Etusivu

5.2.2012

Sloggi-promootiot Stockmanneilla: Osallistu myös Sloggi-tarinakisaan!

Oulun Sloggi-promoottoriTriumph International Oy (Sloggi) ulkoisti Stockmannin Hullut Päivät -promootiot Expressionille vuonna 2008. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet syyt olivat:

  • Sloggi-mielikuva oli haluttu muuttaa sporttisemmaksi, aktiivisemmaksi ja yhä enemmän nuorten aikuisten kohderyhmää puhuttelevaksi. Expressionin 200-henkisestä myyjäverkostosta löytyi sopivimmat promoottorit.
  • Sloggilla oli tarve tehdä entistä kustannustehokkaampaa markkinointia: kaukana asuvien myyntiedustajien kilometrikorvauksista ja hotellikuluista päästiin eroon valitsemalla paikallisetpromoottorit.

TYÖTEHTÄVÄT

Promoottorit myyvät ja esittelevät sekä naisten että miesten Sloggi-tuotteita Hulluilla Päivillä kaksi kertaa vuodessa. Mukana ovat Stockmann-tavaratalot Oulussa, Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Promoottoreiden tehtävät ovat:

  • Kontaktoida alusvaateosastolla käyviä asiakkaita ja myydä Sloggi-tuotteita
  • Avustaa asiakkaita oikean mallin ja koon valinnassa
  • Tehdä lisämyyntiä
  • Esitellä uutuustuotteita ja Sloggia yrityksenä

    Ilona keskustan Stockmannilla, kevät 2011.

KOULUTUS

Promoottoreiden koulutus hoidettiin tehokkaasti puhelimitse. Lisäksi promoottorit saivat sähköisen promo-ohjeistuksen eli briiffin, jossa käytiin läpi mm.:

  • Asiakkaiden yleisimmät kysymykset
  • Suositut ja toimivat avausrepliikit
  • Lisämyynnin tekniikat
  • Käytännön asiat

RAPORTOINTI

Keikkojen jälkeen promoottorit täyttivät raportit, jonka perusteella Expression laati palautteen Sloggi-keikkojen kehittämistä varten. Raportissa paneuduttiin:

  • Myyntiaikoihin
  • Myytäviin tuotteisiin
  • Myynnin tehostamiseen
  • Asiakaspalautteisiin

TARINAKISA

Tänä vuonna raporteissa oli myös promoottoreille tarkoitettu tarinakisa. Parhaan tarinan kentältä välittänyt promoottori voittaa itselleen Sloggi-tuotteen. Tarinoita voi arvioida kommentoimalla tätä blogijuttua ja kertomalla mielipiteensä hauskimmasta tarinasta.

Expressionin arvovaltainen raati valitsee kaikkien 30.4.11 mennessä tätä artikkelia kommentoineiden joukosta nasevimman kannanoton, jonka antaja myös palkitaan Sloggi-tuotteella. Kommentin kirjoittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla kotiosoitteen pyytämistä varten. Muista siis sähköpostiosoitteesi.

TARINA 1

Minä (naisihminen) kerroin asiakkaalle ehkä hieman liian innoissani tuotteista ja kehaisin, että on tämä bokserimalli varsinkin MEIDÄN nuorten keskuudessa ollut hyvin suosittu. Asiakas siinä hetken tuijotti ja kysyi, että oletko oikein itsekin testannut. Siinä sitten tää promoottori vähän punastui. :)

TARINA 2:

Keskiviikolta jäi mieleen mies, jolle kerroin Sloggien olevan erittäin kestäviä oikein hoidettuna. Mies naureskeli, että tietää oikein hyvin kuinka kestäviä ovat, “en edes kehtaa sanoa kuinka monta vuotta minulla on Slogit olleet!” Vissiin siis jokunen vuosi sitten pidetty niitä jalassa.

TARINA 3:

Osaston päällikkö (?) seurasi touhujani koko päivän ja auttoikin välillä laatikoiden purkamisessa, kun tuotteet vietiin käsistä ja myin myin. ;) Päivän päätteeksi hän sanoi, että “oli täysi 10+”. Tuli hyvä mieli.

TARINA 4:

Päivän ensimmäinen asiakas tulee kysymään minulta, onko myynnissä tällä hetkellä Sloggin pitkälahkeisia kalsareita. Vastaukseni oli ei meillä ole ollenkaan kalsareita. Korjasin sitten välittömästi: siis niitä pitkälahkeisia.

TARINA 5:

Muutama vanhempi rouva väkisin halusi ostaa Basic Maxit puuterinvärisenä miniöilleen, vaikka kuinka hienovaraisesti yritin neuvoa ja ehdotella hieman nuorekkaampia malleja :D . Tais olla täteillä taka-ajatuksia.

TARINA 6:

Mieleen jäi monta mukavaa tarinaa. Usean asiakkaan kanssa puhuttiin alusvaatteista ja niiden merkityksestä yleensä sekä tuskasteltiin vartalon ongelmakohtia. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmakohtansa! Ihmiset olivat hirmu tyytyväisiä saadessaan puhua näistä asioista promoottorille.

TARINA 7:

Huikkasin ohikulkevalle noin 60-vuotiaalle miehelle että “Slogit ovat tyylikkäät säällä kuin säällä” ja hän vastasi englanniksi että “hyvin sinä suomea puhut, harmi vain etten ymmärrä” Puheeksi tuli että hän tuli israelista ja oli suomessa journalistina. Hän tuli päivän aikana moikkaamaan minua pariin otteeseen shoppailun lomassa, ja kertoi mielipiteensä myös suomalaisista: tylsää, harmaata ja poispäin vetäytyviä. Suomessa oli kuulema liikaa kieltoja, ja ihmiset ajattelivat vain negatiivisesti. Minun tylsyyttäni hän testasi vitsillä. Lupasi ostaa sloggit jos nauraisin. Vitsi meni näin:

” Olin matkalla maaseudulla, kaukana Suomen pohjoisessa jossa törmäsin pieneen kappeliin, kirkon tapaiseen pieneen nättiin rukoushuoneeseen. Vieressä oli myös järvi, jonka rannassa ei kuulunut ääntäkään. Näin rannan vieressä kyltin, joka oli liian kaukana, että olisin erottanut mitä siinä luki. Varovasti astelin kyltin luo ja vilkuilin pientä rukoushuonetta varoen. Käänsin kyltin ja mitä kummaa siinä lukikaan: ” Veden päällä kävely kielletty!” Koska vitsi oli kerrottu englanniksi, en heti rekisteröinyt sitä ja huikkasin ” REALLY??” jonka jälkeen tajusin kuinka blondi olin ja repesin nauramaan omalle tyhmyydelleni. Nauroin siis itselleni, mutta se ei haittaa, mies luuli että nauroin hänen vitsilleen. Sloggit lähtivät.

TARINA 8:

Eräs mies tuli osastolle ja totesi, että nyt täytyis saada uusia kalssareita kun vanhat alkaa kolahteleen lattiaan.

TARINA 9:

Perjantailta mieleen jäi heti aamusta paikalle tullut nainen. Hän kyseli pitkiä kalsareita, “kun se syksy kuitenkin tulee niin nopeasti ja yllättäen!” Ja minä vaan toivon, että se kesäkin tulisi ensin.

TARINA 10:

Mieleen jäi nainen joka kysyi rohkeasti Touch it -hipsteristä: “jääkö se rullalle häpyhuulten tai persposkien väliin?” Lisäksi erään asiakkaan ratkaisu koon valitsemisen vaikeuteen oli mielenkiintoinen: “otan toiset kokoa 40 ja toiset kokoa 42″.

TARINA 11:

Eräs asiakas tuli tänään kertomaan, kuinka Sloggien laatu on huonontunut. Hän osti niitä ison pinon hullujenpäivien aikaan, ja puolenvuoden päästä kaikki olivat kuluneet pyllyn kohdalta puhki. Siis niin, että sormet läpi pilkistivät. Mietimme yhdessä mistä tämä mahtoi johtua, että sormet voivat pilkistää pyllystä.

TARINA 12:

Mieleen jäi eräs iäkkäämpi (+75v) pariskunta, jotka olivat tulleet yhdessä hakemaan vaimolle uusia Sloggeja. Nainen valitsi ensiksi tutut ja turvalliset Slogin maxi-housut puuterinvärisenä. Kysyessäni haluaisiko hän tutustua myös muihin malleihin ja näytin pitsistä Pure Lacen maxi-mallia, mies vei housut kädestäni ja kuiskasi naiselle “kun nää otat niin saadaan vipinää makuukammarin puolelle” ja läiskäisi vaimoaan leikkisästi takamukseen. Tämä “kuiskaus” kuului kyllä selkeästi omiin ja varmasti muidenkin asiakkaiden korviin kun ihmiset purskahtivat nauruun… Ja niin lähti pari pakettia Pure Lacea vanhan parin matkaan – ja vielä syntisen mustan värisenä.

TARINA 13:

Pisteelleni saapui kolme noin 80-vuotiasta vanhaa rouvaa. Yksi heistä oli erittäin kiinnostunut ostamaan Basic maxi-housua ja etsinkin hänen kanssaan hänelle sopivaa kokoa ja väriä. Toiset kaksi rouvaa hiplailivat hekin Maxin näytekappaleita ja vertailivat niitä. Kun olimme löytäneet rouvalle oikean koon ja värin ja keskustelimme alushousuista, alkoi nämä toiset kaksi rouvaa haukkumaan sloggien materiaalia “kuinka ohutta ovat nykyään! nämä ovat tosi huonoja, tulee reikiä heti, etkai sinä nyt niitä osta?”

No, niinpä tämä ostamassaoleva rouva hylkäsi heti housut, vaikka oli näitä jo ollut ostamassa, kun kaikki entisetkin olivat niitä olleet. No, rouvaporukka jatkoi matkaansa, kunnes hetken päästä tämä yksi rouva saapui äkkiä takaisin ja nappasi aiemmin haluamansa paketin ja lähti kassalle päin. Alkoi siinä hieman naurattaa, kun tuntui, että rouva tuli ostamaan nyt ne Sloggit sitten salaa kavereiltaan!:D

Kiitos aktiivisille myyjillemme hauskoista tarinoista!



”Mikä on toteemieläimesi?” ja muita pahoja haastattelukysymyksiä

Nykyisin Deeperin puolella vaikuttava Tatu haastatteli vuosina 2006-2007 kymmeniä ellei satoja lupaavia promoottorinalkuja. Hän oli tunnettu kiperistä kysymyksistään, joista ”mikä on toteemieläimesi” muodostui suoranaiseksi legendaksi. Kerran isossa tuotekoulutusseminaarissa asiakkaan tuotepäällikkö kysyi promoottoreilta lopuksi perinteisen (joskin useimmiten täysin muodollisen) ”onko kenelläkään mitään kysyttävää?” – kysymyksen. Koulutuksen sisältöön liittyen kenelläkään ei ollut mitään epäselvää, mutta eräs nokkela promoottori keksi kysyä: ”Mikä on sun toteemieläimes?”

Toinen paha työhaastattelukysymys on Expressionin usein käyttämä ”kuvaile itseäsi kolmella verbillä”. Kyllä, yhdeksän kymmenestä alkaa luetella adjektiiveja. Kahdeksan kymmenestä aloittaa adjektiivilla ”iloinen”. Tästä olisi helppo korjata tilanne vaihtamalla kyseinen laatusana vaikkapa teon sanoihin ”nauraa” tai ”hymyillä”, mutta moni haastateltava menee lukkoon, kun kysymykset eivät toistakaan perinteistä ”mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi” –linjaa. Perinteisiin kysymyksiin vain tuppaa saamaan perinteisiä vastauksia. Haastattelimme kerran kymmenkunta hakijaa samasta toisen asteen kaupallisesta oppilaitoksesta erästä nuorisomarkkinointitempausta varten. Kyseisen opinahjon opetussuunnitelmaan oli selvästi kuulunut haastattelutilanteiden treenaaminen, koska kaikki kymmenen juuri ja juuri täysikäistä hakijaa osasivat kertoa sujuvasti muun muassa lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteistaan.

Hämmentävimpiä tilanteita haastattelijan kannalta on, kun haastateltava ei osaa vastata edes itsestäänselvimpiin kysymyksiin. ”Miksi olisit paras vaihtoehto tähän tehtävään?” lienee melko looginen kysymys kummankin osapuolen mielestä, mutta tähänkin vastaamisessa jotkut takeltelevat. Paras vastaus olisi juuri se rehellinen totuus, jota haastateltava on kavereiden kanssa etukäteen miettinyt: ”Tää ois niin mun duuni, mä osaan ton homman ja haluisin tehdä just tollasta”. Tai sitten vähemmän rehellinen mutta käypä ”kaipaan urallani juuri tämänkaltaista haastetta”. Olipa haussa oleva tehtävä mikä tahansa, jos haastateltava ei osaa itse kertoa miksi hän olisi paras tekijä työlle, tuskin haastattelijakaan sitä keksii.

Jos tunsit piston rinnassasi, tarkasta vinkit sujuvampaan työhaastatteluun Päivi Luomasen artikkelista.

Jutun kirjoittajan toteemieläin on pöllö (lat. heimo Strigidae). Älykkäänä pidetty rauhallinen tarkkailija, joka lentää nopeasti ja äänettömästi ja raatelee pikkujyrsijät kappaleiksi sekunneissa.

Kuva lainattu verydemotivational.memebase.comista


Miten pärjäät työhaastattelussa?

CareerBuilderin neljä vinkkiä työnhakuun ovat lukemisen arvoisia. Eniten vinkeistä on apua, mikäli edellisestä työhaastattelusta on kulunut pitkä aika. Työelämä ja haastattelut ovat muuttuneet melkoisesti ja merkittävin muutos liittyy siihen, mitä tekijöitä ja taitoja haastateltavilta odotetaan. CareerBuilderin painottaessa ainoastaan luonnetta ja käyttäytymistä minä nostan rinnalle myös asenteen, oppimiskyvyn, kehittymismahdollisuudet sekä verkosto-osaamisen. Olennaista on muistaa, ettei tämän tyyppisiin kysymyksiin ole oikeita vastauksia. Siksi parhaiten pärjäävät omat vahvuutensa tietävät, innostavasti argumentoivat, keskittymiskykyiset osaajat, jotka eivät peittele työn saannin tärkeyttä. Toki taktisia siirtoja kannattaa tehdä aina työpaikka- ja tilannekohtaisesti.

Ohessa muutama vinkki parempaan haastatteluonnistumiseen:

1. Tiedä mitä sinulle tarjota
Monet työnhakijat eivät reflektoi omia taitojaan, kokemuksiaan ja vahvuuksiaan. On vaikeaa olla tehokas, jos et tiedä omia vahvuuksiasi ja etuja, joita voit tarjota yritykselle.

2. Ole oma itsesi
Älä vedä mitään roolia, vaan ole rohkeasti oma itsesi. Aitous näkyy myös haastattelijalle.

3. Anna nopean sijaan hyvä vastaus
Sinun ei tarvitse vastata haastattelijan kysymykseen samalla sekunnilla, kun hän on lopettanut puhumisen. Ajattele hetki ja pohdi yksi tai kaksi asiaa, jotka haluat kertoa haastattelijalle.

4. Anna konkreettisia esimerkkejä
Olet tiimipelaaja, sepä hauskaa. Mikset kertoisi tästä tosielämän esimerkkejä? Lyhyt vastaus haastattelijan kysymykseen ei ole ollenkaan yhtä tehokas, kuin hyvällä esimerkillä elävöitetty vastaus.

Allerkijoitan kaikki!
- Päivi L.

Miksimiksimiksimiksimiksi? – En tiedä!

Muistatteko kuinka lapsena olimme kiinnostuneita aivan kaikesta? Kyselimme pelkästä oppimisen ilosta ja tiedonhalusta jatkuvasti. Tätä tapahtuu erityisesti kolmivuotiaana, jolloin läpikäydään niin sanottua kyselykautta. Miksi, miten, missä ja kuka toistuvat puheessa tiuhaan. Kaikki maailman asiat kiinnostavat, ja vanhemmat saivat selittää koko ajan jotain. Ja juuri kun he luulivat tiedonjanomme sammuneen, tuli liuta uusia kysymyksiä. Uteliaisuus ja halu tietää syy-seuraussuhteita mahdollistavat tiedollisten taitojen entistä paremman kehittymisen. Kysely on tapa oppia elämästä lisää, ja aikuisen on erityisen tärkeää vastata kysymyksiin – siitäkin huolimatta että se turhauttaa välillä. Eikä aina tarvitse antaa tietokirjavastauksia, riittää että näyttää, että kysyminen on sallittua ja että uteliaisuutta pidetään hyveenä. Lapsi oppii elämää kyselemällä ja osaa kysyä myös aikuiseksi kasvettuaan. Omat suosikkini lapsuuudessa olivat: Miksi iho menee ryppyiseksi vedessä ja miksi laivojen ikkunat ovat pyöreät?

Työhaastattelukysymykset

Työhaastattelussa varaan haastateltavalle aikaa kysymysten asettamiseen tasaisesti pitkin haastattelua. Mielestäni haastattelu on dialogi, jossa testataan hakijan ja työpaikan yhteensopivuutta. Jossei hakija saa kysyä tarkennuksia ja lisätietoja, mistä hän voi tietää olevansa sopiva tehtävään tai että miksi organisaatiomme olisi hänelle paras mahdollinen työnantaja. Ja sitä paitsi kysynhän minäkin jatkuvasti jotain, joten miksi hakijalla ei olisi vastaavaa mahdollisuutta – edes minimimittakaavassa.

Yllätyskysymys

Hyvin yllättävä kysymys tuli eräältä lääkäriopiskelijalta, joka oli maininnut heikkouksikseen myyntityökokemuksen puutteen. Vahvuuksia hänellä oli aimo kasa, ja pyrinkin haastattelussa selvittämään, oppiiko hän myynnin niin nopeasti, mitä lyhytkestoinen projekti vaatisi. Kun oli hänen vuoronsa kysyä, hän yllätti minut totaalisesti. “Uskotko tämän kuluneen haastattelun perusteella, että palkkaat minut kokemattomuudesta huolimatta?”

Vastasin hänelle juuri kuten ajattelin eli en tiedä ja minun täytyy miettiä asiaa monelta eri kannalta. Tässä tapauksessa en tiedä oli parempi vaihtoehto kuin luulo siitä, että olisin kuvitellut tietäväni vastauksen ja mennyt hämmennyksessäni möläyttämään jotain typerää. Kun en tiennyt, niin en tiennyt. Vaikkei hakija saanutkaan vastausta välittömästi, hän sai sen myöhemmin. Itse asiassa kyky argumentoida noin erityisestä perspektiivistä oli yksi syy, miksi hänet palkattiin. Jos hän pystyy yhtä nokkelasti hyppäämään asiakkaan saappaisiin, niin myyntikin sujuu.

Merkittävä osa myyntitianteen hallinnasta liittyy siihen, että myyjä osaa kysyä sekä rohkaista asiakasta kysymään. Jossei uskalla kysyä, ei myöskään saa tietää. Toisaalta jossei osaa kysyä oikein, turha odottaa selkeää vastaustakaan. Ja jos kysyy muttei ole kiinnostunut vastauksesta, olisi alunperinkin kannattanut olla hiljaa. Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kysymyksiini, niin sormet tulevat ryppyisiksi, koska vedessä pitkään hengaillessa ihon päällä oleva talikerros huuhtoutuu pois ja iho imee vettä ja turpoaa eikä mahdu entiseen tilavuuteensa. Laivoissa on pyöreät ikkunat, koska metalli murtuu herkemmin kulmasta, ja laivat “elävät” liikkeellä ollessaan. Pyöreät ikkunat ovat kestävämpiä kuin kulmikkaat. Ja sama pätee lentokoneisiin. Kiitos tiedosta vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet vastata kysymyksiini ja tekevät niin edelleen.

Työnantajamielikuvaseminaari (kyllä, se on yksi sana)

Koulutus Hämeenlinnassa

Seminaaria Expressionin tapaan kesältä 2008

Sain Oikotieltä kutsun työantajamielikuvaseminaariin. Kaupallinen osuus oli siedettävä viisitoistaminuuttinen myyntipuhe, jonka mainio ruokatarjoilu korvasi. Viestintätoimisto Hills & Knowltonin konsultti Tarja Jussilan puheenvuoro oli aidosti mielenkiintoinen esitys siitä, millaisessa maailmassa työnhakijat nykyisin etsivät työtä – tai pitäisikö sanoa arvottavat työnantajia ja miettivät, kenelle suvaitsisivat vapaa-aikansa luovuttaa. Tässäkin asiassa maailma on muuttunut paljon ja nopeasti. Työhaastattelussa muutamia vuosia sitten minulta kysyttiin, minkälaisen korvauksen haluaisin vapaa-aikani menettämisestä. Yritin olla näyttämättä kovin järkyttyneeltä ja kysyin varovasti, olisiko ilta- ja viikonlopputyötä paljonkin, olin näet hakemassa päivätyötä. Haastattelija selvensi tarkoittaneensa palkkatoivettani. Tulen perheestä, jossa arkipäivät eivät ole lähtökohtaisesti vapaa-aikaa vaan työaikaa, ja selvitin tämän myös haastattelijalle selittääkseni hölmöä kysymystäni. Sain paikan.

Suhtautuminen työhön muuttunut

Tarja Jussila muistutti, että nuorten suhtautuminen työhön on muuttunut rajusti viime vuosina. Vaatimukset ovat kovia jo kättelyssä, vaikka työkokemusta ei vielä ole vaateita oikeuttamassa. Jos homma ei nuoren mielestä toimi toivotulla tavalla, hän arvostelee kärkkäästi ja kuuluvasti. Expressionin yhteistyökumppani lanseerasi käsitteen ”määräaikainen nöyryys”, josta olemme puhuneet myös ePromo-koulutuksissamme. Jos työkokemus rajoittuu sekalaisiin kesätöihin eikä näyttöjä menestyksestä juuri ole, on kohtuutonta vaatia 15 euron tuntipalkkaa ja valikoida työkeikoista vain mieluisimmat. Myös itse työkokemukselle pitää muistaa antaa arvoa – päivä kuuman maskottipuvun sisällä on raskas, mutta toimii ainakin hyvänä jäänmurtajana tulevissa työhaastatteluissa.

Keep it rolling

Seminaarin vahvuuksia olivat runsaat esimerkit rekrytointi- ja mielikuvakampanjoista. Finanssialan Keskusliitto teki laajan työnantajamielikuvakampanjan vuosina 2008-2010. Keep it rolling! -kampanjan kohderyhmää eivät olleet työikäiset, opiskelijat tai edes lukiolaiset vaan yläasteikäiset. Muun muassa IRC-gallerian livetsättejä hyödyntänyt kampanja pyrki muuttamaan tiukassa istuvia mielikuvia finanssialan työpaikoista jo varhaisessa vaiheessa – kukapa yläasteella haaveilisi työstä vaikkapa pankkivirkailijana. Seminaarivieraat laitettiin katsomaan informatiivinen slideshow, jossa oli paljon kaavioita ja kuvaajia ja jonka taustalla soi toistuva komppimusa. Yleisö naurahteli kohteliaasti esitetyille stereotypioille nutturapäisistä tädeistä pankissa sekä polleista pankinjohtajista. Keep it rolling! -kampanjaan kuuluivat myös oivaltavasti toteutetut haastatteluvideot, jossa 15-vuotias haastatteli finanssialan työntekijöitä Linnanmäen Rinkeli-pyörässä. Mukana haastateltavien joukossa olivat nutturapäinen pankkivirkailija ja Harley-Davidsonilla ajeleva pankinjohtaja. Niin ne stereotypiat murtuvat.

Mielikuvat vs. todellisuus

Kritiikki sikseen, Hills&Knowltonin Tarja Jussila korostikin, että luotavien työnantajamielikuvien pitää vastata todellisuutta. Itse olen saanut joskus pettyä, kun rekrytointiprosessissa työnantaja on esiintynyt reiluna ja joustavana; ”kunhan hommat hoituu, vastaat omasta työstäsi, meillä ei kytätä” – ja sitten todellisuudessa työntekijät täyttävät raporttia raportin perään ja selvittävät työajankäyttöään minuuttien tarkkuudella. Me Expressionilla pyrimme aina antamaan realistisen kuvan erilaisista promootiokeikoista hyvine ja huonoine puolineen. Karkkien jakaminen leffateatterissa on kivaa mutta kiireistä; itsenäinen myyntityö myymäläympäristössä puolestaan on tavoitteellista ja siksi joskus stressaavaakin, mutta parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja taatusti tulevia työnantajia kiinnostavaa. Jo työhaastattelussa kerromme, että raportointi kuuluu jokaiseen keikkaan. Isoin haaste taitaa kuitenkin edelleen olla promootioalan tiukassa istuvia stereotypioita vastaan taisteleminen.

Expression on vuodesta 2005 asti yrittänyt selvittää niin markkinoinnin ostajille kuin promoottoriksi haluavillekin, että promoottorit ovat myynninedistäjiä, usein kaupallista alaa opiskelleita, eivät bikinibeibejä tai surffipummeja – tämä onkin jo oman blogikirjoituksensa aihe.

Työsuhde on kahden kauppa!

Kiitos osaaville ja rehellisille työntekijöillemme! Teitä arvostetaan kovasti.

Työsuhde on aina kahden kauppa, jossa pätee melko samat säännöt kuin muissakin ihmissuhteissa. Vertaa työsuhdetta vaikkapa ystävyys- tai sukulaissuhteeseen. Eivätkö seuraavat asiat olekin aivan itsestäänselvyys niissä? Miksi ei sitten työsuhteissa?

1) Olemalla luotettava ansaitsee lisää luottamusta. Jos puhuu suoranaista paskaa tai mustamaalaa muista ihmisiä, se tulee aina jotain kautta ilmi ja siitä seuraa huonoja asioita.
2) Myös kunnioitus ja arvostus ansaitaan, eikä niitä voi vain vaatia toteutuvaksi.
3) Puhumalla vaikeistakin asioista rohkeasti ääneen selviää yleensä helpommin kuin vaikenemalla, räyhäämällä tai palkkaamalla juristin. (Etenkin, jos on itse mokannut.)
4) Hetken mielijohteesta lähetetty keikan peruutustekstari, ilmoittamatta peruutettu työhaastattelu tai sekopäinen kimpoilu koulutuksessa eivät kuulu työelämään. Jos joku sietää niitä, se joku on erityisen pitkäpinnainen ja hyväsydäminen.Tai saamaton.
5) Jotta saa korvauksen, täytyy tehdä työtä, mielellään myös hyvin. Jossei edes yritä, miksi ihmeessä siitä pitäisi korvata mitään? Niitä ihmisiä kyllä riittää, jotka yrittävät kovasti onnistuen siinä!
6) Palkankorotus pitää ansaita, mutta ansaintaperusteeksi ei kelpaa “ku kaverikin sai”. Ei etenkään, jos kaveri on vielä aivan toisella alalla.
7) Mikään muu ei pysyvää paitsi muutos ja muuttuminen. Jossei halua yhtään joustaa, kannattaa miettiä uudestaan, hakeeko ainakaan ihmissuhde/ asiakaspalvelutyöhön.
8) Suomessa on liian pienet piirit siihen, että räjäyttää kaikki sillat takanaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joku kysyy “millainen tyyppi se XY oikeasti on”, ei voi valehdella.
9) Kun on ollut työelämässä 2 kuukautta, ei voi sanoa olevansa “erittäin kokenut”. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen voi jo sanoa niin. Kahden vuoden jälkeen on jo hyvässä alussa kokemuksen hankkimisen kanssa.
10) Samat säännöt koskee molempia työsuhteen osapuolia.
- Päivi L.

Tiedoksi rekrytoinnistamme: Lisää tekijöitä PKS:lle ja Tampereelle

Rekry käynnissä: You have to say YES!

Tämä rekrytointitiedote on julkaistu myös yrityksemme Facebook-sivuilla 4.8.2010

Onnistuneet työkeikat poikivat lisää töitä. Kiitos kaikille promoottoreille erinomaisesta suoriutumisesta kevään ja kesän hommien suhteen.

Avullamme on lisätty myyntiä, parannettu tunnettuutta, koulutettu jälleenmyyjiä sekä opastettu kuluttajia ostopäätöksissään tuhansia kertoja niin kauppakeskuksissa kuin elokuvateattereissa. Koska tehtävät on hoidettu hyvällä draivilla, myös keikkamäärät kasvavat.

Vahvistamme tiimejämme välittömästi ja etsimme myyjiä ensisijaisesti viihde-elektroniikkapromoihin:

- Pääkaupunkiseudulle
- Tampereelle

TYÖN ALKAMINEN JA TYÖMÄÄRÄT

Työ alkaa pikaisella aikataululla ja sitä on osa-aikaisesti/keikkaluonteisesti sopimuksen mukaan loppuviikkoon ja v-loppuun painottuen. Valituilla on mahdollisuus työskennellä myös muissa toimeksiannoissamme. Mikäli tiedät viihde-elektroniikkamyyjän/promoottorin tehtävään sopivan henkilön, vinkkaa hänelle rekrystä ja pyydä lähettämään hakemus rekrysivujemme kautta välittömästi.

Hakulomakkeen kohtaan “Erityisosaaminen” kannattaa kirjoittaa, että hakee ensijaisesti viihde-elektroniikkapromoottorin työtä ja kertoa/perustella osaamisensa mahdollisimman monipuolisesti. Tärkeintä on kuitenkin oikea asenne ja halu oppia. Me kyllä koulutamme tehtävään, kunhan hakija muuten on Expressionisti-matskua.

REKRYSIVUT JA HAKU
http://promoottori.net/

Kun viihde-elektroniikkapromoottorit on valittu, täydennämme muitakin tiimejämme, joten hakemus kannattaa jokatapauksessa lähettää!

Tervetuloa viihde-elektroniikan viehättävään maailmaan!

TYÖPAIKKAILMOITUS: MYYNTIPROMOOTTORI:

Viihde-elektroniikka: Pääkaupunkiseutu ja Tampere

- Oletko myyntihenkinen ja miellyttävä persoona sekä kiinnostunut kodin viihde-elektroniikasta?
- Osaatko keskustella sujuvasti nörtin kanssa tietokoneen liitännöistä mutta selittää myös asiaa tuntemattomalle ummikolle, miten esimerkiksi käytetään sähköpostia?
- Pidätkö siitä, että saat opastaa, neuvoja ja ohjata ihmisiä elektroniikkaostoissa?
- Tykkäätkö tehdä hyvää myyntitulosta ja ylittää itsesi joka kerta?

Jos on näin, niin meillä saattaa olla Sinulle töitä. Etsimme viihde-elektroniikkamyyjiä/promoottoreita pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle.

TYÖTEHTÄVÄT

Tuoteasiantuntijamme myyvät ja esittelevät asiakasyritystemme elektroniikkatuotteita myymälöissä ja messuilla. Työt ovat osa-aikaisia ja painottuvat useimmiten loppuviikkoon. Koulutamme kaikki työntekijät asiakkaidemme tuotteisiin mutta toivomme, että myös sinä olet kiinnostunut pitämään itsesi ajan tasalla elektroniikkamaailman tuoreimmista asioista.

OSAAMINEN

Myyntitaitoa Sinulla tulisi olla omasta takaa, samoin hyvät hermot myymälätyöskentelyä ajatellen. Me Expressionissa arvostamme koulutusta, kokemusta ja persoonaa. Kaupallinen ote, nopea reagointikyky ja asiakasystävällisyys mahdollistavat tässä työssä menestymisen. Yrityksemme tarjoaa ahkeruutensa ja innostuksensa näyttäneille kyvyille monipuolisia mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Työ tuoteasiantuntijana on tuotteista kiinnostuneille erittäin antoisaa ja tarjoaa mainion työkokemuksen lukuisiin tulevaisuuden tehtäviin.

PALKKAUS

Valitsemamme hyvät tyypit saavat kilpailukykyisen tuntipalkan, loistavat työtoverit ja omistaan huolehtivan työnantajan, joka tarjoaa mahdollisuuden kehittyä ja kehittää.

Ensimmäinen koulutus tehtävään tullaan järjestämään jo 13.8., ja pyrimme haastattelemaan kaikki hakijat sekä puhelimitse että henkilökohtaisesti ennen sitä.

Ensimmäinen myyntitehtäväsi on myydä osaamisesi ja asenteesi meille, tee se hakulomakkeessa:
http://promoottori.net/

Sivuilta saat lisätietoa yleisesti toimialasta, Expressionista työnantajana sekä alan työtehtävistä!

Terkuin,
Päivi L.
Henkilöstöjohtaja

044 3288 200
paivi.luomanen@xpression.fi

Rekrytoinnin infosivusto: http://promoottori.net/

—–
Lisää henkilöstöaiheista luettavaa blogissamme:
1. Nuo nykypäivän trendikkäät ja erikoiset tehtävänimikkeet saattavat hämmentää sekä työnhakijaa että työnantajaa. Miksi, lue tästä jutusta!
2. Miten palautetta annetaan oikein? Milloin palaute on kehittävää kritiikkiä, eikä epäoikeudenmukaista haukkumista?
3. Kokemuksia promootiokoulutuksesta, joka ei mennyt aivan käsikirjan mukaan ja jätti negatiiviset fiilikset aikoinaan.
4. Työssä jaksaminen on mielekkään työn teon ehto. Mitä kasvattaa omaa jaksamistaan? Entä miten motivoida henkilöstöä jaksamaan paremmin?
5. Millaista osaamista tittelin takana piilee? Mitä hakijalta kannattaa kysyä, jotta tittelin taakse piiloutuva osaaminen saadaan parhaiten esille?

Plan My Room-sisustussuunnittelupromootiot menivät nappiin!

Läkerol-näytejakelut hoituivat tehokkaasti leffateattereissa.

Panda-promoja Tampereella!

Tittelit mäkeen, osaaminen esille!

Minna Veitikka, LT? Pekka Sudenpää, KTK? Timothy Miettinen, KTM? Jaana Turtiainen DI? Hannu Holoppa, tradenomi HSO? Salme Näsykkä, hortonomi AMK? Me kaikki tiedämme titteleiden perusteella, mitä ja suurin piirtein kuinka kauan nämä ihmiset ovat kouluissaan opiskelleet. Vai tiedämmekö sittenkään? Se, mitä me todella tiedämme titteleiden ansiosta, on nimittäin hyvin suppeaa. Kirjainyhdistelmät ja vierasperäiset nimikkeet eivät esimerkiksi kerro, minkä suuntautumisvaihtoehdon tai koulutusohjelman kyseinen henkilö on käynyt.  Ne kertovat pelkästään oppilaitoksen ja hieman toimialasta.

“Mä olen DI, kyllähän sä tiedät!”

Otetaan esimerkiksi Otaniemen Teknisen korkeakoulun informaatioverkostojen koulutusohjelma. Tämä siksi, että olen neuvotellut näiden nohevien nuorten ihmisten kanssa opiskelijayhteistyöstä, ja kyseisen ainejärjestön yrityssuhdevastaava vakuutti minut positiivisella asenteellaan, että neuvotteluja kannattaa jatkaa. Kiitos Timo! Yleisesti ajatellaan, että TKK:lta tulee diplomi-insinöörejä, siinä kaikki.  Homma menee huomattavasti monimutkaisemmaksi, kun tiedämme, että insinöörit voivat olla erikoistuneet muun muassa automaatiotekniikkaan, tuotantotalouteen tai mediapuoleen. Osa heistä ymmärtää vähän näistä jokaisesta aiheesta, osa taas on painottanut opintojaan vain yhteen niistä. Kun tähän pakettiin lisää riemunkirjavat sivuainemahdollisuudet ja työharjoittelukokemus, pelkkä DI-tittelinä ei kerro vasta valmistuneen todellisesta osaamisesta mitään. Rekrytoijan kannalta taas ainoat oikeasti kiinnostavat asiat ovat:

  • Miten koulutuksessa saadut tiedot ja taidot muuntuvat osaamiseksi juuri meidän yrityksemme palveluksessa?
  • Millaista pääomaa saamme, kun rekrytoimme tämän henkilön meille?
  • Mitä hän osaa ja missä tarvitsemme kuitenkin jonkun toisen osaamista?
  • Mitä tämän työntekijä arvostaa, millaisia asenteita hän omaa ja miten hän suhtautuu työelämään, työnantajaan, omaan työhönsä ja toisiin ihmisiin?

Mitä hakijalta kannattaa kysyä?

Tässä muutama teema, joista todennäköisesti on merkittävää hyötyä henkilövalintaa suorittaessa. Nämä kertovat huomattavasti enemmän hakijan osaamisesta ja todellisesta ammattitaidosta kuin pelkkä titteli.

  • Mitä hakija on oikeasti opiskellut? Koulu, koulutusohjelma, pääaine, sivuaineet, mahdolliset poikkitieteelliset yhdistelmäopinnot ja kielitaito?
  • Missä koulussa hän on opiskellut? (Opiskelu esimerkiksi kauppatieteiden maisteriksi Mikkelissä tai Vaasassa antaa hyvin erilaiset lähtökohdat työelämään koulujen välisten painotuserojen vuoksi.)
  • Miten kauan hakija on opiskellut ja millä tasolla? (Kun sanoo olevansa kaupan alan ammattilainen, kannattaa selventää, onko hän valmistunut kauppaopistosta, ammattikorkeakoulusta vaiko tohtoriohjelmasta kauppakorkeakoulusta.)
  • Millä kielellä hakija on opiskellut?
  • Miten opiskelija on menestynyt opinnoissaan ja miksi? (Tietyissä kursseista voi saada vitosen hakkaamalla päätä seinään ja hokemalla hauki-on-kala, mutta tietyistä kursseista moisella tekniikalla ei ole mitään mahdollisuutta edes läpi.)
  • Mistä hakija on tehnyt lopputyönsä? Entä miten hän aikoo soveltaa saamaansa tietoa työelämässä ja juuri tämän työpaikan hyväksi?

Olipa sitten rekrytoimassa promoottoria, IT-spesialistia tai markkinointipäällikköä, kannattaa pitää mielessä, että me suomalaiset olemme aina olleet hieman tittelinkipeää kansaa ja korostamme mielellämme nimikkeitämme, emmekä välttämättä pysty tuomaan esille todellista osaamista. Todellinen osaaminen ja asenne ovat kuitenkin ne tekijät, jotka ratkaisevat tehtävässä menestymisen. Niiden selvittämiseen kannattaa todella käyttää aikaa. Ylipäänsä on hyvä muistaa, että rekrytointiprosessi on laaja kokonaisuus, jossa tutkinto ja koulutus ovat vain yksi osa-alue. Se, kuinka paljon niille tulee antaa painoarvoa riippuu monista seikoista. Niistä kirjoitan jatkossa tarkemmin.

Onnistuneita rekrytointeja!

Soveltuvuusarviointia pokerilla

Taloussanomissa ihmeteltiin tänään, miksi Toro Trading -treidausyhtiö testaa työhaastattelussa hakijoidensa pokeritaitoa. Yrityksen edustajan Danon Robinsonin mukaan varsinainen syy tähän haastattelukäytäntöön ei ole pelkkä intohimo kyseistä harrastusta kohtaan. Tulin kovin uteliaaksi tästä erityisestä rekrytointisysteemistä ja lähetin Danonille muutaman tarkentavan kysymyksen meilillä. Toivotaan, että hän vastaa, vaikka Wall Streetillä kiireistä onkin.

Pokerin peluu on viimeisin osa Toro Traidingin soveltuvuusarviointia, sillä menestyvältä pokerin pelaajalta löytyy niitä taitoja, joita nykypäivän hektisessä pankkimaailmassa pärjääminen vaatii. Aivan kuten rahoitusalalla, myös pokerissa pitää pystyä säilyttämään hermot, lukemaan vastustajan elkeitä ja ilmeitä sekä tietenkin tekemään oikeita ratkaisuita oikealla hetkellä. Myös analyyttisuus, loogisuus ja numeroäly ovat tärkeitä ominaisuuksia. Menestyminen perustuu monesti juuri siihen, että pankkiiri/meklari osaa lukea markkinoita ja kykynee ostamaan tai myymään osakkeita sekunnin murto-osan erolla verrattuna muihin.

Näiden faktojen valossa ei ole syytä ihmetellä, miksi yrityksen työntekijöiltä vaaditaan pokeriosaamista ja miksi se on otettu mukaan jopa yrityksen viralliseen koulutus- ja perehdytysohjelmaan. Sitähän ei kukaan kiellä, etteikö taustalla olisi myös intohimo itse lajia kohtaan ja että samasta harrastuksesta kiinnostuneet ihmiset viihtyvät paremmin yhdessä kuin täysin eri aaltopituudella olevat. Pokerista riittänee juteltavaa myös tauoilla, ja ei kai firman epävirallisista yhteisistä pokeri-illoista mitään haittakaan voi yhteishengen ja yhdessä tekemisen näkökulmasta katsottuna olla?

Meidän työshaastatteluissa ei pääse korttia pelaamaan, mutta muilla käytännöllisillä myyntikentältä poimituilla esimerkeillä saa kyllä taitonsa todistamaan.

Mikä on sinun erityisin kokemuksesi työhaastattelusta? Onko joku haastattelu jäänyt mieleen aivan erityisesti ja miksi?

Mukavaa alkanutta viikkoa. :)

Tieto talteen tehokkaasti – Lomakkeiden käyttö rekrytoinnissa

Standardoidu työnhakulomake nopeuttaa rekrytointia

Meille tulee vuodessa yli tuhat hakemusta promoottoriksi. Johtuen muun muassa tästä hurjasta määrästä, olemme suunnitelleet hakemuksia varten sähköisen puolistandardoidun verkkolomakkeen. Nykyinen lomake on ensimmäinen versio siitä, mitä se tulee olemaan jatkossa, sillä olemme viemässä lomaketta älykkäämpään suuntaan.

Olemme saaneet hakijoilta palautetta sekä lomakkeen puolesta että sitä vastaan. Suurimman osan mielestä lomake on erinomainen tapa kerätä tietoa. Yleisesti ottaen lomakkeissa arvostetaan selkeyttä, johdonmukaisuutta, toimivuutta useilla selaimilla sekä tietoturva-asioita ja miellyttävää ulkonäköä. Tässä hieman perspektiiviä siihen, miksi olemme olemme päätyneet keräämään promoottorihaun ensimmäisen kierroksen työntekijätiedon verkkolomakkeella.

1. Hakemusten määrä

Meille tulee vuosittain tuhansia hakemuksia promoottoriksi. Käytännössä katsoen myyntikenttämme laajenee jatkuvasti, eli myös rekrytointimme on auki non-stoppina. Vaikka välillä tuskastelemmekin, kun emme voi millään työllistää kaikkia erinomaisia harjoittelijoita, työssäoppimiskoulutuksissa olevia tai promoottoriksi haluavia, pääasiassa olen iloinen, että tilanne on tämä. Runsas hakemusten määrä siitä, että olemme reilu ja oikeudenmukainen työnantaja, jonka leivissä on kiva tehdä hommia. On myös ilo huomata, että lähes joka toisella hakijalla on joku linkki nykyisiin työntekijöihimme!

2. Lomake on 24/7 käytettävissä

Sähköisen verkkolomakepalvelun ehdottomasti suurin etu on palvelun saatavuus luotettavasti kaikkina päivinä vuorokauden ajasta ja paikasta riippumatta. Lomake harvoin myöskään hukkaa postia tai ilmoittaa, että “sorry, lähdin tänään aikaisemmin kotiin, tuu huomenna uudestaan”. Kun päivitämme sivujamme, katkot ovat lyhyitä ja ne pyritään ajoittamaan fiksusti. Verkkohakemuksen voikin jättää vaikka keskellä yötä klo 04.15, ja ainakaan allekirjoittanut ei tee siitä mitään kummallisia johtopäätöksiä.

Joku toinen saattaisi miettiä, että mahtaakohan hakija herätä aamuisin töihin, jos valvoo yön pikkutunneille asti, mutta oma ajatteluni ei ole aivan noin yksioikoista. Eihän se minulle kuulu, miksi hakemus on jätetty Kreivi Draculan parhaaseen työaikaan.  Hakemus se on kuitenkin, ja aivan samanarvoinen muiden kanssa. Nykypäivän aina auki -yhteiskunnassa ihmiset tekevät kummallisempiakin juttuja keskellä yötä, esimerkiksi pesettävät autojaan puoleen hintaan kello 24-06 välillä.

3. Virheet vähenevät ja tuottava työ lisääntyy

Verkkolomakehakemukset tuottavat kustannussäästöä ja ajan säästöä sekä vähentävät manuaalisen työn tarvetta ja näin ollen virheitä. Mikäli vain voin käyttää työaikani hakemuksen sisältöön tutustumiseen, teen sen niin paljon mieluummin, kuin että naputtelisin paperihakemuksia sähköiseen muotoon tai koittaisin kaivella kaikista kanavista saapuneita keskenään erilaisia hakemuksia ja niputtaisin niitä yhteen exceliin. Tuollainen rutiinityö ei ole kannattavaa, ja annan tekniikan hoitaa sen puolestani. Oman aikani käytän varsinaiseen henkilövalintaan liittyvää ajattelutyöhön, jotta saamme jokaiseen asiakasprojektiimme joka ainoa kerta parhaiten tehtävään soveltuvat henkilöt. Uskon, että myös hakijat arvostavat sitä, että hakemukset käsitellään nopeasti mutta huolellisesti.

4. Päivitettävyys

Nykyinen lomake on raakileversio siitä, millaiseksi se tulee muotoutumaan kehitysprojektimme myötä, mutta jo nyt lomaketta pystyy päivittämään suht simppelisti. Jatkossa tulemme siirtämään lomakkeen hallinnan joko julkaisujärjestelmäämme tai erilliseen online-pohjaiseen lomakepalveluun, joissa muokattavuuskin on aivan toista luokkaa kuin nykyisissä html-pohjaisissa lomakkeissa.

5. Helppo käyttää ja täyttää

Verkkolomakkeen käyttäjät arvostavat myös helpoutta. Lomake toimii suoraan omalta selaimelta ilman erillisiä täyttöohjelmia. Myöskään niin sanottu tyhjän pään ongelma ei vaivaa niin useita, kun hakijat kirjoittavat tietoja itsestään valmiiseen pohjaan, eivätkä joudu tuottamaan kerralla koko avoimen vapaamuotoisen hakemuksen sisältöä. Toki avoimessa on omat etunsa meidän arvioijien kannalta, mutta ainakin tällä hetkellä, ja nimenomaan tässä promoottorihaussa, on järkevintä pidättäytyä lomakkeessa.

Kanavista yleisesti

Jotta hakemukset saataisiin käsiteltyä tehokkaasti ja noudattaen kaikille samoja reiluja pelisääntöjä, olemme päättäneet pitää promoottorihakua varten vain tämän yhden hakukanavan. Mikäli hakemuksia otettaisiin vastaan sähköpostilla tai yhteisöllisissä medioissa, kuten LinkedInissä tai Facebookissa tietotulva olisi järkyttävä, emmekä pystyisi millään käsittelemään kaikkialta puskevia hakemuksia, jotka olisivat keskenään eri muodossa. Toki linkki itse hakulomakkeeseen, voi olla missä tahansa viestintäkanavassa. Muiden tehtävien suhteen hakuprosessimme on hieman erilainen.

Verkkolomakkeen ansiosta saamme ensimmäisen kierroksen tiedot kerättyä näppärästi, eikä hakemuksen muoto rajoita promoottorihakijan taiteellista vapautta sisällön suhteen. “Tärkeimmät toimeksiannot ja perustelut” sekä “Toiveet työnkuvaa koskien” voi muotoilla monella tavalla, ja tässäkin tapauksessa persoonallinen tyyli on valttia. Kohtuus tosin kannattaa muistaa. Juuri tänään kuulin, kuinka ystäväni samalt alalta oli saanut romaanimuotoisen hakemuksen, elämänkerran, noin satana erillisenä lomakkeena. Koska merkkimäärä jokaisessa kentässä oli rajoitettu aivan kuten meilläkin, työnhakija oli lähettänyt hakemuksensa osissa. Ja niitä oli ollut PALJON! Toki on hienoa, että hakijalta löytyi innovatiivisuutta. Mutta vaikka kirjassa olisi kuinka kiva juoni, niin valitettavasti aina ei ole aikaa jäädä lukemaan sitä alusta loppuun. Jos harkitset nyt elämänkertamuotoista hakemusta, laita tärkein asia ainakin ensimmäiseen kappaleeseen! ;)

Partiolaiset, myyntipäälliköt vai ulkopuoliset keikkatyöläiset kentälle?

Kuka sen homman hoitaa?

Kun suunnitellaan myynninedistämistoimenpiteitä, kannattaa miettiä, kuka käytännön toimenpiteet organisoi ja toteuttaa. Toteuttajan valinta riippuu siitä, kuinka haasteellisesta keikasta on kyse, millaista tietotaitotasoa odotetaan, mitä kentällä pitäisi saada aikaan ja onko myyjä uskottava kohderyhmässään.

Toteuttajan valintaan vaikuttaa myös se, kuinka usein ja suurella volyymilla toimenpiteitä tehdään. Jos kyse on muutamasta henkilöstä ja vain muutamasta päivästä vuodessa, hommat voi olla fiksua hoitaa itse. Tosin aina on olemassa se mahdollisuus, ettei yrityksestä löydy yhtään vapaaehtoista edes näille keikoille. Silloin ei ole kohtuuttoman suuri rutistus ottaa luuria käteen ja kysäistä tarjousta sopivien henkilöiden työpanoksesta.

Mitä laajemmasta toteutuksesta on kyse, sitä varmemmin tukeudutaan ulkopuolisten apuun. Kuten eräs asiakkaani sen hyvin asian ilmaisi “Kuka ne kaikki ihmiset ehtisi meillä rekrytoida, kun mun täytyy tehdä oikeitakin töitä!” Kyllähän henkilöstöpuolessa paljon hommaa on sitä ei voi kieltää. Niin, näitä töitä teen itse säännöllisesti, ja tähän työmäärään verrattuna on aivan järkevää, että myyntihenkilökunta tulee ulkopuolelta. Vai kuka sitten tekisi nämä hommat teillä?

  • Määrittelisi rekrytointitarpeen ja aikataulun niin projektitasolla kuin henkilötasolla?
  • Määrittelisi halutut osaamisprofiilit?
  • Kirjoittaisi työpaikkailmoituksen sisällöt ja teetättäisi työpaikkailmoitukset?
  • Tutkisi tehokkaat rekrytointikanavat ja kilpailuttaisi ne?
  • Soittelisi läpi koulut, opiskelijajärjestöt ja muut mahdolliset rekrymestat?
  • Lukisi ja luokittelisi saapuneet hakemukset sekä vastaisi niihin?
  • Haastatteli ja testaisi hakijat sekä ilmoittaisi ei-valituille ja valituille?
  • Järjestäisi myyntikoulutukset ja perehdytykset?
  • Sitoutuisi täysipainoisesti henkilöstön kehittämiseen ja kouluttamiseen?

Asiakastani vielä lainaten “Tietyssä pisteessä raja tulee vastaan, ja homma ei ole enää kustannustehokasta, vaan sen vaan haluaa siirtää ulkopuolisille, mikä on vaan tervettä”!

Työvälineet

Työn organisointiin ja järjestelyyn kuluu suhteessa enemmän aikaa, mitä useampi siirreltävä palikka on huomioitava. Ja mitä enemmän organisoitavaa on, sitä tärkeämmäksi oikeiden työvälineiden rooli nousee. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että 200 henkilön päivittäisten keikkojen ja raporttien järjestäminen esimerkiksi 30 suurimman kaupungin suhteen ei hoidu kovinkaan kätevästi Wordeillä, noteseilla tai kokemattoman exelöijän kynsissä. Olen tätä muutaman kerran yrittänyt aiemmassa työpaikassani, jossa toimin promootiopalveluiden ostajan roolissa.

Sen huomasin, että markkinointisuunnittelijalla, tuotepäälliköllä, myyntipäälliköllä ja/tai brand managerilla olisi ollut paljon fiksumpaakin tekemistä, kun miettiä käytännön myyntitoimenpiteiden aikataulutuksia ja työvuorosuunnitelmia. Jostain syystä sitä vain kuvitteli olevansa superihminen, joka hoitaisi omien vakiohommiensa lisäksi myös tilapäisten toimenpiteiden organisoinnin. Jos välineet olisivat olleet jotain muuta kuin exceleitä ja wordejä, homma olisi ehkä ollut jotenkin inhimillistä. En tiedä, vaikea sanoa. Onko muilla näkemystä asiaan?

Osaamisprofiilit

Toinen asia, joka vaikuttaa siihen, kenen osaamista käytetään, on tietenkin osaamisprofiili. Flyereita voi jakaa esimerkiksi junioriluistelijaporukka tai partiolaiset, mutta vaativimmille myyntikeikoille tai asiakaspalvelu- ja vaikuttamisosaamista vaativille keikoille heitä ei kannata lähettää. Ja sitä paitsi Suomi on hieman hassu maa, koska täällä ihmiset tuppaavat ajattelemaan vapaaehtoisten junnujen käytöstä negatiivia. Oman kokemukseni mukaan ajatellaan, että lapset tai nuoret on laitettu ilmaistyöhön tai että heille maksetaan naurettavan pientä korvausta työstä, ja tämä saa synnyttää negatiivisia mielleyhtymiä firmaa kohtaan, jonka leivissä he toimivat. Ymmärrän tämä näkökulman varsin hyvin, minkä vuoksi olemme pidättäytyneet itseki rekrytoimasta alaikäisiä. Toinen painava syy on se, että heillä ei ole ajokorttia, ja joidenkin promotarvikkeiden kuljettaminen ei ole turvallista vespalla tai fillarilla. Yksi syy on sitten se, etteivät alaikäiset voi promota paikoissa, joissa on K18-ikäraja, kuten ravintoloissa tai anniskelualueilla.

Ja kyllähän se niinkin on, että myös flyereita voidaan jakaa monella eri tyylillä, ja naurettavan mitättömiltä vaikuttavat nyanssit, kuten tervehtimistapa, ilmaisukieli, murre, fyysinen etäisyys kohteesta, liikkumistapa ja ryhti vaikuttavat henkilöstä ja sitä kautta yrityksestä syntyvään mielikuvaan. Koulutetut ammattilaiset tietävät nämä seikat ja osaavat hyödyntää niitä jokaisessa kohtaamisessa, koska näitä asioita teroitetaan kaikissa keikkabriiffeissa.