä” ja hän vastasi englanniksi että “hyvin sinä suomea puhut, harmi vain etten ymmärrä” Puheeksi tuli että hän tuli israelista ja oli suomessa journalistina. Hän tuli päivän aikana moikkaamaan minua pariin otteeseen shoppailun lomassa, ja kertoi mielipiteensä myös suomalaisista: tylsää, harmaata ja poispäin vetäytyviä. Suomessa oli kuulema liikaa kieltoja, ja ihmiset ajattelivat vain negatiivisesti. Minun tylsyyttäni hän testasi vitsillä. Lupasi ostaa sloggit jos nauraisin. Vitsi meni näin:

” Olin matkalla maaseudulla, kaukana Suomen pohjoisessa jossa törmäsin pieneen kappeliin, kirkon tapaiseen pieneen nättiin rukoushuoneeseen. Vieressä oli myös järvi, jonka rannassa ei kuulunut ääntäkään. Näin rannan vieressä kyltin, joka oli liian kaukana, että olisin erottanut mitä siinä luki. Varovasti astelin kyltin luo ja vilkuilin pientä rukoushuonetta varoen. Käänsin kyltin ja mitä kummaa siinä lukikaan: ” Veden päällä kävely kielletty!” Koska vitsi oli kerrottu englanniksi, en heti rekisteröinyt sitä ja huikkasin ” REALLY??” jonka jälkeen tajusin kuinka blondi olin ja repesin nauramaan omalle tyhmyydelleni. Nauroin siis itselleni, mutta se ei haittaa, mies luuli että nauroin hänen vitsilleen. Sloggit lähtivät.

TARINA 8:

Eräs mies tuli osastolle ja totesi, että nyt täytyis saada uusia kalssareita kun vanhat alkaa kolahteleen lattiaan.

TARINA 9:

Perjantailta mieleen jäi heti aamusta paikalle tullut nainen. Hän kyseli pitkiä kalsareita, “kun se syksy kuitenkin tulee niin nopeasti ja yllättäen!” Ja minä vaan toivon, että se kesäkin tulisi ensin.

TARINA 10:

Mieleen jäi nainen joka kysyi rohkeasti Touch it -hipsteristä: “jääkö se rullalle häpyhuulten tai persposkien väliin?” Lisäksi erään asiakkaan ratkaisu koon valitsemisen vaikeuteen oli mielenkiintoinen: “otan toiset kokoa 40 ja toiset kokoa 42″.

TARINA 11:

Eräs asiakas tuli tänään kertomaan, kuinka Sloggien laatu on huonontunut. Hän osti niitä ison pinon hullujenpäivien aikaan, ja puolenvuoden päästä kaikki olivat kuluneet pyllyn kohdalta puhki. Siis niin, että sormet läpi pilkistivät. Mietimme yhdessä mistä tämä mahtoi johtua, että sormet voivat pilkistää pyllystä.

TARINA 12:

Mieleen jäi eräs iäkkäämpi (+75v) pariskunta, jotka olivat tulleet yhdessä hakemaan vaimolle uusia Sloggeja. Nainen valitsi ensiksi tutut ja turvalliset Slogin maxi-housut puuterinvärisenä. Kysyessäni haluaisiko hän tutustua myös muihin malleihin ja näytin pitsistä Pure Lacen maxi-mallia, mies vei housut kädestäni ja kuiskasi naiselle “kun nää otat niin saadaan vipinää makuukammarin puolelle” ja läiskäisi vaimoaan leikkisästi takamukseen. Tämä “kuiskaus” kuului kyllä selkeästi omiin ja varmasti muidenkin asiakkaiden korviin kun ihmiset purskahtivat nauruun… Ja niin lähti pari pakettia Pure Lacea vanhan parin matkaan – ja vielä syntisen mustan värisenä.

TARINA 13:

Pisteelleni saapui kolme noin 80-vuotiasta vanhaa rouvaa. Yksi heistä oli erittäin kiinnostunut ostamaan Basic maxi-housua ja etsinkin hänen kanssaan hänelle sopivaa kokoa ja väriä. Toiset kaksi rouvaa hiplailivat hekin Maxin näytekappaleita ja vertailivat niitä. Kun olimme löytäneet rouvalle oikean koon ja värin ja keskustelimme alushousuista, alkoi nämä toiset kaksi rouvaa haukkumaan sloggien materiaalia “kuinka ohutta ovat nykyään! nämä ovat tosi huonoja, tulee reikiä heti, etkai sinä nyt niitä osta?”

No, niinpä tämä ostamassaoleva rouva hylkäsi heti housut, vaikka oli näitä jo ollut ostamassa, kun kaikki entisetkin olivat niitä olleet. No, rouvaporukka jatkoi matkaansa, kunnes hetken päästä tämä yksi rouva saapui äkkiä takaisin ja nappasi aiemmin haluamansa paketin ja lähti kassalle päin. Alkoi siinä hieman naurattaa, kun tuntui, että rouva tuli ostamaan nyt ne Sloggit sitten salaa kavereiltaan!:D

Kiitos aktiivisille myyjillemme hauskoista tarinoista!



Small things matter – äitiysvapaa häämöttää!

Olen ollut onnekas, koska elämääni on siunattu kahdella pienellä ihmistaimella, jotka varttuvat masussani kovaa vauhtia. Kyseessä ovat siis esikoiseni. Heitä on tulossa kerralla kaksi.

Yritän virittäytyä hiljalleen äitiyslomafiilikseen, joka ei ole kovin vaikeaa tällä olemuksella kymmenine fyysisine oireineen. Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin meidät kaksosodottajat häädetään ensin sairaslomalle viikolla 26-28 ja siitä sitten heti perään äitiyslomalle. Tämä siksi, että monisikiöisillä raskauksilla on paha taipumus päättyä ennenaikaisina, mikä ei tietenkään ole hyvä asia orastavan ihmiselämän kannalta. Siksi fyysinen lepo tulee tarpeeseen normaalia aiemmassa vaiheessa. Aivoja sen sijaan saa rasittaa parhaansa mukaan. Virallisesti jään töistä pois toukokuun -11 kuluessa mutta laskettu aikani on heinäkuussa. Samaisena kuuna, jolloin täytän 30.

Muuten voisin olla pidempäänkin hommissa mutta nyt keskitytään suojelemaan pikkuisten hyvinvointia. Aikuinen pärjää aina. Ja myönnetään, kyllä tuo kokonaisena nielaistu kymmenen kilon kinkku mahassani painaa kummasti keuhkoja ja lonkkia niin istuessa kuin seisoessa ja kävelessä. Makuuasento läppäri sylissä on alkanut tuntua yllättävän ihanalta, koska toimettomaksi en tahdo heittäytyä. Viimepäivinä olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia mullistuvasta työ- ja vapaa-ajan suhteesta sekä pohdin, kumpi mahtaa olla rankempaa: kaksosten vauva-aika vai bisnes? Molemmissa on varmasti oma tekemisensä, eikä niitä voi verrata toisiinsa suoraan.

Olen todella onnekas, sillä firmasta sinänsä en joudu huolehtimaan, koska minulla luotettavat ja osaavat kollegat, ja olen ehtinyt järjestellä asioita heidän kanssaan. Voin heittäytyä äitiyselämään luottavaisin mielin, joskaan omasta valmiudestani siihen en ole yhtään niin varma. Sitä luulee olevansa valmistautunut uuteen elämäntilanteeseen mutta aina se onnistuu yllättämään.

Odotan paljon äippälomalta. Paitsi, että saan nähdä kaksi erilaista kehityskaarta, toivon, että omakin luovuuteni nousee potenssiin 1000, saan uusia ajatuksia tuttuihin, jopa puhki kuluneisiin näkökulmiini ja keksin ainakin muutaman keityskelpoisen bisnesidean. Veikkaan, että kaipaan töihin takaisin “lomailemaan” melko pian, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi täysin rinnoin (tämä ilmaisu sallittakoon odottavalle äidille) kaksosten alkutaipaleelle auttamisesta. Elämä tulee olemaan niin kovin erilaista lasten kanssa työmaailman haasteisiin verrattuna, mutta odotan tulevaa innolla!

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Ja tauko tekee hyvää, vaikka bloggailusta täällä en aio luopua äitiysaikananikaan. Kohta keskityn nauttimaan elämän pienistä ihmeistä, ja ihmetellään sitten työelämää, kun pienet ihmeet ovat varttuneet hieman suuremmiksi. Small things matter, kuten oheinen TEDx-klippikin osoittaa!

Terkuin,
Pullatyttö, joka osti expressioninturkoosit kaksostenvaunut

Expression Helsinki saa keväällä uuden kodin!

Toivottavasti en nuolaise ennenkuin tipahtaa, mutta nyt näyttää lupaavasti siltä, että Expression on viimein löytänyt uuden toimitilan Helsingistä. Sopivaa tilaa on etsitty jo jonkin aikaa, koska kriteerejä oli melkoisesti. Ensinnäkin, olemme viihtyneet Pasilassa erinomaisesti emmekä halunneet luopua sangen kohtuullisista työmatkoista ja hyvistä kulkuyhteyksistä – myös Tampereelle päin, niin autolla kuin junallakin. Halusimme hieman (muttei liian paljon) Leankadun toimistoa isomman tilan, joka soveltuisi niin päivittäiseen puurtamiseen, palaverien pitoon kuin parinkymmenen hengen promoottorikoulutuksiinkin. Promootiotavaran kantamisen vuoksi halusimme pysyä katutasossa, mutta toivoimme, että uusi toimisto olisi helpompi löytää, kuin nykyinen toimistomme sisäpihalla kävelykadun varressa – Leankatu kun ei sano monelle pasilalaisellekaan mitään. Kuulostaa suunnilleen siltä kuuluisalta neulalta heinäsuovassa, mutta nyt tosiaan näyttää siltä, että toukokuussa pääsemme tällaiseen loistopaikkaan muuttamaan! Ja sehän tarkoittaa tietysti tupaantuliaisia…

Allekirjoittanut on tuo pingviini. Jääkarhu on harjoittelijamme Jesse. Annariina on pakatessa unohtunut laatikon pohjalle läppäri sylissä ja kännykkä korvalla. Kuvan otti tietysti Luomasen Päivi: "Tästä tulee hyvä blogijuttu!"

Ideaparkin Sisustuspäivät ja Energiatehdas-tapahtuma tänään!

Suomalaisten kotien tyylikkyyden ja käytännöllisyyden puolesta on ennenkin yritetty kampanjoida kerran jos toisenkin. Monet ovat innostuneet uusista raikkaista ideoista mutta toteutuksen ollessa liian kallis, kampanjointi ei ole onnistunut työntämään laajaa massaa liikkeelle. Onneksi nykyään on PlanMyRoom!

Olipa motiivina mikä tahansa shoppailuhuumasta kevätmasennukseen kansa ryntää tänä viikonloppuna pe-su 25.-27.3 kohti Suomen suurinta huonekalumaailmaa eli Ideaparkkiin. Esittelyssä on alan johtavien yritysten kevätmallistot, ja hommissa mukana tottakai Expressionin promoottorit. Tapahtumaa juontaa ihana Viivi, ja myynnistä vastaavat Ronja ja Tarja. Paikalla ollaan perjantaina ja lauantaina klo 11-16, ja sunnuntaina tapahtuma pyörii vain juontajan voimin 12-16.

Expressionin promoottorit

Näytä suurempi kartta

Kaapelitehdas sähköistyy Energiatehtaaksi 26.3!

Expressionin ja Deeperin yhdessä tuottamaa tapahtumakonseptia pääsee testaamaan tänään myös Helsingissä, jossa rokataan hyvän asian puolesta Kaapelitehtaalla. Kyseessä on Ilmastoinfon organisoima suuri kaupunkitapahtuma, jossa on tarjolla monipuolista ohjelmaa Energiarasteista Lindy Hopiin ja We Love Helsinki -DJ:hen antiin. Lavalla nähdään myös beatboxaaja Felix Zenger ja Don Johnsson Big Bandin vokalisti Tommy Lindgren. Askella kohti ruoholahtea alkaen klo 14. Energiatehdas tapahtuma osallistuu myös kansainväliseen Earth Hour -tapahtumaan klo 20.30. Palautetta tapahtumakonseptista voit antaa meille suoraan tai Ilmastoinfon sivuilla. Tervemenoa!

Näytä suurempi kartta

Hei, olen Expressionisti!

Kirjoittanut: Jesse Pellikka

Itsestään esittelyn kirjoittaminen voi olla joko maailman helpoin tai vaikein asia. Se riippuu aivan siitä, kuinka paljon siihen haluaa panostaa, Voin hyvin nopeasti muutamalla sanalla kertoa kuka olen, mistä tulen ja mitä ovat harrastukseni, mutta ainoa asia mikä siitä ihmisille jää mieleen on: ”Se on se joku uusi tyyppi siellä Expressionilla. Joku harjoittelija.” Haluankin kertoa itsestäni hieman tarkemmin, jotta jäisin teidän mieliinne hieman pidemmäksi aikaa ja että saisitte käsityksen siitä millainen ”mörkö” täällä Pasilan toimistolla lymyää.

Olen siis Jesse. 24 vuotta täyttävä, muiden mukaan lupsakka ja rento markkinoinnin opiskelija Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Palattuani tammikuun lopulla Belgiasta opiskelijavaihdosta sain tämän huikean tilaisuuden ja aloitin harjoittelijana Expressionilla 7.2. Työtehtäväni keskittyvät pääosin promootiosuunnittelija Annariinan avustamiseen promoottoreiden buukkailuissa sekä muissa päivittäisissä askareissa. Tavoitteenani on kirjoittaa lopputyöni kesän aikana sekä päättää opintoni Metropoliassa alkusyksystä, jolloin minusta tulee tradenomi tai BBA, miten sen nyt haluaa ilmaista. Sitten katsahdus kohti tulevaisuutta. Joko jatkan työelämässä, tai sitten haen maisteriopintoihin kauppakorkeakouluun, riippuu täysin suhdanteista. Tai ehkä teen molemmat.

Mitä muuta kuin työtä?

Harrastuksia on monenlaisia. Ainoat ”vakituiset” harrastukset joita tulee harrasteltua säännöllisesti ovat purjehdus sekä polkupyöräily. Näitäkin tosin Suomen keliolosuhteista riippuen pääosin kesäisin. Talvisin käyn myös kavereiden kanssa pelailemassa futsalia sillon kun aikaa on, sekä yritän ympäripuhua itseäni jatkamaan hapkidon harrastusta joka jäi muutama vuosi sitten melko kivuliaan loukkaantumisen takia.  Ei-liikunnallisista harrastuksista voisin mainita ruoanlaiton. Voi olla, että samaistuin nuorempana liikaa Obelixiin, sillä minusta kehkeytyi melkoinen herkkusuu. Ennemmin kuitenkin pyöräytän tuoreet porkkanasämpylät aamupalapöytään, kuin otan pussista kuivahtaneita ruispaloja ja yritän saada ne huuhdotuksi alas kahvin kera.

En ole niitä ihmisiä jotka jaksavat stressata epävarmoista asioista. Jos asiat menevät huonosti niin niille pitää tehdä jotakin sen sijaan, että menettää yöunensa ja terveytensä surkutellessa. Jos eteen tulee asioita, jotka askarruttavat tai painavat mieltä, niin aina kannattaa kysyä apua! Kaksi mielipidettä on aina parempi kuin yksi ja uusista näkökannoista saa usein uusia virikkeitä tai ideoita asioiden hoitamiseen. Loppupeleissä suurin osa asioista on tasan niin vaikeita kuin niistä itselleen tekee!

Loppuun vielä naamakuva että tiedätte kenestä puhutaan:

- Jesse

Varmuutta valmistelemalla!



Deeperin assarin Ronjan esitys oli hyvin valmisteltu.

Hyvin viimeistelty suunniteltu on aina tyylikästä! Kiitos Expressionin Jesse.

Heräsin tänä aamuna kuudelta mentyäni nukkumaan kahden pintaan. Mukavan markkinointiassareiden ja HP-promoottoreiden koulutuspäivän jäljiltä virtaa oli enemmän kuin mitä yhden tarpeisiin tarvittiin, ja halusin käyttää sen järkevästi. Ensin ajattelen vaivuttaa itseni uneen puoliväkisin mutta totesin, että siinä menee hyvää energiaa hukkaan. Kun kerta draivia on, miksi se pitäisi ajaa alas vasten kropan todellista energiatasoa? Ei aina tarvitse toimia sillä tavalla, mitä pidetään yleisesti järkevältä. Niinpä käytin illan ja alkuyön tämänpäiväisten ja ensviikkoisten työasioiden valmisteluun.

Mielessäni pyöri yöllä parikin koulutusta, joissa molemmissa puhuttiin valmistautumisen tärkeydest: viimekuinen Nina Rinteen pitämä valmennus sekä eilinen Deeperin kollegani Sahrmanin Tatun myyntibriiffi uusille Hewlett-Packard-promoottoreille Tampereella. Yksi kummankin koulutuksen olennaisimmista perusasioista oli:
“Yli 80 prosenttia ei valmistaudu mitenkään neuvotteluun, koulutukseen, myyntitilanteeseen tai presentaatioon. Ne menestyvät paremmin, jotka valmistautuvat”.

Ei ole vaan yhtä tai kahta tilannetta, jossa huolellinen suunnittelu, henkinen valmistautuminen tai spiikkien kertaaminen olisi ollut suureksi hyödyksi. Muutamia mainitakseni: ylioppilaskirjoituksissa matematiikka ja latina, sosiaalipsykologian pääsykokeet, korkeushypyn SM-kisojen finaalin viimeinen yritys omasta ennätyskorkeudesta, yksi ensimmäisistä oman alan työpaikan ryhmävalmennustilanteista, pari juosten kustua keikkaa ex-bändini kanssa, muutama markkinoinnin luento Eximian aikoina, kasa puheita sekä kandiseminaarin presis. Tulokset olivat riemunkirjavia mutta tiedän, että paremmin olisin pärjännyt valmistautumalla. Kun on maalaillut mielessään omia ja toisten mahdollisia tunnereaktioita sekä sanallisia argumentteja, voi niihin hioa napakat ja vaikuttavat reagoinnit. Omaa käyttäytymistä on helpompi muuttaa, kun on luonut vaihtoehtoisia toimintatapoja ja reagointimalleja. Ja mitä paremmin pystyy samaistumaan toisen ihmisten tilanteeseen, persoonaan ja viestintätyyliin, sitä enemmän valmistautuminen lopulta hyödyttää. Lopuksi muutama simppeli vinkki, jotka helpottaa ainakin minua:

1. Mieti tilannetta

  • Mitä tilanteessa ylipäänsä tapahtuu eli mistä on kyse? Neuvottelu, väittely, esitys, koulutus, äärimmäinen suoritus/ponnistus, luvan pyytäminen, luvan myöntäminen, valintapäätös vai jotain muuta?
  • Mitä sinun pitää saada aikaan, jotta olet onnistunut? Oppimista? Vakuuttelua? Kokemus lisäarvosta? Luottamusta? Uteliaisuutta? Fyysistä tai psyykkistä venymistä?
  • Pitääkö onnistua kerralla vai jatkuuko tilanne myöhemmin?

2. Mieti ihmistä

  • Kenen kanssa asioit?
  • Missä suhteessa tuo ihminen on itseesi ja millainen päätösvalta hänellä on tämän tilanteen suhteen?
  • Miten hän viestii ja odottaa sinun viestivän?
  • Entä miten hän käyttäytyy? Onko nopean toiminnan vai verkkaisen etenemisen kannattaja?
  • Kannattaako peesaus vai pitääkö ravistella?
  • Virallinen vai epämuodollinen linjaus?

3. Mieti asiaa

  • Mitä haluat viestiä ja kuinka paljon tiedät asiasta oikeasti?
  • Onko mahdollista käyttää muiden ihmisten tukea ja asiantuntijuutta perusteluihin?
  • Mitä toinen osapuoli tietää asiasta?
  • Mikä on täysin epäolennaista ja kannattaa ehdottomasti unohtaa?
  • Miten kiteytyy ydinsanoma?
  • Mitkä ovat yleisimmät kysymykset, kompastuskivet tai vasta-argumentit?

Näitä pohtimalla pääsee suunnittelussa hyvään alkuun. Muistathan, että valmistautumisen kultainen sääntö pätee myös yksityiselämässä. Niinpä kirjoitan seuraavaksi kysymyslistan synnytyslääkärille, jonka tapaan huomenna rakenneultraäänessä. Ensisynnyttäjänä mielessäni pyörii kymmeniä kysymyksiä, joista unohdan ainakin puolet, jossen kirjaa niitä johonkin ylös. Ei sitä listaa tarvitse pöytään iskeä mutta kun on kerran edes kirjoittanut asiat ylös, muistaa ne automaattisesti paremmin.

Mukavaa loppuviikkoa!

- Päivi L.

Heräsin tänä aamuna kuudelta mentyäni nukkumaan kahden pintaan. Mukavan markkinointiassareiden ja HP-promoottoreiden koulutuspäivän jäljiltä virtaa oli enemmän kuin mitä yhden tarpeisiin tarvittiin, ja halusin käyttää sen järkevästi. Ensin ajattelen vaivuttaa itseni uneen puoliväkisin mutta totesin, että siinähän menis hyvää energiaa hukkaan. Kun kerta draivia on, miksi se pitäisi ajaa alas vasten kropan todellista energiatasoa. Ei aina tarvitse toimia sillä tavalla, mitä pidetään yleisesti järkevältä. Niinpä käytin illan ja alkuyön tämänpäiväisten ja ensviikkoisten työasioiden valmisteluun.

Hymyistä parhain

Oletko pohtinut, miksi osa asiakaspalvelijoista tuntuu aidon ystävällisiltä, kun taas osa loihtii teeskentelevän hymyn kasvoilleen? Sama homma lehtimainosten mallien kanssa. Ja promoottoreiden, lentoemäntien sekä pankkivirkailijoiden. Sekä aivan tavallisten ihmisten mm. Facebookissa, muotiblogeissa ja yritysten sivuilla. Suurimmalla osalla on (pyydettäessä) suupielet ylöspäin mutta hymy vaikuttaa silti teennäiseltä. Heidän kasvonsa välittävät ristiriitaista viestiä, jonka sensitiiviset huomaavat. Kuulun itse äärettömän sensitiiviseen sakkiin, mikä ei todellakaan ole ainoastaan hyvä asia.

Haluan nyt jakaa kanssanne erään salaisuuden. Hymyjä todella on kahdenlaisia. Duchenne-hymy (nimetty keksijänsä Quillaume Duchennen mukaan) on niin sanottu aito hymy. Suunpielet kaartuvat ylöspäin ja iho kiristyy silmien ympäriltä. Tämän aiheuttavat orbicularis oculi ja zygomaticus -lihakset, joita on äärimmäisen hankala hallita tahdonalaisesti. Toinen hymy, niin kutsuttu Pan America -hymy on puolestaan se epäaito, ja yllättäen nimetty samannimisen lentoyhtiöbrändin mainoshymyjen mukaan. Siitä puuttuvat kaikki Duchenne-hymyn piirteet. On väitetty, että Pan America -hymy on läheisempää sukua länsimaalaisten pelon irvistykselle kuin onnen hymylle.

Kun sensitiiviset ihmiset arvioivat erilaisia hymyjä, he erottavat yhdellä vilkaisulla Duchenne- ja Pan America -hymyt toisistaan. Tutkimusta aiheesta on tehty mm. Berkleyn yliopistossa (Keltner, Harker, 1960). Tosi pelottavaa, eikö? Kaikista herkimmät ihmiset näkevät hymysi taakse kaikissa tilanteissa, sanoi suusi ääneen mitä tahansa. Työhaastattelu, ystävän kanssa kaffittelu, satunnainen tapaaminen kadulla, asiakaspalvelutilanne, intiimi hetki kullan kanssa, vanhempainilta, Facebook-galleria, neuvottelu. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomenna, kun heräät, laahusta peilin eteen ja tarkastele silmäkulmien ryppyjäsi. Onko niitä? Jossei ole, mieti, millä elämäntapamuutoksilla saat niitä hankittua. Aito hymy pitää ansaita. Siinä auttaa onni, ilo ja huolettomuus.

Duchenne vai Pan America?

“Johtamista” ja johtamista

Olen lueskellut hämmentyneenä viime päivien uutisia liittyen suomalaisten yrittäjien viestintätaitoihin erilaisissa kriisitilanteissa. Valtakuntiemme ykkösmedioista kuten Aamulehdestä, mieleeni jäi jutut Paunu-yhtiön yksittäisen bussikuskin sopimattomasta mielenilmauksesta ylinopeus”pakkoa” kohtaan sekä satunnaisen matkailijan kuvaama Youtube-reportaasi Hotelli Ellivuoren palvelu- ja varustelutasosta.

Juttuaiheissa sinänsä ei ollut mitään hämmentävää, sillä kaikkihan me tiedämme, että välillä bussit ovat myöhässä ja kuskit joutuvat kaahaamaan kohtuuttoman lujaa pysyäkseen edes jossain aikataulussa. Ja heille se välitön negatiivinen asiakaspalaute kasaantuu, joten ymmärrän hyvin, että toisinaan alkaa kyrsiä. Sama homma hotellien kanssa: osa niistä on todella kauheassa kunnossa, vaikkei tietenkään ole järkevää Ellivuoren tapaan kasvattaa minibaarikaapissa paskaläjää. Myös rikkinäiset sähköjohdot eivät kuulu hoitellihuoneisiin nykypäivän turvallisuutta arvostavan kuluttajakunnan mielestä.

Enemmän kuin jutut itsessään, minua häiritsi molemmista artikkeleista välittynyt yritysjohdon asenne. Sekä Paunun että Ellivuoren johto kaatoivat syyt vallitsevasta tilanteesta yksittäisen työntekijän niskaan. Miksi? Ellivuoressa syytetttiin ensin siivoojaa ja tämän jälkeen, kun ihmiset nauroivat, vedottiin asiakkaiden haluun säilyttää retrohuone. Ensinnäkin retro on tyylisuuntaus, joka ei sulje pois siisteyttä. Toiseksi, asiakkaiden toiveissa saattoi olla kyse sarkasmista. Omalla tavallaan tyylikkäästä DDR-huoneesta ei olisi saanut 110 euron arvoista asuinsijaa vikojensa ja puutteidensa takia, vaikka “siivooja olisi hoitanut hommansa”. Keski-Euroopan vastaavan tasoisissa hostelleissa hintataso vaihtelee 20-40 euron välillä, mikä on ok, kun asiakas tietää, mitä odottaa. Mutta likaisia ja vaarallisia hostellihuoneet eivät saisi olla.

Paunun tapauksessa johto vieritti syyn myöhästymisistä bussikuskille verraten hänen aikatauluissa pysymistään julkisesti yhtiön kuskien keskiarvoon. Lisäksi kuskia moitittiin, ettei hän ole jättänyt palautteita aikatauluongelmasta enää pitkään aikaan, eikä ollut erityisen aktiivinen asian suhteen. Paunun jutussa moka oli suuri, sillä kuljettajasta kirjoitettiin alkuperäisessä artikkelissa omalla nimellään, ja olipa mukaan liitetty kasvokuvakin.

Millainen vastuunpakoilija pitää olla syyttääkseen julkisesti työntekijöitään surkeasta palvelun kokonaislaadusta, jolle yksittäinen rivitoimija ei voi mitään? Tuollaisella viestinnällä rikotaan hyvän maun rajoja ja asiallisen viestinnän perussääntöjä. Kaikkihan me tiedämme, että yritysten isommat parannukset kuten hotelliremontit ja bussien aikatauluremontit vaativat toteutuakseen johdon sitoutumista. Kimmoke muutokseen voi tulla työntekijä- tai asiakaskunnalta mutta sen konkretisoiminen vaatii johdon aktiivisuutta.

Kyllä shitti valuu yleensä ylhäältä alaspäin. Ensin pitää myöntää virheet, jotta ne voi jossain vaiheessa korjata. Mutta virheen myöntämiseen liittyy se haasteellinen tosiasia, että on todellakin katsottava peiliin ja tunnustettava, että sieltä takaisin tuijottava kummajainen (nimeltään minä itse) on lopulta vastuussa sekä palvelun laadusta että kaikista niistä työntekijöistä, jotka osaltaan palvelukokemusta rakentavat. Kovaa hommaa, ei sovi herkkänahkaiselle eikä vastuun pakoilijoille. Aina voi tehdä itsestään pellen ja syyllistää muita mutta valistuneet kuluttajat, työntekijät ja sidosryhmät näkevät raukkamaisuuden lävitse. Eri asia on, uskalletaanko siitä ärähtää.

Todellista karismaa luo kyky seisoa vaikeidenkin päätösten ja kriisitilanneviestinnän takana rehellisesti omalla nimellä ja kasvoilla. Yksittäisen työntekijön syyllistäminen koko organisaation ongelmasta on epäreilua, ja se kertoo karua kieltä johtamiskulttuurista. On harmi, mikäli ainoa vaikuttava kritiikki pitää olla luokkaa julkinen teilaus ja häpeäleima, eivätkä nekään välttämättä johda konkreettisiin muutoksiin. Useimmiten tilanteen korjaaminen vaatii rohkeita tekoja kuten suuria investointeja ja liiketoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä, ja ymmärrän hyvin, ettei niihin ole aina mielekästä lähteä. Siinä vaiheessa, kun paine muuttumiseen tulee suurelta yleisöltä eli maksavilta asiakkailta, on pakko toimia. Mutta siltikään en ymmärrä, miksi pitää odottaa katastrofia, ennen kuin herääminen todellisuuteen tapahtuu?

Omassa yrityksessäni haluan pyrkiä siihen, ettei muutoksiin eikä uudistuksiin tarvitse lähteä vain siksi, että maine meni, ja asiaa pitää yrittää paikkailla epätoivoisesti. On huomattavasti kalliimpaa korjata negatiivisia mielikuvia edes neutraaleiksi, kuin yrittää korottaa neutraaleja tai hyviä mielikuvia pykälän verran paremmiksi. Ja ne pelkät mielikuvat eivät kuitenkaan riitä. Palvelun tai tuotteen on oltava riittävän hyvä ja laadukas, jotta siihen voidaan liittää positiviisia mielikuvia. Valheesta jää kiinni enemmin tai myöhemmin.

Hyvää viikonloppua!

Energiaa elämään

Jos iltapäivälehtiä on uskominen, aiheuttaa pimeä talvi lähes jokaiselle kaamosmasennuksen, jota seuraa luonnollisesti kevätväsymys, jonka jälkeen iskee lomastressi. Syysmasennus täydentää syklin ennen joulustressiä ja seuraavaa kaamosmasennusta. Luonnollinen kierto, jonka kanssa täytyy vain yrittää elää, niinkö? Ei todellakaan. Masennus on sairaus, josta kärsivän tulee hakeutua lääkärin pakeille. Väsymys voi olla oire sairaudesta, mutta jos muita oireita ei ole, ovat piristymisen avaimet todennäköisesti omissa käsissäsi.

Uni lienee itsestäänselvin väsymyksen poistaja. Kunnon yöunet selvässä unirytmissä – kuulostaako äidiltäsi? Äiti oli oikeassa. Facebookista päätellen maanantainvastainen yö on uudelleenristitty liskojen yöksi, koska humalaisten perjantai- ja lauantai-iltojen ja –öiden jälkeen seuraava yö selvinpäin nukutaan ilmeisesti tunti kerrallaan painajaisia nähden. Ei ihme, että naamakirjan yleisimmät tilapäivitykset ovat Karvismaista maanantaivalitusta.

Juomapuolella kannattaisikin panostaa enemmän H2O:hon, sillä pienikin nestevajaus näkyy väsymyksen tunteena ja jopa päänsärkynä. Janoa ei kannata odottaa, sillä kyseinen reaktio syntyy vasta kun nestetasapaino on jo laskenut alle normaalitilan. Vedenjuonnin tärkeyden opin promovuosinani eräältä konkaripromoottorilta, joka katsoi energiajuomatölkkiäni nenänvarttaan pitkin: “No, ehkä kaikki toi sokeri ja kofeiini piristää vartiksi, mutta jos haluat pysyä koko tän keikan hereillä niin juo ennemmin vettä.” Ruokapuolella kannattaa syödä usein ja pieniä annoksia. Jos olet ikinä syönyt pizzaa lounaaksi, tiedät miten houkuttelevalta toimiston sohva näyttää iltapäivisin.

Liikunta on Expressionin Pasilan toimistolla suosituimpia puheenaiheita. Mikään ei päätä stressaavaa päivää tehokkaammin kuin sopivan haastavat treenit. Jos haluat erottua satojen työnhakijoiden joukosta, ei CV:hen kannata listata harrastuksiksi tavanomaisia Zumbaa, BodyPumpia, kuntosalia tai lenkkeilyä, vaan esimerkiksi laskuvarjohyppy, vaikka pääsisitkin taivaalle vain muutaman kerran vuodessa. Realistisempi maanantaistressin poistaja lienee kuitenkin joku helpommin harrastettava laji – ylös, ulos ja lenkille toimii aina. Vuoden aikana esittelemme suosikkilajejamme, ehkäpä joku lukija löytää oman energianlähteensä niiden joukosta!

“Meillä ei ole varaa pitää työttömänä kokonaista ikäluokkaa”

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kysyi fiksuja Kauppalehden tämänpäiväisessä haastattelussaan:

- Miten maassa, jossa kaivataan (lisää) työvoimaa jossain vaiheessa, on varaa pitää systeemin ulkopuolella kokonaista ikäluokkaa, 50 000 nuorta?

Rekrytoidessani päivittäin nuoria ihmisiä mietin tätä samaa monet kerrat.  Ja ihan oikeasti, ei meillä mielestäni olekaan varaa tähän.

Nuori toisensa jälkeen kertoo hakuprosessista, jonka aikana hänelle on suoraan sanottu tai rivien välistä annettu ymmärtää, ettei hän saa hommia, koska sattuu olemaan tietynikäinen. Tällainen tekee minut surulliseksi.  Ja kuinka moni joutuu kärsimään jo työpaikan saatuaan nuoriin kohdistuvista yleistyksistä ja ennakkoluuloista?

Suhtautuminen nuoriin työntekijöinä on kahtia jakautunutta, ja joissain yrityksissä nuoriin kohdistuvat ennakkoluulot ovat täysin järjettömiä. Yleistykset kertovat enemmän yrityskulttuurista ja johtamisesta kuin nuorista mutta siltikin nämä negatiiviset asenteet vaikuttavat eniten juuri nuoriin itseensä: työnhaku on hankalaa ja työpaikan saamisen jälkeenkin saattaa tulla kohdelluksi huonosti.

Nuoret ovat laiskoja! Eivät muuten ole kaikki. Moni nuori tekee kaikkensa, jotta työllistyisi mahdollisimman pian koulun päättymisen jälkeen. Ollaan valmiita palkattomiin kuukausien mittaisiin harjoitteluihin, jatkokoulutukseen ja kursseille. Yhtälailla ollaan innokkaita pätkätöihin, ns. koiranhommiin, huonon korvauksen ylivaativiin töihin sekä tarvittaessa töihin kutsuttaviin tehtäviin. Lisäksi voidaan tehdä kahta kolmea työtä samanaikaisesti. Moni vielä viimeistelee kouluaan tai lopputyötään työnhaun/-teon ohella. Laiskuutta, niinkö?

Nuoret ovat saamattomia. Eivät ole. Saamattomuus voi johtua esimerkiksi siitä, ettei nuorta ole perehdytetty kunnolla, eikä hänelle ole järjestetty työnohjausta. Tai kenties hän on joutunut ikäsyrjinnän, joka on mielestäni työpaikkakiusaamista, kohteeksi. Monille nuorille ilmoitetaan, ettei heidän tekemiseensä luoteta, eikä heille uskota vaativampia tehtäviä, koska kellään ei ole aikaa/halua/osaamista ohjata heitä. Nuoret, aivan kuten vanhemmat kollegatkin, tarvitsevat tukea työssään.

Nuoret haluavat vain rahaa. Osa varmasti haluaakin “vain rahaa” mutta merkittävällä osalla nuorista työn mielekkyys ajaa kovan ansiotason ohi tärkeysjärjestyksessä. Ja miksei nuorilla olisi oikeutta haluta erinomaista tuloatason valmistumisensa jälkeen? Kuuden vuoden nuudeli- ja tonnikaladieetti jättää muistijäljen niukasti eläneisiin. Mielestäni osoittaa tervettä kunnianhimoa, kun tavoittelee hyvää toimeentuloa, eikä suostu työpaikkojen ihmisjätteeksi. Ja sitä paitsi opintolainan lyhennysten ja Kelan takaisin perintöjen jälkeen tili näyttää harvalla plussaa vielä viiden vuodenkaan päästä työelämään pääsystä.

Nuoret eivät osaa mitään. Väärin. Nuoret eivät osaa samoja asioita, mitä vanhemmat kollegansa – eivät ainakaan heti työelämään päästyään, eivätkä eteenkään siinä vaiheessa, kun vasta hakevat hommia. Epärealistiset odotukset ovat työnantajatahon on ongelma, eivät nuorten. Nuoren hakuprosessissa kannattaa huomioida nuorten työllistymisen, osaamisen ja kehittymisen erityispiirteet ja muistaa järkevät vertailukohteet. Vertaaminen pelkästään vanhempiin ja kokeneempiin kollegoihin ei palvele kenenkään etuja.

Ennakkoluulot perustuvat epäreiluihin yleistyksiin, jotka taas johtuvat tiedon ja kokemuksen puutteesta sekä suppeasta omasta maailmankuvasta. Kun on vain yksi totuus, näkee vain yhden palan maailmaa. Harmi. Tällä perusteella osa ihmisistä leimaa koko nuorten ikäluokan. Ja on jotenkin tragikoomista, että suurimpia häviäjiä ova ne yritykset, joissa ei haluta ymmärtää nuorten työkulttuuria ja joissa sekä johtamisjärjestelmät että yrityskulttuuri tukevat nuoriin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Suosittelen ensin tutustumaan nuorten työntekijöiden maailmaan ja jos vielä muutaman vuoden avomielisen tutkiskelun jälkeenkin tuntuu yhtä negatiiviselta, on syytä katsoa peiliin entistä intensiivisemmin.

Terveisin,

Expressionin kohta kolkytvee ja kehäraakki, työelämässä 15 vuotta, rekrytoinut reippaasti yli muutaman tuhat nuorta ihmistä myynti- ja markkinointialalle.

Kuva: Toonpool.com

”Mikä on toteemieläimesi?” ja muita pahoja haastattelukysymyksiä

Nykyisin Deeperin puolella vaikuttava Tatu haastatteli vuosina 2006-2007 kymmeniä ellei satoja lupaavia promoottorinalkuja. Hän oli tunnettu kiperistä kysymyksistään, joista ”mikä on toteemieläimesi” muodostui suoranaiseksi legendaksi. Kerran isossa tuotekoulutusseminaarissa asiakkaan tuotepäällikkö kysyi promoottoreilta lopuksi perinteisen (joskin useimmiten täysin muodollisen) ”onko kenelläkään mitään kysyttävää?” – kysymyksen. Koulutuksen sisältöön liittyen kenelläkään ei ollut mitään epäselvää, mutta eräs nokkela promoottori keksi kysyä: ”Mikä on sun toteemieläimes?”

Toinen paha työhaastattelukysymys on Expressionin usein käyttämä ”kuvaile itseäsi kolmella verbillä”. Kyllä, yhdeksän kymmenestä alkaa luetella adjektiiveja. Kahdeksan kymmenestä aloittaa adjektiivilla ”iloinen”. Tästä olisi helppo korjata tilanne vaihtamalla kyseinen laatusana vaikkapa teon sanoihin ”nauraa” tai ”hymyillä”, mutta moni haastateltava menee lukkoon, kun kysymykset eivät toistakaan perinteistä ”mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi” –linjaa. Perinteisiin kysymyksiin vain tuppaa saamaan perinteisiä vastauksia. Haastattelimme kerran kymmenkunta hakijaa samasta toisen asteen kaupallisesta oppilaitoksesta erästä nuorisomarkkinointitempausta varten. Kyseisen opinahjon opetussuunnitelmaan oli selvästi kuulunut haastattelutilanteiden treenaaminen, koska kaikki kymmenen juuri ja juuri täysikäistä hakijaa osasivat kertoa sujuvasti muun muassa lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteistaan.

Hämmentävimpiä tilanteita haastattelijan kannalta on, kun haastateltava ei osaa vastata edes itsestäänselvimpiin kysymyksiin. ”Miksi olisit paras vaihtoehto tähän tehtävään?” lienee melko looginen kysymys kummankin osapuolen mielestä, mutta tähänkin vastaamisessa jotkut takeltelevat. Paras vastaus olisi juuri se rehellinen totuus, jota haastateltava on kavereiden kanssa etukäteen miettinyt: ”Tää ois niin mun duuni, mä osaan ton homman ja haluisin tehdä just tollasta”. Tai sitten vähemmän rehellinen mutta käypä ”kaipaan urallani juuri tämänkaltaista haastetta”. Olipa haussa oleva tehtävä mikä tahansa, jos haastateltava ei osaa itse kertoa miksi hän olisi paras tekijä työlle, tuskin haastattelijakaan sitä keksii.

Jos tunsit piston rinnassasi, tarkasta vinkit sujuvampaan työhaastatteluun Päivi Luomasen artikkelista.

Jutun kirjoittajan toteemieläin on pöllö (lat. heimo Strigidae). Älykkäänä pidetty rauhallinen tarkkailija, joka lentää nopeasti ja äänettömästi ja raatelee pikkujyrsijät kappaleiksi sekunneissa.

Kuva lainattu verydemotivational.memebase.comista


Euro maksaa euron, Tallinnassakin

Arkipäivät Expressionilla ovat lähes poikkeuksetta hektisiä, joten strategian suunnittelua, uusien tuotteiden kehittämistä tai blogijuttujen kirjoittamista varten on syytä hylätä toimisto ja suunnata porukalla vaikkapa korpimökille tai Tallinnaan. Kun Viking Line tarjosi ilmaista päiväristeilyä naapurikaupunkiimme ei tarvittu kuin yksi vilkaisu vuodenvaihteen kiireissä hävettävän vähän päivitettyyn blogiimme; Kalenterit auki ja mahdollisimman nopeasti keula kohti etelää. Parilla kympillä sai hytin suoman kirjoitusrauhan ja samalla satsauksella supermaukkaan lounaan kahdelle ihanassa Vapianossa.

Ainakaan allekirjoittaneet eivät huomanneet hintojen muuttuneen euron myötä ja samaa kertoi Taloussanomien selvityskin. Kroonitkin pääsevät onneksi hyötykäyttöön.

Vapiano-lounas, paras lounas!

Vuosi 2010

Olin jo suunnitellut hyvälle mallille artikkelin surkeasta asiakaspalvelusta, mutta avautuminen kanssaihmisten tötöilystä olisi ollut liikaa vuoden viimeiseksi viestiksi.  Aamutokkurassa teemukiin tuijotellessani ensireaktio vuodesta 2010 oli, että menipäs mokoma nopeasti. Siksi päätinkin, että pieni kertaus vuodesta lienee paikallaan, sillä on tähän mahtunut kaikkea, mitä kunnon myynninedistämistoimiston vuoteen nyt voi vain mahtua.

Vuosi 2010 alkoi Expressionissa tehokkaissa merkeissä, kun Salminen saapui takaisin taloon toimitusjohtajaksi.

Tammikuussa suunniteltiin tulevaa, asemoiduttiin uusiin titteleihin ja promootiot käynnistyivät heti uuden vuoden alkupäivinä. Reissasimme Turussa ja Tampereella, tapasimme asiakkaita muun muassa Lumikiertueen suunnittelun merkeissä sekä koulutimme uusia HP-promoottoreita kasvaviin tarpeisiimme. Helsingissä työväen tuplaantumisen huomasivat myös naapurit, kun aiemmin hiljainen, yhden hengen toimisto muuttui puheensorinan valtaamaksi (eikä äksöniä kyllä ole puuttunut!).

Helmikuun aikana tehtiin paljon promootiota niin leffateatterissa, jälleenmyyjäliikkeissä, kun tavarataloissakin. Lumikiertueen suunnittelu eteni vauhdilla ja loppukuusta pääsimmekin irroittautumaan hetkeksi toimistoarjesta ja nauttimaan työmme hedelmistä Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin. Kiertue meni mainiosti, joskin jotain sitä aina oppii pilottimatkalla; ensi vuoden kiertuetta silmälläpitäen liikkuva 3G on ehto liikkuvalle toimistolle.

Maaliskuu starttasi Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa, kun toinen Lumikiertueviikko pärähti käyntiin. Ikimuistoiset tapahtumapäivät hymyilyttävät vieläkin, eikä pitkien ajomatkojen puuduttamat takamukset tunnu enää missään. Maaliskuun toisella viikolla oli hieman epätodellinen fiilis kaiken hässäkän jälkeen ja mietimmekin yhteistuumin maanantaiaamuna, onko elämää Lumikiertueen jälkeen. Aamukahvin myötä elämä palautui raiteilleen ja pala palalta myös varastoa muistuttanut toimisto pääsi sekin oikeaan olotilaansa. Maaliskuussa vietetiin myös allekirjoittaneen syntymäpäiviä; pää alaspäin tankotanssitunnilla. Kovaa kolahti, sillä Salminen roikkuu tolpassa edelleen toistuvasti ja sisustussuunnittelun kulmakivi ei todella ole Feng Shui, vaan “perhosen sekä supermiehen mentävä tila”.

Huhtikuussa jatkuivat tehorekrytoinnit ja reissuja tehtiin niin Turkuun kuin Tampereellekin.  Huhtikuussa huhkittiin myös Hulluilla Päivillä, jossa Expressionin promoottorit edistivät Sloggi-tuotteiden myyntiä. Lisätunteja olisi vuorokauteen kaivattu, sillä töiden jälkeen pakerrettiin läppärit kuumana opinnäytetöitä Haaga-Heliaan (Salminen MBA-tutkintoa ja minä BBA-tutkintoa silmälläpitäen) ja treenattiin lumilautailua Messilässä.

Toukokuussa tarkeni jo ilman untsikkaa, jonka kunniaksi palaveerattiin tehokkaasti uusien asiakkuuksien parissa. Tilava Pasilan toimistomme tungettiin täyteen 5.5., kun ePromo- koulutus veti taas mukavasti Expressionin promoottoreita oppimaan uutta. Tampereenreissuja tehtiin kaksin kappalein, sillä pääsimme itsekin kouluttautumaan. Eikä ollut lainkaan Julmaa!

Kesäkuun pelätyin viikonloppu oli heti ensimmäinen, kun Sinkkuelämää 2- elokuva saapui Suomen teattereihin ja ensi-iltaviikonlopulle oli bookattu promootioita niin paljon kuin teatterit suinkin vetivät. Promosimme niin Hewlett-Packardia, Compeedia, Nutrilettia kuin Niveaakin leffakäivjöille ja teimme sivussa muutaman erikoistapahtuman, jotka nekin liittyivät tiukasti Sinkkuelämää-teemaan. Kiireisen, mutta sitäkin vaahtokarkkisemman viikon päätteeksi huokaisimme onnellisina helpotuksesta, kun promootiot saatiin päätettyä kunnialla ja stressaava alkukuu unohtui viimeistään karting-radalla, kun Deeperläiset ja Expressionistit ottivat mittaa toisistaan. Ilta päättyi Jack the Roosterissa, kun Tatu selätti Death Burgerin. Kesäkuussa saimme myös molemmat todistukset  kouraan ja kova urakka palkittiin.

Heinäkuussa asiakkaiden toimistot hiljenivät ja helle helli. Ex-pressionisti Kati kävi Austraaliasta moikkaamassa meitä toimistolla ja kertoili kuulumisiaan. Päivin lomaillessa Portugalin lämmössä toimisto siirtyili milloin mihinkin. Nyt tuntuu absurdilta, että kotitoimiston kulutetuin penkki oli tuolloin parvekkeella! Heinäkuussa ehti hengähtää, vaikka hommaa olikin.

Elokuussa kuluivat toimiston saranat jälleen kiivaammin, kun lomakausi alkoi lähennellä loppuaan. HP-promoottorit pääsivät nauttimaan elokuisesta auringosta kattoterassibileisiin, jotka olivatkin erittäin onnistuneet kekkerit. Uusia suunnitelmia kumpuili levänneistä pääkopista runsaasti ja niitä alettiin toteuttaa tomerasti. Elokuussa nautimme myös näköalapaikoista, kun Kimmo kutsui meidät yllättäen Taivassalon kentälle nautiskelemaan samppanjaa 40 metrin korkeuteen. Huikea kokemus! Elokuun lopulla oli myös Gloria Fashion Show, johon teimme hieman exklusiivisemman promootion HP:lle.

Syyskuussa ePromoiltiin Turussa ja Tampereella, oli jälleen ilo huomata, miten mahtavaa väkeä meillä onkaan töissä muissakin kaupungeissa! Irrottauduimme myös hetkeksi arkikiireistämme ja kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa, jonka kunnianhimoisena haasteena oli saada kirjoitushommat ajan tasalle. Kiirettä piti ja flunssakin hieman kiusasi, mutta kuukauden aikana tapasimme mielettömän määrän uusia, mahtavia tyyppejä ja kasvatimme Expressionin rivistöjä entisestään.

Lokakuun kohokohta oli Deeperin ja Expressionin yhteinen opintomatka Berliiniin. Berliinissä hioimme yhteistyökuvioita kuntoon ja kehitimme yhteisiä viestintätyökaluja, jonka lisäksi aikaa vietettiin myös vapaammin shoppailun, kulttuurin sekä bileilemisen merkeissä.  Lokakuussa oli jälleen Hullujen Päivien aika, jotka laittoivat liikettä Sloggi-tiimin lisäksi tällä kertaa myös PlusTV-tiimiimme. Meininkiä oli myös Keilaniemessä, jossa osallistuimme Think 468- toimitilojen esittelyyn, Tampereella, jossa ALSO-messut täyttyivät promoottoreistamme sekä lentokentällä, jossa HP valloitti ykkösterminaalin ePrint-maailmallaan. Lisäksi Smash!- promoottorit ilahduttivat leffakävijöitä makeisilla.

Marraskuun aikana alkoi joulumyynti kiihtyä ja sen tiimoilta teimmekin promoa jos jonkinlaista. Oikotie järjesti Sanomatalossa seminaarin sosiaalisista medioista, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Expressionissa koettiin lähes historiallisia hetkiä, kun Luomasen Päivi ja Ylösen Tero matkasivat Tampereelta Helsinkiin ja viettivät Pasilassa muutaman päivän töitä tehden. Harvinaista herkkua, että koko tiimi on kasassa ja saman pöydän ääressä! (Tästä syystä vuoden yhteenveto on pitkälti Helsingin toimisto- painoitteinen, pahoittelut siitä! Kaikki silti puuhaamme asiamme parissa yhtä ahkerasti.)

Joulukuussa joulumyyntikiireet jatkuivat ja teimme jälleen promoa myös leffateatterissa, kun Axe halusi tehdä kanssamme toiminnallisen promootion Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Salmisen päiviä pitkitti minun kaupunkilomani Lontooseen ja Pariisiin, mutta onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja univelatkin alkavat olla kuitattu. Expressionin pikkujouluja vietettiin 22.12.2010 Tampereella perinteisin merkein Singstarilla räpäten sekä sushia maistellen.

Uudesta vuodesta povaamme entistä kiireisempää, joten tarvetta on myös tekijöille. Keikkaa on tarjolla paljon, joten jos koet sopivasi osaksi tiimiämme käy Oikotiellä tai klikkaa itsesi suoraa Promoottori.netiin. Palataan ensi vuonna!