Henkilöstöasiat — Expressionin blogi

Hymyistä parhain

1.3.2011 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Oletko pohtinut, miksi osa asiakaspalvelijoista tuntuu aidon ystävällisiltä, kun taas osa loihtii teeskentelevän hymyn kasvoilleen? Sama homma lehtimainosten mallien kanssa. Ja promoottoreiden, lentoemäntien sekä pankkivirkailijoiden. Sekä aivan tavallisten ihmisten mm. Facebookissa, muotiblogeissa ja yritysten sivuilla. Suurimmalla osalla on (pyydettäessä) suupielet ylöspäin mutta hymy vaikuttaa silti teennäiseltä. Heidän kasvonsa välittävät ristiriitaista viestiä, jonka sensitiiviset huomaavat. Kuulun itse äärettömän sensitiiviseen sakkiin, mikä ei todellakaan ole ainoastaan hyvä asia.

Haluan nyt jakaa kanssanne erään salaisuuden. Hymyjä todella on kahdenlaisia. Duchenne-hymy (nimetty keksijänsä Quillaume Duchennen mukaan) on niin sanottu aito hymy. Suunpielet kaartuvat ylöspäin ja iho kiristyy silmien ympäriltä. Tämän aiheuttavat orbicularis oculi ja zygomaticus -lihakset, joita on äärimmäisen hankala hallita tahdonalaisesti. Toinen hymy, niin kutsuttu Pan America -hymy on puolestaan se epäaito, ja yllättäen nimetty samannimisen lentoyhtiöbrändin mainoshymyjen mukaan. Siitä puuttuvat kaikki Duchenne-hymyn piirteet. On väitetty, että Pan America -hymy on läheisempää sukua länsimaalaisten pelon irvistykselle kuin onnen hymylle.

Kun sensitiiviset ihmiset arvioivat erilaisia hymyjä, he erottavat yhdellä vilkaisulla Duchenne- ja Pan America -hymyt toisistaan. Tutkimusta aiheesta on tehty mm. Berkleyn yliopistossa (Keltner, Harker, 1960). Tosi pelottavaa, eikö? Kaikista herkimmät ihmiset näkevät hymysi taakse kaikissa tilanteissa, sanoi suusi ääneen mitä tahansa. Työhaastattelu, ystävän kanssa kaffittelu, satunnainen tapaaminen kadulla, asiakaspalvelutilanne, intiimi hetki kullan kanssa, vanhempainilta, Facebook-galleria, neuvottelu. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomenna, kun heräät, laahusta peilin eteen ja tarkastele silmäkulmien ryppyjäsi. Onko niitä? Jossei ole, mieti, millä elämäntapamuutoksilla saat niitä hankittua. Aito hymy pitää ansaita. Siinä auttaa onni, ilo ja huolettomuus.

Duchenne vai Pan America?

Aihe: Aiheeton, Arkiset ilmiöt, Henkilöstöasiat
Avainsanat: asiakaspalveluhymy, berkley, duchenne-hymy, hymy, pan america -hymy, quillaume duchenne, tekohymy

“Johtamista” ja johtamista

26.2.2011 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Olen lueskellut hämmentyneenä viime päivien uutisia liittyen suomalaisten yrittäjien viestintätaitoihin erilaisissa kriisitilanteissa. Valtakuntiemme ykkösmedioista kuten Aamulehdestä, mieleeni jäi jutut Paunu-yhtiön yksittäisen bussikuskin sopimattomasta mielenilmauksesta ylinopeus”pakkoa” kohtaan sekä satunnaisen matkailijan kuvaama Youtube-reportaasi Hotelli Ellivuoren palvelu- ja varustelutasosta.

Juttuaiheissa sinänsä ei ollut mitään hämmentävää, sillä kaikkihan me tiedämme, että välillä bussit ovat myöhässä ja kuskit joutuvat kaahaamaan kohtuuttoman lujaa pysyäkseen edes jossain aikataulussa. Ja heille se välitön negatiivinen asiakaspalaute kasaantuu, joten ymmärrän hyvin, että toisinaan alkaa kyrsiä. Sama homma hotellien kanssa: osa niistä on todella kauheassa kunnossa, vaikkei tietenkään ole järkevää Ellivuoren tapaan kasvattaa minibaarikaapissa paskaläjää. Myös rikkinäiset sähköjohdot eivät kuulu hoitellihuoneisiin nykypäivän turvallisuutta arvostavan kuluttajakunnan mielestä.

Enemmän kuin jutut itsessään, minua häiritsi molemmista artikkeleista välittynyt yritysjohdon asenne. Sekä Paunun että Ellivuoren johto kaatoivat syyt vallitsevasta tilanteesta yksittäisen työntekijän niskaan. Miksi? Ellivuoressa syytetttiin ensin siivoojaa ja tämän jälkeen, kun ihmiset nauroivat, vedottiin asiakkaiden haluun säilyttää retrohuone. Ensinnäkin retro on tyylisuuntaus, joka ei sulje pois siisteyttä. Toiseksi, asiakkaiden toiveissa saattoi olla kyse sarkasmista. Omalla tavallaan tyylikkäästä DDR-huoneesta ei olisi saanut 110 euron arvoista asuinsijaa vikojensa ja puutteidensa takia, vaikka “siivooja olisi hoitanut hommansa”. Keski-Euroopan vastaavan tasoisissa hostelleissa hintataso vaihtelee 20-40 euron välillä, mikä on ok, kun asiakas tietää, mitä odottaa. Mutta likaisia ja vaarallisia hostellihuoneet eivät saisi olla.

Paunun tapauksessa johto vieritti syyn myöhästymisistä bussikuskille verraten hänen aikatauluissa pysymistään julkisesti yhtiön kuskien keskiarvoon. Lisäksi kuskia moitittiin, ettei hän ole jättänyt palautteita aikatauluongelmasta enää pitkään aikaan, eikä ollut erityisen aktiivinen asian suhteen. Paunun jutussa moka oli suuri, sillä kuljettajasta kirjoitettiin alkuperäisessä artikkelissa omalla nimellään, ja olipa mukaan liitetty kasvokuvakin.

Millainen vastuunpakoilija pitää olla syyttääkseen julkisesti työntekijöitään surkeasta palvelun kokonaislaadusta, jolle yksittäinen rivitoimija ei voi mitään? Tuollaisella viestinnällä rikotaan hyvän maun rajoja ja asiallisen viestinnän perussääntöjä. Kaikkihan me tiedämme, että yritysten isommat parannukset kuten hotelliremontit ja bussien aikatauluremontit vaativat toteutuakseen johdon sitoutumista. Kimmoke muutokseen voi tulla työntekijä- tai asiakaskunnalta mutta sen konkretisoiminen vaatii johdon aktiivisuutta.

Kyllä shitti valuu yleensä ylhäältä alaspäin. Ensin pitää myöntää virheet, jotta ne voi jossain vaiheessa korjata. Mutta virheen myöntämiseen liittyy se haasteellinen tosiasia, että on todellakin katsottava peiliin ja tunnustettava, että sieltä takaisin tuijottava kummajainen (nimeltään minä itse) on lopulta vastuussa sekä palvelun laadusta että kaikista niistä työntekijöistä, jotka osaltaan palvelukokemusta rakentavat. Kovaa hommaa, ei sovi herkkänahkaiselle eikä vastuun pakoilijoille. Aina voi tehdä itsestään pellen ja syyllistää muita mutta valistuneet kuluttajat, työntekijät ja sidosryhmät näkevät raukkamaisuuden lävitse. Eri asia on, uskalletaanko siitä ärähtää.

Todellista karismaa luo kyky seisoa vaikeidenkin päätösten ja kriisitilanneviestinnän takana rehellisesti omalla nimellä ja kasvoilla. Yksittäisen työntekijön syyllistäminen koko organisaation ongelmasta on epäreilua, ja se kertoo karua kieltä johtamiskulttuurista. On harmi, mikäli ainoa vaikuttava kritiikki pitää olla luokkaa julkinen teilaus ja häpeäleima, eivätkä nekään välttämättä johda konkreettisiin muutoksiin. Useimmiten tilanteen korjaaminen vaatii rohkeita tekoja kuten suuria investointeja ja liiketoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä, ja ymmärrän hyvin, ettei niihin ole aina mielekästä lähteä. Siinä vaiheessa, kun paine muuttumiseen tulee suurelta yleisöltä eli maksavilta asiakkailta, on pakko toimia. Mutta siltikään en ymmärrä, miksi pitää odottaa katastrofia, ennen kuin herääminen todellisuuteen tapahtuu?

Omassa yrityksessäni haluan pyrkiä siihen, ettei muutoksiin eikä uudistuksiin tarvitse lähteä vain siksi, että maine meni, ja asiaa pitää yrittää paikkailla epätoivoisesti. On huomattavasti kalliimpaa korjata negatiivisia mielikuvia edes neutraaleiksi, kuin yrittää korottaa neutraaleja tai hyviä mielikuvia pykälän verran paremmiksi. Ja ne pelkät mielikuvat eivät kuitenkaan riitä. Palvelun tai tuotteen on oltava riittävän hyvä ja laadukas, jotta siihen voidaan liittää positiviisia mielikuvia. Valheesta jää kiinni enemmin tai myöhemmin.

Hyvää viikonloppua!

Aihe: Avautuminen ja ihmettely, Henkilöstöasiat, Hot Potatoes, Markkinointi, Sosiaaliset media, Tiedotteet ja uutiset, Työyhteisö
Avainsanat: ellivuori, hotelli, kokonaislaatu, palvelun laatu, paunu, prosessilaatu, sastamala, vammala

Energiaa elämään

11.2.2011 Kirjoittaja Päivi Salminen Jätä kommentti

Jos iltapäivälehtiä on uskominen, aiheuttaa pimeä talvi lähes jokaiselle kaamosmasennuksen, jota seuraa luonnollisesti kevätväsymys, jonka jälkeen iskee lomastressi. Syysmasennus täydentää syklin ennen joulustressiä ja seuraavaa kaamosmasennusta. Luonnollinen kierto, jonka kanssa täytyy vain yrittää elää, niinkö? Ei todellakaan. Masennus on sairaus, josta kärsivän tulee hakeutua lääkärin pakeille. Väsymys voi olla oire sairaudesta, mutta jos muita oireita ei ole, ovat piristymisen avaimet todennäköisesti omissa käsissäsi.

Uni lienee itsestäänselvin väsymyksen poistaja. Kunnon yöunet selvässä unirytmissä – kuulostaako äidiltäsi? Äiti oli oikeassa. Facebookista päätellen maanantainvastainen yö on uudelleenristitty liskojen yöksi, koska humalaisten perjantai- ja lauantai-iltojen ja –öiden jälkeen seuraava yö selvinpäin nukutaan ilmeisesti tunti kerrallaan painajaisia nähden. Ei ihme, että naamakirjan yleisimmät tilapäivitykset ovat Karvismaista maanantaivalitusta.

Juomapuolella kannattaisikin panostaa enemmän H2O:hon, sillä pienikin nestevajaus näkyy väsymyksen tunteena ja jopa päänsärkynä. Janoa ei kannata odottaa, sillä kyseinen reaktio syntyy vasta kun nestetasapaino on jo laskenut alle normaalitilan. Vedenjuonnin tärkeyden opin promovuosinani eräältä konkaripromoottorilta, joka katsoi energiajuomatölkkiäni nenänvarttaan pitkin: “No, ehkä kaikki toi sokeri ja kofeiini piristää vartiksi, mutta jos haluat pysyä koko tän keikan hereillä niin juo ennemmin vettä.” Ruokapuolella kannattaa syödä usein ja pieniä annoksia. Jos olet ikinä syönyt pizzaa lounaaksi, tiedät miten houkuttelevalta toimiston sohva näyttää iltapäivisin.

Liikunta on Expressionin Pasilan toimistolla suosituimpia puheenaiheita. Mikään ei päätä stressaavaa päivää tehokkaammin kuin sopivan haastavat treenit. Jos haluat erottua satojen työnhakijoiden joukosta, ei CV:hen kannata listata harrastuksiksi tavanomaisia Zumbaa, BodyPumpia, kuntosalia tai lenkkeilyä, vaan esimerkiksi laskuvarjohyppy, vaikka pääsisitkin taivaalle vain muutaman kerran vuodessa. Realistisempi maanantaistressin poistaja lienee kuitenkin joku helpommin harrastettava laji – ylös, ulos ja lenkille toimii aina. Vuoden aikana esittelemme suosikkilajejamme, ehkäpä joku lukija löytää oman energianlähteensä niiden joukosta!

Aihe: Arkiset ilmiöt, Henkilöstöasiat, Työyhteisö
Avainsanat: kaamosmasennus, kevätväsymys, työssäjaksaminen

“Meillä ei ole varaa pitää työttömänä kokonaista ikäluokkaa”

3.2.2011 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kysyi fiksuja Kauppalehden tämänpäiväisessä haastattelussaan:

- Miten maassa, jossa kaivataan (lisää) työvoimaa jossain vaiheessa, on varaa pitää systeemin ulkopuolella kokonaista ikäluokkaa, 50 000 nuorta?

Rekrytoidessani päivittäin nuoria ihmisiä mietin tätä samaa monet kerrat. Ja ihan oikeasti, ei meillä mielestäni olekaan varaa tähän.

Nuori toisensa jälkeen kertoo hakuprosessista, jonka aikana hänelle on suoraan sanottu tai rivien välistä annettu ymmärtää, ettei hän saa hommia, koska sattuu olemaan tietynikäinen. Tällainen tekee minut surulliseksi. Ja kuinka moni joutuu kärsimään jo työpaikan saatuaan nuoriin kohdistuvista yleistyksistä ja ennakkoluuloista?

Suhtautuminen nuoriin työntekijöinä on kahtia jakautunutta, ja joissain yrityksissä nuoriin kohdistuvat ennakkoluulot ovat täysin järjettömiä. Yleistykset kertovat enemmän yrityskulttuurista ja johtamisesta kuin nuorista mutta siltikin nämä negatiiviset asenteet vaikuttavat eniten juuri nuoriin itseensä: työnhaku on hankalaa ja työpaikan saamisen jälkeenkin saattaa tulla kohdelluksi huonosti.

Nuoret ovat laiskoja! Eivät muuten ole kaikki. Moni nuori tekee kaikkensa, jotta työllistyisi mahdollisimman pian koulun päättymisen jälkeen. Ollaan valmiita palkattomiin kuukausien mittaisiin harjoitteluihin, jatkokoulutukseen ja kursseille. Yhtälailla ollaan innokkaita pätkätöihin, ns. koiranhommiin, huonon korvauksen ylivaativiin töihin sekä tarvittaessa töihin kutsuttaviin tehtäviin. Lisäksi voidaan tehdä kahta kolmea työtä samanaikaisesti. Moni vielä viimeistelee kouluaan tai lopputyötään työnhaun/-teon ohella. Laiskuutta, niinkö?

Nuoret ovat saamattomia. Eivät ole. Saamattomuus voi johtua esimerkiksi siitä, ettei nuorta ole perehdytetty kunnolla, eikä hänelle ole järjestetty työnohjausta. Tai kenties hän on joutunut ikäsyrjinnän, joka on mielestäni työpaikkakiusaamista, kohteeksi. Monille nuorille ilmoitetaan, ettei heidän tekemiseensä luoteta, eikä heille uskota vaativampia tehtäviä, koska kellään ei ole aikaa/halua/osaamista ohjata heitä. Nuoret, aivan kuten vanhemmat kollegatkin, tarvitsevat tukea työssään.

Nuoret haluavat vain rahaa. Osa varmasti haluaakin “vain rahaa” mutta merkittävällä osalla nuorista työn mielekkyys ajaa kovan ansiotason ohi tärkeysjärjestyksessä. Ja miksei nuorilla olisi oikeutta haluta erinomaista tuloatason valmistumisensa jälkeen? Kuuden vuoden nuudeli- ja tonnikaladieetti jättää muistijäljen niukasti eläneisiin. Mielestäni osoittaa tervettä kunnianhimoa, kun tavoittelee hyvää toimeentuloa, eikä suostu työpaikkojen ihmisjätteeksi. Ja sitä paitsi opintolainan lyhennysten ja Kelan takaisin perintöjen jälkeen tili näyttää harvalla plussaa vielä viiden vuodenkaan päästä työelämään pääsystä.

Nuoret eivät osaa mitään. Väärin. Nuoret eivät osaa samoja asioita, mitä vanhemmat kollegansa – eivät ainakaan heti työelämään päästyään, eivätkä eteenkään siinä vaiheessa, kun vasta hakevat hommia. Epärealistiset odotukset ovat työnantajatahon on ongelma, eivät nuorten. Nuoren hakuprosessissa kannattaa huomioida nuorten työllistymisen, osaamisen ja kehittymisen erityispiirteet ja muistaa järkevät vertailukohteet. Vertaaminen pelkästään vanhempiin ja kokeneempiin kollegoihin ei palvele kenenkään etuja.

Ennakkoluulot perustuvat epäreiluihin yleistyksiin, jotka taas johtuvat tiedon ja kokemuksen puutteesta sekä suppeasta omasta maailmankuvasta. Kun on vain yksi totuus, näkee vain yhden palan maailmaa. Harmi. Tällä perusteella osa ihmisistä leimaa koko nuorten ikäluokan. Ja on jotenkin tragikoomista, että suurimpia häviäjiä ova ne yritykset, joissa ei haluta ymmärtää nuorten työkulttuuria ja joissa sekä johtamisjärjestelmät että yrityskulttuuri tukevat nuoriin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Suosittelen ensin tutustumaan nuorten työntekijöiden maailmaan ja jos vielä muutaman vuoden avomielisen tutkiskelun jälkeenkin tuntuu yhtä negatiiviselta, on syytä katsoa peiliin entistä intensiivisemmin.

Terveisin,

Expressionin kohta kolkytvee ja kehäraakki, työelämässä 15 vuotta, rekrytoinut reippaasti yli muutaman tuhat nuorta ihmistä myynti- ja markkinointialalle.

Kuva: Toonpool.com

Aihe: Avautuminen ja ihmettely, Henkilöstöasiat, Työyhteisö
Avainsanat: ikäsyrjintä, nuorisotyöttömyys, nuorten työllisyys, sauli niinistö, yleistäminen

”Mikä on toteemieläimesi?” ja muita pahoja haastattelukysymyksiä

23.1.2011 Kirjoittaja Päivi Salminen Jätä kommentti

Nykyisin Deeperin puolella vaikuttava Tatu haastatteli vuosina 2006-2007 kymmeniä ellei satoja lupaavia promoottorinalkuja. Hän oli tunnettu kiperistä kysymyksistään, joista ”mikä on toteemieläimesi” muodostui suoranaiseksi legendaksi. Kerran isossa tuotekoulutusseminaarissa asiakkaan tuotepäällikkö kysyi promoottoreilta lopuksi perinteisen (joskin useimmiten täysin muodollisen) ”onko kenelläkään mitään kysyttävää?” – kysymyksen. Koulutuksen sisältöön liittyen kenelläkään ei ollut mitään epäselvää, mutta eräs nokkela promoottori keksi kysyä: ”Mikä on sun toteemieläimes?”

Toinen paha työhaastattelukysymys on Expressionin usein käyttämä ”kuvaile itseäsi kolmella verbillä”. Kyllä, yhdeksän kymmenestä alkaa luetella adjektiiveja. Kahdeksan kymmenestä aloittaa adjektiivilla ”iloinen”. Tästä olisi helppo korjata tilanne vaihtamalla kyseinen laatusana vaikkapa teon sanoihin ”nauraa” tai ”hymyillä”, mutta moni haastateltava menee lukkoon, kun kysymykset eivät toistakaan perinteistä ”mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi” –linjaa. Perinteisiin kysymyksiin vain tuppaa saamaan perinteisiä vastauksia. Haastattelimme kerran kymmenkunta hakijaa samasta toisen asteen kaupallisesta oppilaitoksesta erästä nuorisomarkkinointitempausta varten. Kyseisen opinahjon opetussuunnitelmaan oli selvästi kuulunut haastattelutilanteiden treenaaminen, koska kaikki kymmenen juuri ja juuri täysikäistä hakijaa osasivat kertoa sujuvasti muun muassa lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteistaan.

Hämmentävimpiä tilanteita haastattelijan kannalta on, kun haastateltava ei osaa vastata edes itsestäänselvimpiin kysymyksiin. ”Miksi olisit paras vaihtoehto tähän tehtävään?” lienee melko looginen kysymys kummankin osapuolen mielestä, mutta tähänkin vastaamisessa jotkut takeltelevat. Paras vastaus olisi juuri se rehellinen totuus, jota haastateltava on kavereiden kanssa etukäteen miettinyt: ”Tää ois niin mun duuni, mä osaan ton homman ja haluisin tehdä just tollasta”. Tai sitten vähemmän rehellinen mutta käypä ”kaipaan urallani juuri tämänkaltaista haastetta”. Olipa haussa oleva tehtävä mikä tahansa, jos haastateltava ei osaa itse kertoa miksi hän olisi paras tekijä työlle, tuskin haastattelijakaan sitä keksii.

Jos tunsit piston rinnassasi, tarkasta vinkit sujuvampaan työhaastatteluun Päivi Luomasen artikkelista.

Jutun kirjoittajan toteemieläin on pöllö (lat. heimo Strigidae). Älykkäänä pidetty rauhallinen tarkkailija, joka lentää nopeasti ja äänettömästi ja raatelee pikkujyrsijät kappaleiksi sekunneissa.

Kuva lainattu verydemotivational.memebase.comista

Aihe: Henkilöstöasiat, Rekrytointi ja henkilövalinnat
Avainsanat: toteemieläin, työhaastattelu

Euro maksaa euron, Tallinnassakin

20.1.2011 Kirjoittaja Päivi Salminen 1 kommentti

Arkipäivät Expressionilla ovat lähes poikkeuksetta hektisiä, joten strategian suunnittelua, uusien tuotteiden kehittämistä tai blogijuttujen kirjoittamista varten on syytä hylätä toimisto ja suunnata porukalla vaikkapa korpimökille tai Tallinnaan. Kun Viking Line tarjosi ilmaista päiväristeilyä naapurikaupunkiimme ei tarvittu kuin yksi vilkaisu vuodenvaihteen kiireissä hävettävän vähän päivitettyyn blogiimme; Kalenterit auki ja mahdollisimman nopeasti keula kohti etelää. Parilla kympillä sai hytin suoman kirjoitusrauhan ja samalla satsauksella supermaukkaan lounaan kahdelle ihanassa Vapianossa.

Ainakaan allekirjoittaneet eivät huomanneet hintojen muuttuneen euron myötä ja samaa kertoi Taloussanomien selvityskin. Kroonitkin pääsevät onneksi hyötykäyttöön.

Vapiano-lounas, paras lounas!

Aihe: Arkiset ilmiöt, Henkilöstöasiat, Työyhteisö
Avainsanat: Tallinna, työssä jaksaminen, Työssä viihtyminen

Vuosi 2010

31.12.2010 Kirjoittaja Annariina Tolvanen Jätä kommentti

Olin jo suunnitellut hyvälle mallille artikkelin surkeasta asiakaspalvelusta, mutta avautuminen kanssaihmisten tötöilystä olisi ollut liikaa vuoden viimeiseksi viestiksi. Aamutokkurassa teemukiin tuijotellessani ensireaktio vuodesta 2010 oli, että menipäs mokoma nopeasti. Siksi päätinkin, että pieni kertaus vuodesta lienee paikallaan, sillä on tähän mahtunut kaikkea, mitä kunnon myynninedistämistoimiston vuoteen nyt voi vain mahtua.

Vuosi 2010 alkoi Expressionissa tehokkaissa merkeissä, kun Salminen saapui takaisin taloon toimitusjohtajaksi.

Tammikuussa suunniteltiin tulevaa, asemoiduttiin uusiin titteleihin ja promootiot käynnistyivät heti uuden vuoden alkupäivinä. Reissasimme Turussa ja Tampereella, tapasimme asiakkaita muun muassa Lumikiertueen suunnittelun merkeissä sekä koulutimme uusia HP-promoottoreita kasvaviin tarpeisiimme. Helsingissä työväen tuplaantumisen huomasivat myös naapurit, kun aiemmin hiljainen, yhden hengen toimisto muuttui puheensorinan valtaamaksi (eikä äksöniä kyllä ole puuttunut!).

Helmikuun aikana tehtiin paljon promootiota niin leffateatterissa, jälleenmyyjäliikkeissä, kun tavarataloissakin. Lumikiertueen suunnittelu eteni vauhdilla ja loppukuusta pääsimmekin irroittautumaan hetkeksi toimistoarjesta ja nauttimaan työmme hedelmistä Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin. Kiertue meni mainiosti, joskin jotain sitä aina oppii pilottimatkalla; ensi vuoden kiertuetta silmälläpitäen liikkuva 3G on ehto liikkuvalle toimistolle.

Maaliskuu starttasi Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa, kun toinen Lumikiertueviikko pärähti käyntiin. Ikimuistoiset tapahtumapäivät hymyilyttävät vieläkin, eikä pitkien ajomatkojen puuduttamat takamukset tunnu enää missään. Maaliskuun toisella viikolla oli hieman epätodellinen fiilis kaiken hässäkän jälkeen ja mietimmekin yhteistuumin maanantaiaamuna, onko elämää Lumikiertueen jälkeen. Aamukahvin myötä elämä palautui raiteilleen ja pala palalta myös varastoa muistuttanut toimisto pääsi sekin oikeaan olotilaansa. Maaliskuussa vietetiin myös allekirjoittaneen syntymäpäiviä; pää alaspäin tankotanssitunnilla. Kovaa kolahti, sillä Salminen roikkuu tolpassa edelleen toistuvasti ja sisustussuunnittelun kulmakivi ei todella ole Feng Shui, vaan “perhosen sekä supermiehen mentävä tila”.

Huhtikuussa jatkuivat tehorekrytoinnit ja reissuja tehtiin niin Turkuun kuin Tampereellekin. Huhtikuussa huhkittiin myös Hulluilla Päivillä, jossa Expressionin promoottorit edistivät Sloggi-tuotteiden myyntiä. Lisätunteja olisi vuorokauteen kaivattu, sillä töiden jälkeen pakerrettiin läppärit kuumana opinnäytetöitä Haaga-Heliaan (Salminen MBA-tutkintoa ja minä BBA-tutkintoa silmälläpitäen) ja treenattiin lumilautailua Messilässä.

Toukokuussa tarkeni jo ilman untsikkaa, jonka kunniaksi palaveerattiin tehokkaasti uusien asiakkuuksien parissa. Tilava Pasilan toimistomme tungettiin täyteen 5.5., kun ePromo- koulutus veti taas mukavasti Expressionin promoottoreita oppimaan uutta. Tampereenreissuja tehtiin kaksin kappalein, sillä pääsimme itsekin kouluttautumaan. Eikä ollut lainkaan Julmaa!

Kesäkuun pelätyin viikonloppu oli heti ensimmäinen, kun Sinkkuelämää 2- elokuva saapui Suomen teattereihin ja ensi-iltaviikonlopulle oli bookattu promootioita niin paljon kuin teatterit suinkin vetivät. Promosimme niin Hewlett-Packardia, Compeedia, Nutrilettia kuin Niveaakin leffakäivjöille ja teimme sivussa muutaman erikoistapahtuman, jotka nekin liittyivät tiukasti Sinkkuelämää-teemaan. Kiireisen, mutta sitäkin vaahtokarkkisemman viikon päätteeksi huokaisimme onnellisina helpotuksesta, kun promootiot saatiin päätettyä kunnialla ja stressaava alkukuu unohtui viimeistään karting-radalla, kun Deeperläiset ja Expressionistit ottivat mittaa toisistaan. Ilta päättyi Jack the Roosterissa, kun Tatu selätti Death Burgerin. Kesäkuussa saimme myös molemmat todistukset kouraan ja kova urakka palkittiin.

Heinäkuussa asiakkaiden toimistot hiljenivät ja helle helli. Ex-pressionisti Kati kävi Austraaliasta moikkaamassa meitä toimistolla ja kertoili kuulumisiaan. Päivin lomaillessa Portugalin lämmössä toimisto siirtyili milloin mihinkin. Nyt tuntuu absurdilta, että kotitoimiston kulutetuin penkki oli tuolloin parvekkeella! Heinäkuussa ehti hengähtää, vaikka hommaa olikin.

Elokuussa kuluivat toimiston saranat jälleen kiivaammin, kun lomakausi alkoi lähennellä loppuaan. HP-promoottorit pääsivät nauttimaan elokuisesta auringosta kattoterassibileisiin, jotka olivatkin erittäin onnistuneet kekkerit. Uusia suunnitelmia kumpuili levänneistä pääkopista runsaasti ja niitä alettiin toteuttaa tomerasti. Elokuussa nautimme myös näköalapaikoista, kun Kimmo kutsui meidät yllättäen Taivassalon kentälle nautiskelemaan samppanjaa 40 metrin korkeuteen. Huikea kokemus! Elokuun lopulla oli myös Gloria Fashion Show, johon teimme hieman exklusiivisemman promootion HP:lle.

Syyskuussa ePromoiltiin Turussa ja Tampereella, oli jälleen ilo huomata, miten mahtavaa väkeä meillä onkaan töissä muissakin kaupungeissa! Irrottauduimme myös hetkeksi arkikiireistämme ja kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa, jonka kunnianhimoisena haasteena oli saada kirjoitushommat ajan tasalle. Kiirettä piti ja flunssakin hieman kiusasi, mutta kuukauden aikana tapasimme mielettömän määrän uusia, mahtavia tyyppejä ja kasvatimme Expressionin rivistöjä entisestään.

Lokakuun kohokohta oli Deeperin ja Expressionin yhteinen opintomatka Berliiniin. Berliinissä hioimme yhteistyökuvioita kuntoon ja kehitimme yhteisiä viestintätyökaluja, jonka lisäksi aikaa vietettiin myös vapaammin shoppailun, kulttuurin sekä bileilemisen merkeissä. Lokakuussa oli jälleen Hullujen Päivien aika, jotka laittoivat liikettä Sloggi-tiimin lisäksi tällä kertaa myös PlusTV-tiimiimme. Meininkiä oli myös Keilaniemessä, jossa osallistuimme Think 468- toimitilojen esittelyyn, Tampereella, jossa ALSO-messut täyttyivät promoottoreistamme sekä lentokentällä, jossa HP valloitti ykkösterminaalin ePrint-maailmallaan. Lisäksi Smash!- promoottorit ilahduttivat leffakävijöitä makeisilla.

Marraskuun aikana alkoi joulumyynti kiihtyä ja sen tiimoilta teimmekin promoa jos jonkinlaista. Oikotie järjesti Sanomatalossa seminaarin sosiaalisista medioista, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Expressionissa koettiin lähes historiallisia hetkiä, kun Luomasen Päivi ja Ylösen Tero matkasivat Tampereelta Helsinkiin ja viettivät Pasilassa muutaman päivän töitä tehden. Harvinaista herkkua, että koko tiimi on kasassa ja saman pöydän ääressä! (Tästä syystä vuoden yhteenveto on pitkälti Helsingin toimisto- painoitteinen, pahoittelut siitä! Kaikki silti puuhaamme asiamme parissa yhtä ahkerasti.)

Joulukuussa joulumyyntikiireet jatkuivat ja teimme jälleen promoa myös leffateatterissa, kun Axe halusi tehdä kanssamme toiminnallisen promootion Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Salmisen päiviä pitkitti minun kaupunkilomani Lontooseen ja Pariisiin, mutta onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja univelatkin alkavat olla kuitattu. Expressionin pikkujouluja vietettiin 22.12.2010 Tampereella perinteisin merkein Singstarilla räpäten sekä sushia maistellen.

Uudesta vuodesta povaamme entistä kiireisempää, joten tarvetta on myös tekijöille. Keikkaa on tarjolla paljon, joten jos koet sopivasi osaksi tiimiämme käy Oikotiellä tai klikkaa itsesi suoraa Promoottori.netiin. Palataan ensi vuonna!

Aihe: Aiheeton, Henkilöstöasiat, Luokittelematon pähkäily, Työyhteisö
Avainsanat: deeper, expression, hewlett-packard, HP, Hullut Päivät, Smash, uusi vuosi

Miten pärjäät työhaastattelussa?

4.12.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen 1 kommentti

CareerBuilderin neljä vinkkiä työnhakuun ovat lukemisen arvoisia. Eniten vinkeistä on apua, mikäli edellisestä työhaastattelusta on kulunut pitkä aika. Työelämä ja haastattelut ovat muuttuneet melkoisesti ja merkittävin muutos liittyy siihen, mitä tekijöitä ja taitoja haastateltavilta odotetaan. CareerBuilderin painottaessa ainoastaan luonnetta ja käyttäytymistä minä nostan rinnalle myös asenteen, oppimiskyvyn, kehittymismahdollisuudet sekä verkosto-osaamisen. Olennaista on muistaa, ettei tämän tyyppisiin kysymyksiin ole oikeita vastauksia. Siksi parhaiten pärjäävät omat vahvuutensa tietävät, innostavasti argumentoivat, keskittymiskykyiset osaajat, jotka eivät peittele työn saannin tärkeyttä. Toki taktisia siirtoja kannattaa tehdä aina työpaikka- ja tilannekohtaisesti.

Ohessa muutama vinkki parempaan haastatteluonnistumiseen:

1. Tiedä mitä sinulle tarjota
Monet työnhakijat eivät reflektoi omia taitojaan, kokemuksiaan ja vahvuuksiaan. On vaikeaa olla tehokas, jos et tiedä omia vahvuuksiasi ja etuja, joita voit tarjota yritykselle.

2. Ole oma itsesi
Älä vedä mitään roolia, vaan ole rohkeasti oma itsesi. Aitous näkyy myös haastattelijalle.

3. Anna nopean sijaan hyvä vastaus
Sinun ei tarvitse vastata haastattelijan kysymykseen samalla sekunnilla, kun hän on lopettanut puhumisen. Ajattele hetki ja pohdi yksi tai kaksi asiaa, jotka haluat kertoa haastattelijalle.

4. Anna konkreettisia esimerkkejä
Olet tiimipelaaja, sepä hauskaa. Mikset kertoisi tästä tosielämän esimerkkejä? Lyhyt vastaus haastattelijan kysymykseen ei ole ollenkaan yhtä tehokas, kuin hyvällä esimerkillä elävöitetty vastaus.

Allerkijoitan kaikki!
- Päivi L.

Aihe: Henkilöstöasiat, Koulutus ja kehittäminen, Rekrytointi ja henkilövalinnat, Työyhteisö
Avainsanat: rekrytointi, työhaastattelu, työhaastattelukysymykset

Hyvä fiilis!

12.10.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Firman munkit ja uusi kaara.

Aamu valkeni Berliinissä erityisen kauniina. Aurinko paistoi täydessä terässä ja taivas oli pilvetön. Reippaimmat suuntasivat pyörälenkille jo puoliseiskan maissa. Saldoksi saivat videolle pesukarhun aamutoimia.

Päivän agendana oli roolituksen tarkentaminen, käyntikorttien työstö sekä muutama asiakascase. Lisäksi pohdittiin omia web-sivuja sekä niiden kuvitusta ja tekstejä. Hyvällä mallilla ovat nekin, ja toivottavasti saadaan jo loppusyksystä jotain matskua ulos tuutista.

Huomenna sitten kohti kotia. Valokuvia on kertynyt huima määrä, aivan kuten myös erilaisia kehitystoimenpiteitä, joita lähdetään toteuttamaan reoippain aikatauluin matkan jälkeen. Huomion arvoisia muutoksia tulee jatkossa mm. promoottoriviestintään ja toiminnanohjaukseemme keikkojen suhteen. Myös palvelut pistetään paketteihin uudesta näkökulmasta ja samalla erilaisten vaihtoehtojen vertailua ja ostamista helpotetaan entisestään.

Kaiken kaikkiaan on ollut huippu reissu! Toivottavasti samanlainen rento ja innovatiivinen ilmapiiri virittää arkeamme myös koto-Suomessa jatkossa.

Aihe: Avautuminen ja ihmettely, Henkilöstöasiat
Avainsanat: berliini, opintomatka

Wir gehen nach Berlin!

5.10.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen 1 kommentti

Kuva vinossa, elämä hyvin!

Matkailumarkkinoinnissa korostetaan moniaistisuutta. Matkaelämysten pitää kuulua, näkyä ja tuntua. Keho kykyenee aistimaan monin eri järjestelmin, joten miksi ei hyödyntäisi niitä kaikkia. Tavallisesta miljööstä pystyy loihtimaan innostavan keitaan, kun tietää mitä tekee.

Paikalla on todella paljon vaikutusta mielialaan ja ajatteluun. Esimerkiksi terveydenhuoltosektorilla tämä on tiedostettu pitkään, sillä ympäristöpsykologiset tutkimukset ovat osoittaneet virikkeellisessä ja luonnonkauniissa paikoissa kuntoutuvien potilaiden tervehtyvän huomattavasti nopeammin kuin ankeisiin sairaalahuoneisiin sijoitetut. Ja kyllä sitä toimistollakin mieluummin tuijottaa ikkunastaan luontoa tai ihmisvilinää kuin pelkkää betoniseinää. Paikalla on siis väliä, ja etenkin meille suomalaisille tärkeitä ovat vehreä luonto ja vesielementit. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 2001 julkaistussa Melukylä vai Mansikkapaikka -ympäristötutkimuksessa todettiin luontoa ja aktiivisia toimintaympäristöjä korostavan täydennysrakentamisen lisäävän ihmisten hyvinvointia. Mielipaikoiksi nimettiin metsät, puistot, rannat ja ulkoilualueet. Miellyttävissä ympäristöissä koettiin ajattelun kankeuden vähenemistä sekä stressin helpottumista.

Koska vaihtelu virkistää, ja uudenlaisissa ajatteluympäristöissä pää saa uutta puhtia, muuttavat Markkinointitoimisto Deeper ja Myynninedistämistoimisto Expression toimistonsa huomisesta eteenpäin viikoksi Berliiniin, Weddingin kaupunginosaan keskelle kaupungin kuumimpia taiteilijapiirejä. Weddingin alueelta löytyy mm. lukuisia gallerioita, monikulttuurisia toimintakeskuksia, underground-kapakoita ja valokuvausstudioita. Keskustaan, esimerkiksi Mitteen on vain viitisen minuuttia, ja metro kulkee aivan vierestä.

Puhelimet ja meilit toimii, joten olkaa yhteydessä normaaliin tapaan! Ohjelmaan tosin kuuluu paljon paltsuja ja workshoppeja, joten soitellaan sit takaisin päin, kun ne on ohi.

Bis bald!
- Päivit + ATol + Ylönen

Aihe: Henkilöstöasiat, Koulutus ja kehittäminen, Työyhteisö
Avainsanat: berliini

Voimauttava kuvaaminen – Bullshittiä vai parhautta?

1.10.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

ePromo-koulutuksemme kuvasaldoa.

Iirikseni ovat kasvaneet kiinni uudehkoon järjestelmäkameraani. Kameraan, joka on reissannut pitkän matkan vain päätyäkseen takaisin minulle. Alunperin se ostettiin asiakkaamme ylijäämävarastosta työkaverilleni, joka kuvasikin sillä vuosia. Tämän jälkeen kamera siirtyi minulle ikuisuuslainaan. Luovuin kamerasta uudelleen, kun työkaveri tarvitsi sitä mutta ei tällä kertaa itselleen vaan ystävälleen. Niinpä kamera matkasi Jyväskylään ex-promoottorillemme. Hän innostui kuvaamisesta niin paljon, että päivitti taitojaan vastaavaan kameraan, ja minä ostin tuon kerran jo omistamani vempeleen takaisin. Painavahkoa runkoa kantaessani tulee tehtyä hyvä salitreeni mutta on valokuvauksessa paljon muutakin viehättävää. En ole teknisesti taitava kuvaaja mutta se ei ole tavoitteenikaan. Olen tarinoitsija ja hetkien ikuistaja. Kuinka onnellisia ihmiset ovat olleet ymmärrettyään kätköistäni löytyvän kuvia lähes kaikista elämäntilanteista vuodesta 1994 alkaen. Vaikkei lähipiirini ehkä ole ollut onnensa kukkuloilla kuvan ottohetkellä, he ovat syttyneet otoksista myöhemmin. Kuvien, tai pikemminkin niihin vangittujen muistojen, arvon ymmärtää jälkikäteen. Asiat nimittäinsäilyvät ikonimuistissamme pitkään, ja vanhojen kuvien katselu aktivoi meissä voimakkaita tunteita. Voimme palata ajassa taaksepään sekä vaeltaa myös tulevaisuuteen. Kuvat auttavat haaveilussa, tavoitteiden rakentamisessa ja oppimisessa. Kuvista on aina joko iloa tai hyötyä, parhaimmillaan molempia.

Voimauttava valokuvaus

Kuvia ja kuvaamista sosiaalisena tilanteena voidaan käyttää arjen terapiatyökaluna. Ihmiskuvien ottaminen on sosiaalista vuorovaikutusta parhaimmillaan, ja kuvaaja voi osatessaan johtaa vuorovaikutusta haluamaansa suuntaan ja käyttää tätä työyhteisön kehittämiseen. Tällöin puhutaan voimauttavasta (empowerment) kuvaamisesta. Muutama esimerkki siitä, milloin valokuvaus lähestyy voimauttavaa toimintaa tai on sellaiseen johtava työväline/menetelmä.

Tiedustele ihmisiltä, miten hän haluaa tulla kuvatuksi. Perinteiset valtasuhteet kääntyvät nyt päälaelleen, kun kuvattava saa valita. Tällainen toiminta kannustaa rohkeisiin päätöksiin, omasta persoonasta viestimiseen sekä itsetutkiskeluun. Keskustele kuvattavan kanssa, miten hän haluaa kuvassa olla, onko hän mieluummin esiintyjä vai ulkopuolisena objektina. Entä missä paikassa ja mitkä hetket hän haluaa ikuistettavaksi? Pyydä kuvattavaa miettimään, millainen otos voisi olla hänen työpöydällään motivoimassa tai kenties työkaverin joululahjapaketissa.

Vaihdelkaa kuvaajan roolia. Kuvaamisesta on leivottavissa opetuksellinen ja yhteistoiminnallinen tilanne, jossa asian tunteva pystyy harjoittelemaan omia ohjauksellisia taitojaan, etenkin kommunikointia ja fyysistä tuotteen esittelyä. Samantyyppisestä toiminnasta on kyse juuri perusasiakas- tai myyntitilanteessa. Kuluttajalle näytetään tuotteen toimintaa, esitellään hyötyjä käytännössä ja ohjataan häntä kysymys-vastaus -menetelmällä kohti tiettyä päämäärää, kauppaa.

Valokuvauksen avulla voidaan harjoitella tunteiden käsittelyä ja tilannetietoisuutta. Kun kuvaaja ja kuvattava käyvät keskustelua siitä, miksi juuri tämä hetki on ikuistamisen arvoinen, paljastavat he toisilleen unelmiaan, arvojaan ja tunteitaan. Yhdessä voidaan pohtia, mikä hetkessä on tärkeää. Läpi voidaan käydä ihmiset, asiat, välineet, paikat ja esineet. Oikein toteutettu työyhteisön kuvaussessio motivoi, innostaa itseilmaisuun ja saattaa viestiä mahdollisista esiintymisen peloista.
Keskustelua saattaa syntyä myös omasta kehosta ja siinä koetuista puutteista.

Kuvien purkaminen, käsittely ja albumointi tai muiden graafisten esitysten luominen opettaa kuva-analyysiin ja kuvallisen kritiikin tai innostamisen teille. Syntyy spontaaneja ja hauskoja mutta myös haikeita, surullisia tai noloja tilanteita. Kuvien käsittelyn yhteydessä opitaan antamaan ja ottamaan kriiikkiä, samalla voidaan harrastaa vaihtoehtoskenaarioajattelua: “Mitä jos Keijo tuossa olisikin hymyillyt?” “Miksi emme nostaneet lyhyttä Markettaa eturiviin?” “Miksi Pekka piileskelee aina?” “Missä meidän osaston naiset olivat, kun näitä tehtiin?” Miettikää sitäkin, millaista tarinaa kuva kertoo erilaisuudesta, persoonallisista piirteistä tai yhteisöllisyydestä organisaatiossa. Voimauttavassa kuvassa kaikki ovat hyväksyttyjä omanlaisinaan.

Kuvatkaa surullisina hetkinä. Hallitsematon kiire, muutoskohdat, kehityskriisit, suru ja luopumisvaiheet jäävät usein ikuistamatta, vaikka juuri noista kuvista voi jälkikäteen olla erityistä hyötyä omaa elämäntarinaa hahmottaessa. Kuvailkaa lisäksi niitä asioita, joita ei perinteisesti huomioida työhteisön arjessa. Kamera kannattaa olla mukana etenkin firman pikkujoulujen ulkopuolella. Tai entä jos avainhenkilösi näyttäisi nimitysuutisissa aivan joltain muulta kuin ne tuhat haudanvakavaa kollegaansa näyttävätä?

Ja sosiaalisten medioiden valtakaudella kannattaa muistaa, että kaikki kuvat eivät kuulu kaikille. On yksityisiä ja muille esiteltäviä kuvia. Selvitä kunkin työyhteisön jäsenen suhtautuminen yksityisyyteen ja kunnioita kuvattavan toivetta. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että voimauttavaan kuvaamiseen ei tarvita kalliita välineitä. Tärkeintä on ihmiset, yhteistoiminta ja hyvä fiilarit. Työyhteisön parantamiseen käytettävässä kuvaamisessa ei ole myöskään kyse rahasta tai tekniikasta. Lisäksi kannattaa muistaa valmiiden kuvatuotteiden kuten Green Screen -konseptin hyödyntäminen voimauttavan kuvaamisen välineenä.

Aihe: Ajankohta, Arkiset ilmiöt, Artikkelit ja katsaukset, Koulutus ja kehittäminen, Paikka, Promootiot, Sosiaaliset media, Tilannetekijät, Työyhteisö, Varusteet ja rekvisiitta
Avainsanat: green screen, Työyhteisö, valokuvaus, voimauttava valokuvaus, yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys

Miksimiksimiksimiksimiksi? – En tiedä!

26.9.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Muistatteko kuinka lapsena olimme kiinnostuneita aivan kaikesta? Kyselimme pelkästä oppimisen ilosta ja tiedonhalusta jatkuvasti. Tätä tapahtuu erityisesti kolmivuotiaana, jolloin läpikäydään niin sanottua kyselykautta. Miksi, miten, missä ja kuka toistuvat puheessa tiuhaan. Kaikki maailman asiat kiinnostavat, ja vanhemmat saivat selittää koko ajan jotain. Ja juuri kun he luulivat tiedonjanomme sammuneen, tuli liuta uusia kysymyksiä. Uteliaisuus ja halu tietää syy-seuraussuhteita mahdollistavat tiedollisten taitojen entistä paremman kehittymisen. Kysely on tapa oppia elämästä lisää, ja aikuisen on erityisen tärkeää vastata kysymyksiin – siitäkin huolimatta että se turhauttaa välillä. Eikä aina tarvitse antaa tietokirjavastauksia, riittää että näyttää, että kysyminen on sallittua ja että uteliaisuutta pidetään hyveenä. Lapsi oppii elämää kyselemällä ja osaa kysyä myös aikuiseksi kasvettuaan. Omat suosikkini lapsuuudessa olivat: Miksi iho menee ryppyiseksi vedessä ja miksi laivojen ikkunat ovat pyöreät?

Työhaastattelukysymykset

Työhaastattelussa varaan haastateltavalle aikaa kysymysten asettamiseen tasaisesti pitkin haastattelua. Mielestäni haastattelu on dialogi, jossa testataan hakijan ja työpaikan yhteensopivuutta. Jossei hakija saa kysyä tarkennuksia ja lisätietoja, mistä hän voi tietää olevansa sopiva tehtävään tai että miksi organisaatiomme olisi hänelle paras mahdollinen työnantaja. Ja sitä paitsi kysynhän minäkin jatkuvasti jotain, joten miksi hakijalla ei olisi vastaavaa mahdollisuutta – edes minimimittakaavassa.

Yllätyskysymys

Hyvin yllättävä kysymys tuli eräältä lääkäriopiskelijalta, joka oli maininnut heikkouksikseen myyntityökokemuksen puutteen. Vahvuuksia hänellä oli aimo kasa, ja pyrinkin haastattelussa selvittämään, oppiiko hän myynnin niin nopeasti, mitä lyhytkestoinen projekti vaatisi. Kun oli hänen vuoronsa kysyä, hän yllätti minut totaalisesti. “Uskotko tämän kuluneen haastattelun perusteella, että palkkaat minut kokemattomuudesta huolimatta?”

Vastasin hänelle juuri kuten ajattelin eli en tiedä ja minun täytyy miettiä asiaa monelta eri kannalta. Tässä tapauksessa en tiedä oli parempi vaihtoehto kuin luulo siitä, että olisin kuvitellut tietäväni vastauksen ja mennyt hämmennyksessäni möläyttämään jotain typerää. Kun en tiennyt, niin en tiennyt. Vaikkei hakija saanutkaan vastausta välittömästi, hän sai sen myöhemmin. Itse asiassa kyky argumentoida noin erityisestä perspektiivistä oli yksi syy, miksi hänet palkattiin. Jos hän pystyy yhtä nokkelasti hyppäämään asiakkaan saappaisiin, niin myyntikin sujuu.

Merkittävä osa myyntitianteen hallinnasta liittyy siihen, että myyjä osaa kysyä sekä rohkaista asiakasta kysymään. Jossei uskalla kysyä, ei myöskään saa tietää. Toisaalta jossei osaa kysyä oikein, turha odottaa selkeää vastaustakaan. Ja jos kysyy muttei ole kiinnostunut vastauksesta, olisi alunperinkin kannattanut olla hiljaa. Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kysymyksiini, niin sormet tulevat ryppyisiksi, koska vedessä pitkään hengaillessa ihon päällä oleva talikerros huuhtoutuu pois ja iho imee vettä ja turpoaa eikä mahdu entiseen tilavuuteensa. Laivoissa on pyöreät ikkunat, koska metalli murtuu herkemmin kulmasta, ja laivat “elävät” liikkeellä ollessaan. Pyöreät ikkunat ovat kestävämpiä kuin kulmikkaat. Ja sama pätee lentokoneisiin. Kiitos tiedosta vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet vastata kysymyksiini ja tekevät niin edelleen.

Aihe: Henkilöstöasiat, Luokittelematon pähkäily, Rekrytointi ja henkilövalinnat
Avainsanat: haastattelu, kysyminen, rekrytointi

Työnantajamielikuvaseminaari (kyllä, se on yksi sana)

19.9.2010 Kirjoittaja Päivi Salminen 1 kommentti

Seminaaria Expressionin tapaan kesältä 2008

Sain Oikotieltä kutsun työantajamielikuvaseminaariin. Kaupallinen osuus oli siedettävä viisitoistaminuuttinen myyntipuhe, jonka mainio ruokatarjoilu korvasi. Viestintätoimisto Hills & Knowltonin konsultti Tarja Jussilan puheenvuoro oli aidosti mielenkiintoinen esitys siitä, millaisessa maailmassa työnhakijat nykyisin etsivät työtä – tai pitäisikö sanoa arvottavat työnantajia ja miettivät, kenelle suvaitsisivat vapaa-aikansa luovuttaa. Tässäkin asiassa maailma on muuttunut paljon ja nopeasti. Työhaastattelussa muutamia vuosia sitten minulta kysyttiin, minkälaisen korvauksen haluaisin vapaa-aikani menettämisestä. Yritin olla näyttämättä kovin järkyttyneeltä ja kysyin varovasti, olisiko ilta- ja viikonlopputyötä paljonkin, olin näet hakemassa päivätyötä. Haastattelija selvensi tarkoittaneensa palkkatoivettani. Tulen perheestä, jossa arkipäivät eivät ole lähtökohtaisesti vapaa-aikaa vaan työaikaa, ja selvitin tämän myös haastattelijalle selittääkseni hölmöä kysymystäni. Sain paikan.

Suhtautuminen työhön muuttunut

Tarja Jussila muistutti, että nuorten suhtautuminen työhön on muuttunut rajusti viime vuosina. Vaatimukset ovat kovia jo kättelyssä, vaikka työkokemusta ei vielä ole vaateita oikeuttamassa. Jos homma ei nuoren mielestä toimi toivotulla tavalla, hän arvostelee kärkkäästi ja kuuluvasti. Expressionin yhteistyökumppani lanseerasi käsitteen ”määräaikainen nöyryys”, josta olemme puhuneet myös ePromo-koulutuksissamme. Jos työkokemus rajoittuu sekalaisiin kesätöihin eikä näyttöjä menestyksestä juuri ole, on kohtuutonta vaatia 15 euron tuntipalkkaa ja valikoida työkeikoista vain mieluisimmat. Myös itse työkokemukselle pitää muistaa antaa arvoa – päivä kuuman maskottipuvun sisällä on raskas, mutta toimii ainakin hyvänä jäänmurtajana tulevissa työhaastatteluissa.

Keep it rolling

Seminaarin vahvuuksia olivat runsaat esimerkit rekrytointi- ja mielikuvakampanjoista. Finanssialan Keskusliitto teki laajan työnantajamielikuvakampanjan vuosina 2008-2010. Keep it rolling! -kampanjan kohderyhmää eivät olleet työikäiset, opiskelijat tai edes lukiolaiset vaan yläasteikäiset. Muun muassa IRC-gallerian livetsättejä hyödyntänyt kampanja pyrki muuttamaan tiukassa istuvia mielikuvia finanssialan työpaikoista jo varhaisessa vaiheessa – kukapa yläasteella haaveilisi työstä vaikkapa pankkivirkailijana. Seminaarivieraat laitettiin katsomaan informatiivinen slideshow, jossa oli paljon kaavioita ja kuvaajia ja jonka taustalla soi toistuva komppimusa. Yleisö naurahteli kohteliaasti esitetyille stereotypioille nutturapäisistä tädeistä pankissa sekä polleista pankinjohtajista. Keep it rolling! -kampanjaan kuuluivat myös oivaltavasti toteutetut haastatteluvideot, jossa 15-vuotias haastatteli finanssialan työntekijöitä Linnanmäen Rinkeli-pyörässä. Mukana haastateltavien joukossa olivat nutturapäinen pankkivirkailija ja Harley-Davidsonilla ajeleva pankinjohtaja. Niin ne stereotypiat murtuvat.

Mielikuvat vs. todellisuus

Kritiikki sikseen, Hills&Knowltonin Tarja Jussila korostikin, että luotavien työnantajamielikuvien pitää vastata todellisuutta. Itse olen saanut joskus pettyä, kun rekrytointiprosessissa työnantaja on esiintynyt reiluna ja joustavana; ”kunhan hommat hoituu, vastaat omasta työstäsi, meillä ei kytätä” – ja sitten todellisuudessa työntekijät täyttävät raporttia raportin perään ja selvittävät työajankäyttöään minuuttien tarkkuudella. Me Expressionilla pyrimme aina antamaan realistisen kuvan erilaisista promootiokeikoista hyvine ja huonoine puolineen. Karkkien jakaminen leffateatterissa on kivaa mutta kiireistä; itsenäinen myyntityö myymäläympäristössä puolestaan on tavoitteellista ja siksi joskus stressaavaakin, mutta parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja taatusti tulevia työnantajia kiinnostavaa. Jo työhaastattelussa kerromme, että raportointi kuuluu jokaiseen keikkaan. Isoin haaste taitaa kuitenkin edelleen olla promootioalan tiukassa istuvia stereotypioita vastaan taisteleminen.

Expression on vuodesta 2005 asti yrittänyt selvittää niin markkinoinnin ostajille kuin promoottoriksi haluavillekin, että promoottorit ovat myynninedistäjiä, usein kaupallista alaa opiskelleita, eivät bikinibeibejä tai surffipummeja – tämä onkin jo oman blogikirjoituksensa aihe.

Aihe: Henkilöstöasiat, Koulutus ja kehittäminen, Rekrytointi ja henkilövalinnat
Avainsanat: muuttuva rekrytointympäristö, Työnantajakuva, työnantajamielikuva, työnhakija, työnhaku

Tehokas päivä, nostalgiaa ja tulevaisuutta

14.9.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen Jätä kommentti

Tänään on ollut äärettömän hieno työpäivä – kuten suurin osa kaikista työpäivistäni 22.5.2005 jälkeen. Olen työstänyt Expressionin uudistuvia nettisivuja ja kaivellut kuva-aarteet läpi vuodesta 20o5.

Edelleenkään en ole löytänyt yhtään promotyökuvaa itsestäni, mikä johtuu siitä, että kaikki ennen vuotta 05 otetut kuvat jäivät entiselle työnantajalleni sekä siitä, että minä olen yleensä ollut se linssin takana häärivä ihminen. Sama jaottelu on muuten voimassa edelleen. Viihdyn optisen etsimen takana, ja yritän opetella entistä paremmaksi promootioiden dokumentoijaksi uuden järkkärin myötä. Valokuvaajaksi en kehtaa itseäni kysyä. Kyse on kohdallani enemmänkin muistojen, ajatusten, ideoiden ja konseptien taltioinnista sekä niiden jalostamisesta synnyttämään tarinoita ja herättämään hyviä fiiliksiä – etenkin vuosikausia kuvan ottamishetken jälkeen.

Mikäli jollain on promotyökuva-aarteita tallessa, erityisesti kiinnostaa 03-05 kuten Evian-promot, Kivimessut Turussa ja tietenkin Upciderit ja Bon Aquat ja Unileverin jutut. Kiitos jo käteen. Voitte laittaa sähköpostiini paivi.luomanen@expression.fi.

Kiitos myös Pasilalle näistä mahtavista muistoista, joita lähetitte suoraan sydämeeni ja jotka iskivät tajuntaani täysillä. Hymyn leviämistä ei pysty estämään. Kiitos myös promoottorit. Teette ja olette tehneet pirun arvokasta työtä. Siihen liittyen muutama muistiainen kuluneiden vuosien varsilta alla.

Tästä on hyvä jatkaa samaan suuntaan mutta uusin ja jatkuvasti markkinoiden mukaan elävien kehittyvin palveluin ja toimintatavoin.

- Päivi L. (Tre kontur)

Mistä?

Asuntomessuilta, kuka muistaa miltä vuodelta?

Muistaako joku nää Bluesit?

Kuka tunnistaa, mistä on kyse?

Aihe: Aiheeton, Arkiset ilmiöt, Avautuminen ja ihmettely, Henkilöstöasiat, Hot Potatoes
Avainsanat: Promootiot

Promoottorin kynästä: Sinkkua, kinkkua ja Sinkkuelämällä kinkut veks! (Jenny O.)

8.9.2010 Kirjoittaja Päivi Luomanen 1 kommentti

Promoottori Jenny O. töissä Plevnassa.

Kun Sinkkuelämää2 -actionit on hieman vähentyneet, on hyvä muistella kuumaa promohuumaa näin kylmenevän syksyn keskellä.

Se oli 4.-6.6 kun pistettiin Nutriletin Hunger Controllit laitettiin jakoon kaikille ihanille naisille ympäri Suomen Sinkkuelämää2 -leffateattereissa. Hungerit meni kuin kuumille kiville, ei ollut mitään rajaa – eikä kyllä jonoakaan. Jopa miehet halusivat olla kuin Carrie, Samantha, Miranda ja Charlotta ja nauttia suklaaherkuista. Yllättävää, mutta miksipä ei.

Harmittaa, kun en ole vieläkään nähnyt kyseistä elokuvaa itse. Varmasti loistava. Päätin ensin tilata Sinkkuelämää ykkösen ja katson sen tietenkin lempikorkkarit jalassa ja lempipitsimekkoni päällä lattialla kotona koira sylkyssä. Ja heti ykkösen jälkeen pistän peffani Plevnan penkkiin ja otan tietty Smoothien mukaan, koska haluan yhtä hyvät fiilarit, kun ne jotka sai ilmasen aikoinaan. Niin, samalla pääsivät eroon niistä kinkuista? Vai?

Takaisin promoon. Naiset innostuivat suklaanmakuisesta smoothiesta ja sanoivat, että tämän paremmaksi ei ilta voi enää muuttua. Samaa mieltä olimme myös me promoottorit. Vedettiin Viivin kanssa Sinkkupromo sataviis-yks-nolla niin totaalisen hyvissä tunnelmissa, niin täpöillä jakamassa Hungereita. Ketään ei jätetty kylmäksi eikä kukaan joutunut rannalle ruikuttamaan! Hauskaa oli. Ens viikolla sitten Blistexia promoamaan.

- Jenny

Promoottori

Aihe: Myynninedistäminen, Promootiot, Työntekijäesittelyt
Avainsanat: elokuvateatteri, hunger control, leffapromo, näytejakelu, nutrilett, plevna, promootio, sinkkuelämää