Etusivu

5.2.2012

PolExpression

Syyslomaviikon lauantaina Pole4Fitillä oli vilinää, kun expressionisteille järjestettiin ilmainen kokeilutunti tankotanssin saloihin. Treenitunnin tarkoituksena oli päästä testaamaan lajia, tutustumaan muihin promoottoreihin sekä tapaamaan rennommissa merkeissä, sillä normaalisti toimiston vilinässä ei hirmuisesti ehdi poiketa työasioista.

Tunnilla kokeiltiin tankotanssin peruselementtejä: pyörähdyksiä ja pitoja. Alkulämmittelyjen ja -venyttelyjen jälkeen pyörittiin tankoa ympäri erilaisin ottein ja opeteltiin tekniikoita. Sopivan vauhdin löytäminen, käsien ote ja jalkojen paikka määräävät pitkälti, miten hyvin pyörähdykset luonnistuvat ja tästä syystä tankotanssi kannattaakin aloittaa perusteista, jotta vaikeustason edetessä virhetekniikat eivät tule kehittymisen tielle.  Lopputunnista, kun lämpö oli saatu viimeisiinkin niveliin, kiipeiltiin tangolle istumaan ja rohkeimmat jopa kokeilivat inverttiä eli pää alaspäin roikkumista.

Trikit sujuivat expressionisteilta niin mallikkaasti, ettei olisi uskonut, että suurin osa tarttui tankoon ensimmäistä kertaa elämässään. Tankotreenejä tullaan varmasti järjestämään toistekin, ensi kerralla vaadimme ehdottomasti muutaman kundinkin mukaan!

Visit Estonia

Teemme parhaillaan Posterscopelle Visit Estonian promopisteen huoltokeikkoja, joissa täydennetään ja tarkastetaan kauppakeskuksiin sijoitettuja kylmiä promootioständejä. Promon innoittamina päätimme kesän uurastuksen kunniaksi ottaa koko Pasilan porukalla nokan kohti rakasta etelänaapuria ja käydä viettämässä päivän hieman rennommissa merkeissä kesän kamppisten onnistuttua hienosti.

Samaan syssyyn todettiin Salmisen kanssa, että pakkohan sitä on tutustuttaa uudet expressionistit perinteisiin blogikirjoitusreissuihin, joita meillä taitaa olla takana jo tämän matkan jälkeen puolentusinaa. Vieressäni näppikset napisee, kun toimeksiannoksi tälle reissulle annettiin tehdä pieni esittelyteksti itsestään, joten korvat hörölleen huomenissa, kun Ilona ja Henrik saavat suunvuoron. Aika esittelyille onkin korkea, sillä ovathan nämä aarteet jo hyvän aikaa kanssamme pakertaneet.

Hyvin sujuu siis tämä yritysbloggauksen alkeiskurssi, vaikka lievästi takana raikaava humppa hermoja koetteleekin. Vaihteleviin työolosuhteisiin on totutteleminen, jos aikoo käyttää aikansa fiksusti – siitäkin lisää lähiaikoina.

20110921-082224.jpg

20110921-082420.jpg

Peugeot parkissa lentokentällä

20110823-135122.jpg

Peugeot parkkeerasi lentokentälle upouuden 508-mallin menopelinsä kesän alussa ja Expressionin lentokenttäpromotiimi on ollut päivittäin esittelemässä valkoista kaunokaista. Nyt promootion viimeisellä viikolla on hienoa huomata, miten expressionistit ovat menestyneet promossa. Liidejä on kerätty päivittäin, koeajoja sovittu ja autoon ovat tutustuneet kaikki mersumiehistä bemarikuskeihin. Peugeot on nostanut imagoaan premium-sarjaan ja kuten edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin, on lentokenttä oiva paikka tämänkaltaisten tuotteiden esittelylle.

Lentokentällä kuulee myös paljon elämäntarinoita ihmisiltä ympäri maailman. Työntouhun lomassa ihmetellään japanilaisturistipappojen kanssa Peugeotin historiaa tai liikemiesten kanssa auton merkitystä imagon kannalta.

20110823-141953.jpg

NAC 2011

Branson

“On se äijä” olivat viimeiset sanat, kun poistuimme Lontoon ExCel-areenalta maanantai-iltana klo: 19.30 paikallista aikaa. Stagella oli juuri istunut mies, jonka veroiseen ei ihan joka päivä törmää, ainakaan livenä. Tämä kyseinen henkilö oli Sir Richard Branson, joka leijonanharja hulmuten ja hymyssä suin kertoi, miten on päätynyt sinne, missä tällä hetkellä on. Yksinkertaiselta kuulostava lausahdus “tee juuri sitä, mistä pidät” sai aivan uudenlaiset mittasuhteet, kun uskomattoman kolmipäiväisen kongressin viimeinenkin puhuja allekirjoitti kyseisen lausahduksen. Niinkö yksinkertaista se on?

Kongressi starttasi vielä tätäkin miestä uskomattomammalla kaverilla, nimittäin Anthony Robbinssilla. Olin muodostanut lieviä ennakkoluuloja Robbinsin mahtavuudesta, sillä hehkutettu Peak Performance Coach oli minulle melkolailla tuntematon tyyppi entuudestaan. Mieheltä kesti noin kaksi ja puoli minuuttia vakuuttaa minut siitä, ettei tästä setistä kannata jättää hetkeäkään missaamatta ja voinkin nyt huoletta liittyä suureen fanijoukkoon.

Lounastamassa ExCelin pihalla luentojen välissä Tatun ja Teron kanssa

Syyni Lontoonvierailuun oli siis National Achievers Congress, joka kaikessa huikeudessaan osoittautui odotuksia mahtavammaksi kokemukseksi. Jos 7 000 ihmistä nousee salamana penkeiltään, heittää muistiinpanovälineet pois käsistä ja repeää huutamaan, tanssimaan ja laulamaan kovempaa, kun Suomen voittaessa MM-kultaa, on tilanne todellakin ainutlaatuinen. Mikä hillitön määrä potentiaalia ja energiaa meiltä jää käyttämättä joka päivä, jos yhdentoista tunnin istumisen jälkeenkin edellämainittu absurdi tilanne toistuu noin viidennenkymmenennen kerran samalla tai jopa korkeammalla intensiteetillä?

Vaikka edellisestä voisi päätellä, että biletimme messuhallissa kolme päivää, on todellisuus toinen. Kongressista sai inspiraatiota, ohjeita sekä monenlaisia rakennusaineksia ainakin yhden ihmiselämän tarpeiksi, joten prosessoinnin ollessa puolitiessä on vielä mahdoton kertoa, mitä kaikkea sain tai tulen saamaan matkasta irti. Miljoonabisneksiä kehitellessä onkin hyvä keskittyä inspiroimaan muita ja levittämään toimistolla samankaltaista ilmapiiriä, joka messuhallissa vallitsi. Mitään huonoa ei voi syntyä, jos se tehdään kyseisellä fiiliksellä!

Mahdollisuus lähteä Lontooseen seuraamaan maailman menetyneimpiä ihmisiä ei varmasti tarjoudu jokaiselle promootiosuunnittelijalle, joten kiitos P. Salminen, P. Luomanen ja Tero. Mahdollistitte matkani ja pääsin näkemään jotain, mitä en varmasti unohda koskaan.

” If you do what you´ve always done, you´ll get what you´ve always gotten” – Anthony Robbins

Ovatko kesäpromootiot kunnossa?

Pari varmaa kesän merkkiä pysyvät vuodesta toiseen: pukeutuminen iloisempiin kesäkuteisiin, terassien avautuminen, mopojen ilmestyminen katukuvaan, koirankakkakeskustelu sekä promootioiden lisääntyminen. Suinkaan kaikki promot eivät ole tehokkaimmillaan kesäkaudella mutta kesäsesonkiin sopivat aktiviteetit saavat aikaan erittäin suurta suhteellista suurta näkyvyyttä ja myyntivaikutusta. Eikä aina tarvitse olla kyse sesonkituotteesta, jotta promootio kannattaa järjestää. Sen sijaan se voi olla erittäin järkevä vaihtoehtoiskustannus esimerkiksi printtimainokselle tai hakemistonoteeraukselle, koska promootion tavoite on lisätä välitöntä myyntiä ja huomioarvoa.

Ehtiikö vielä toteuttaa promootion?

Moni promootio toimii mainiosti hyvin yksinkertaisella toteutusratkaisulla: riittävästi kohderyhmää kerääntyneenä yhteen tavallista suurempana massana, muutama Expressionin promoottori, tuotteiden peruslogistiikka kunnossa sekä käytännön asiat hoidettuna. Useimmiten promojen kanssa suunnataan erilaisiin kesätapahtumiin ja aktiviteetteihin kuten urheilu-, musiikki- ja taide-elämysten pariin. Tällaisia toteutuksia ei ole liian myöhäistä hoitaa kuntoon täksi kesäksi. Isommissa kokonaisuuksissa toki on työtä enemmän, muttei niidenkään suunnittelu ole pois suljettu.

Kenelle kesäpromot sopivat?

Kesä on kulta-aikaa muunmuassa matkustus-, majoitus-, shoppailu- sekä ruoka- ja juomabisnekselle. Myös terveys- ja hyvinvointiyrittäjät voivat olla iloisia, kuten myös makeis-, virvoitusjuoma- ja jäätelöteollisuus. Kesää on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja lomarahat sekä talven säästöt ollaan valmiita kuluttamaan perheensä ja itsensä iloksi. Kesällä nautiskellaan ja monet ovat valmiita hyvän mielen vallassa monenlaisiin heräteostoksiin.

Olethan sinä jo vahvistanut kesäkalenterisi? Sesonki on aivan kynnyksellä, ja nyt on viimeiset hetket toimia ja panostaa kesäkauden huippumyyntiin, näytejakeluihin ja elämykselliin kokemuksiin. Koska raha pitää käyttää tehokkaasti, kannattaa miettiä, olisiko promootiolla sittenkin suurempi huomioarvo ja myyntivaikutus, kuin jollain toisella markkinointiaktiviteetilla. Ehkä sinulla on jo valmiina kaikki promootion järjestämiseen tarvittavat varusteet ja tuotteet ja tarvitset vain Expressionilta promoottorit?

Mikäli kesäpromot ovat jostain syystä vielä sopimatta, ota yhteyttä, niin katsotaan, mitä asialle voidaan tehdä.

Aurinkoista päivää!

Koska rahaa ei koskaan ole liikaa, kannattaa miettiä, olisiko promootiolla sittenkin suurempi huomioarvo ja myyntivaikutus, kuin esimerkiksi mainoksella lehdessä tai maksetulla hakemistonoteerauksella. Onko talven messuilta jäänyt jotain giwe aways -tuotetta varastoa täyttämään, missä niistä ei ole iloa kellekään? Onko varastossa ylipäänsä tuotteita, jotka pitäisi saada pois hyppysistä ennen syksyä?

Sloggi-promootiot Stockmanneilla: Osallistu myös Sloggi-tarinakisaan!

Oulun Sloggi-promoottoriTriumph International Oy (Sloggi) ulkoisti Stockmannin Hullut Päivät -promootiot Expressionille vuonna 2008. Tärkeimmät valintaan vaikuttaneet syyt olivat:

  • Sloggi-mielikuva oli haluttu muuttaa sporttisemmaksi, aktiivisemmaksi ja yhä enemmän nuorten aikuisten kohderyhmää puhuttelevaksi. Expressionin 200-henkisestä myyjäverkostosta löytyi sopivimmat promoottorit.
  • Sloggilla oli tarve tehdä entistä kustannustehokkaampaa markkinointia: kaukana asuvien myyntiedustajien kilometrikorvauksista ja hotellikuluista päästiin eroon valitsemalla paikallisetpromoottorit.

TYÖTEHTÄVÄT

Promoottorit myyvät ja esittelevät sekä naisten että miesten Sloggi-tuotteita Hulluilla Päivillä kaksi kertaa vuodessa. Mukana ovat Stockmann-tavaratalot Oulussa, Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Promoottoreiden tehtävät ovat:

  • Kontaktoida alusvaateosastolla käyviä asiakkaita ja myydä Sloggi-tuotteita
  • Avustaa asiakkaita oikean mallin ja koon valinnassa
  • Tehdä lisämyyntiä
  • Esitellä uutuustuotteita ja Sloggia yrityksenä

    Ilona keskustan Stockmannilla, kevät 2011.

KOULUTUS

Promoottoreiden koulutus hoidettiin tehokkaasti puhelimitse. Lisäksi promoottorit saivat sähköisen promo-ohjeistuksen eli briiffin, jossa käytiin läpi mm.:

  • Asiakkaiden yleisimmät kysymykset
  • Suositut ja toimivat avausrepliikit
  • Lisämyynnin tekniikat
  • Käytännön asiat

RAPORTOINTI

Keikkojen jälkeen promoottorit täyttivät raportit, jonka perusteella Expression laati palautteen Sloggi-keikkojen kehittämistä varten. Raportissa paneuduttiin:

  • Myyntiaikoihin
  • Myytäviin tuotteisiin
  • Myynnin tehostamiseen
  • Asiakaspalautteisiin

TARINAKISA

Tänä vuonna raporteissa oli myös promoottoreille tarkoitettu tarinakisa. Parhaan tarinan kentältä välittänyt promoottori voittaa itselleen Sloggi-tuotteen. Tarinoita voi arvioida kommentoimalla tätä blogijuttua ja kertomalla mielipiteensä hauskimmasta tarinasta.

Expressionin arvovaltainen raati valitsee kaikkien 30.4.11 mennessä tätä artikkelia kommentoineiden joukosta nasevimman kannanoton, jonka antaja myös palkitaan Sloggi-tuotteella. Kommentin kirjoittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla kotiosoitteen pyytämistä varten. Muista siis sähköpostiosoitteesi.

TARINA 1

Minä (naisihminen) kerroin asiakkaalle ehkä hieman liian innoissani tuotteista ja kehaisin, että on tämä bokserimalli varsinkin MEIDÄN nuorten keskuudessa ollut hyvin suosittu. Asiakas siinä hetken tuijotti ja kysyi, että oletko oikein itsekin testannut. Siinä sitten tää promoottori vähän punastui. :)

TARINA 2:

Keskiviikolta jäi mieleen mies, jolle kerroin Sloggien olevan erittäin kestäviä oikein hoidettuna. Mies naureskeli, että tietää oikein hyvin kuinka kestäviä ovat, “en edes kehtaa sanoa kuinka monta vuotta minulla on Slogit olleet!” Vissiin siis jokunen vuosi sitten pidetty niitä jalassa.

TARINA 3:

Osaston päällikkö (?) seurasi touhujani koko päivän ja auttoikin välillä laatikoiden purkamisessa, kun tuotteet vietiin käsistä ja myin myin. ;) Päivän päätteeksi hän sanoi, että “oli täysi 10+”. Tuli hyvä mieli.

TARINA 4:

Päivän ensimmäinen asiakas tulee kysymään minulta, onko myynnissä tällä hetkellä Sloggin pitkälahkeisia kalsareita. Vastaukseni oli ei meillä ole ollenkaan kalsareita. Korjasin sitten välittömästi: siis niitä pitkälahkeisia.

TARINA 5:

Muutama vanhempi rouva väkisin halusi ostaa Basic Maxit puuterinvärisenä miniöilleen, vaikka kuinka hienovaraisesti yritin neuvoa ja ehdotella hieman nuorekkaampia malleja :D . Tais olla täteillä taka-ajatuksia.

TARINA 6:

Mieleen jäi monta mukavaa tarinaa. Usean asiakkaan kanssa puhuttiin alusvaatteista ja niiden merkityksestä yleensä sekä tuskasteltiin vartalon ongelmakohtia. Jokaisella tuntuu olevan omat ongelmakohtansa! Ihmiset olivat hirmu tyytyväisiä saadessaan puhua näistä asioista promoottorille.

TARINA 7:

Huikkasin ohikulkevalle noin 60-vuotiaalle miehelle että “Slogit ovat tyylikkäät säällä kuin säällä” ja hän vastasi englanniksi että “hyvin sinä suomea puhut, harmi vain etten ymmärrä” Puheeksi tuli että hän tuli israelista ja oli suomessa journalistina. Hän tuli päivän aikana moikkaamaan minua pariin otteeseen shoppailun lomassa, ja kertoi mielipiteensä myös suomalaisista: tylsää, harmaata ja poispäin vetäytyviä. Suomessa oli kuulema liikaa kieltoja, ja ihmiset ajattelivat vain negatiivisesti. Minun tylsyyttäni hän testasi vitsillä. Lupasi ostaa sloggit jos nauraisin. Vitsi meni näin:

” Olin matkalla maaseudulla, kaukana Suomen pohjoisessa jossa törmäsin pieneen kappeliin, kirkon tapaiseen pieneen nättiin rukoushuoneeseen. Vieressä oli myös järvi, jonka rannassa ei kuulunut ääntäkään. Näin rannan vieressä kyltin, joka oli liian kaukana, että olisin erottanut mitä siinä luki. Varovasti astelin kyltin luo ja vilkuilin pientä rukoushuonetta varoen. Käänsin kyltin ja mitä kummaa siinä lukikaan: ” Veden päällä kävely kielletty!” Koska vitsi oli kerrottu englanniksi, en heti rekisteröinyt sitä ja huikkasin ” REALLY??” jonka jälkeen tajusin kuinka blondi olin ja repesin nauramaan omalle tyhmyydelleni. Nauroin siis itselleni, mutta se ei haittaa, mies luuli että nauroin hänen vitsilleen. Sloggit lähtivät.

TARINA 8:

Eräs mies tuli osastolle ja totesi, että nyt täytyis saada uusia kalssareita kun vanhat alkaa kolahteleen lattiaan.

TARINA 9:

Perjantailta mieleen jäi heti aamusta paikalle tullut nainen. Hän kyseli pitkiä kalsareita, “kun se syksy kuitenkin tulee niin nopeasti ja yllättäen!” Ja minä vaan toivon, että se kesäkin tulisi ensin.

TARINA 10:

Mieleen jäi nainen joka kysyi rohkeasti Touch it -hipsteristä: “jääkö se rullalle häpyhuulten tai persposkien väliin?” Lisäksi erään asiakkaan ratkaisu koon valitsemisen vaikeuteen oli mielenkiintoinen: “otan toiset kokoa 40 ja toiset kokoa 42″.

TARINA 11:

Eräs asiakas tuli tänään kertomaan, kuinka Sloggien laatu on huonontunut. Hän osti niitä ison pinon hullujenpäivien aikaan, ja puolenvuoden päästä kaikki olivat kuluneet pyllyn kohdalta puhki. Siis niin, että sormet läpi pilkistivät. Mietimme yhdessä mistä tämä mahtoi johtua, että sormet voivat pilkistää pyllystä.

TARINA 12:

Mieleen jäi eräs iäkkäämpi (+75v) pariskunta, jotka olivat tulleet yhdessä hakemaan vaimolle uusia Sloggeja. Nainen valitsi ensiksi tutut ja turvalliset Slogin maxi-housut puuterinvärisenä. Kysyessäni haluaisiko hän tutustua myös muihin malleihin ja näytin pitsistä Pure Lacen maxi-mallia, mies vei housut kädestäni ja kuiskasi naiselle “kun nää otat niin saadaan vipinää makuukammarin puolelle” ja läiskäisi vaimoaan leikkisästi takamukseen. Tämä “kuiskaus” kuului kyllä selkeästi omiin ja varmasti muidenkin asiakkaiden korviin kun ihmiset purskahtivat nauruun… Ja niin lähti pari pakettia Pure Lacea vanhan parin matkaan – ja vielä syntisen mustan värisenä.

TARINA 13:

Pisteelleni saapui kolme noin 80-vuotiasta vanhaa rouvaa. Yksi heistä oli erittäin kiinnostunut ostamaan Basic maxi-housua ja etsinkin hänen kanssaan hänelle sopivaa kokoa ja väriä. Toiset kaksi rouvaa hiplailivat hekin Maxin näytekappaleita ja vertailivat niitä. Kun olimme löytäneet rouvalle oikean koon ja värin ja keskustelimme alushousuista, alkoi nämä toiset kaksi rouvaa haukkumaan sloggien materiaalia “kuinka ohutta ovat nykyään! nämä ovat tosi huonoja, tulee reikiä heti, etkai sinä nyt niitä osta?”

No, niinpä tämä ostamassaoleva rouva hylkäsi heti housut, vaikka oli näitä jo ollut ostamassa, kun kaikki entisetkin olivat niitä olleet. No, rouvaporukka jatkoi matkaansa, kunnes hetken päästä tämä yksi rouva saapui äkkiä takaisin ja nappasi aiemmin haluamansa paketin ja lähti kassalle päin. Alkoi siinä hieman naurattaa, kun tuntui, että rouva tuli ostamaan nyt ne Sloggit sitten salaa kavereiltaan!:D

Kiitos aktiivisille myyjillemme hauskoista tarinoista!



Small things matter – äitiysvapaa häämöttää!

Olen ollut onnekas, koska elämääni on siunattu kahdella pienellä ihmistaimella, jotka varttuvat masussani kovaa vauhtia. Kyseessä ovat siis esikoiseni. Heitä on tulossa kerralla kaksi.

Yritän virittäytyä hiljalleen äitiyslomafiilikseen, joka ei ole kovin vaikeaa tällä olemuksella kymmenine fyysisine oireineen. Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin meidät kaksosodottajat häädetään ensin sairaslomalle viikolla 26-28 ja siitä sitten heti perään äitiyslomalle. Tämä siksi, että monisikiöisillä raskauksilla on paha taipumus päättyä ennenaikaisina, mikä ei tietenkään ole hyvä asia orastavan ihmiselämän kannalta. Siksi fyysinen lepo tulee tarpeeseen normaalia aiemmassa vaiheessa. Aivoja sen sijaan saa rasittaa parhaansa mukaan. Virallisesti jään töistä pois toukokuun -11 kuluessa mutta laskettu aikani on heinäkuussa. Samaisena kuuna, jolloin täytän 30.

Muuten voisin olla pidempäänkin hommissa mutta nyt keskitytään suojelemaan pikkuisten hyvinvointia. Aikuinen pärjää aina. Ja myönnetään, kyllä tuo kokonaisena nielaistu kymmenen kilon kinkku mahassani painaa kummasti keuhkoja ja lonkkia niin istuessa kuin seisoessa ja kävelessä. Makuuasento läppäri sylissä on alkanut tuntua yllättävän ihanalta, koska toimettomaksi en tahdo heittäytyä. Viimepäivinä olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia mullistuvasta työ- ja vapaa-ajan suhteesta sekä pohdin, kumpi mahtaa olla rankempaa: kaksosten vauva-aika vai bisnes? Molemmissa on varmasti oma tekemisensä, eikä niitä voi verrata toisiinsa suoraan.

Olen todella onnekas, sillä firmasta sinänsä en joudu huolehtimaan, koska minulla luotettavat ja osaavat kollegat, ja olen ehtinyt järjestellä asioita heidän kanssaan. Voin heittäytyä äitiyselämään luottavaisin mielin, joskaan omasta valmiudestani siihen en ole yhtään niin varma. Sitä luulee olevansa valmistautunut uuteen elämäntilanteeseen mutta aina se onnistuu yllättämään.

Odotan paljon äippälomalta. Paitsi, että saan nähdä kaksi erilaista kehityskaarta, toivon, että omakin luovuuteni nousee potenssiin 1000, saan uusia ajatuksia tuttuihin, jopa puhki kuluneisiin näkökulmiini ja keksin ainakin muutaman keityskelpoisen bisnesidean. Veikkaan, että kaipaan töihin takaisin “lomailemaan” melko pian, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi täysin rinnoin (tämä ilmaisu sallittakoon odottavalle äidille) kaksosten alkutaipaleelle auttamisesta. Elämä tulee olemaan niin kovin erilaista lasten kanssa työmaailman haasteisiin verrattuna, mutta odotan tulevaa innolla!

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Ja tauko tekee hyvää, vaikka bloggailusta täällä en aio luopua äitiysaikananikaan. Kohta keskityn nauttimaan elämän pienistä ihmeistä, ja ihmetellään sitten työelämää, kun pienet ihmeet ovat varttuneet hieman suuremmiksi. Small things matter, kuten oheinen TEDx-klippikin osoittaa!

Terkuin,
Pullatyttö, joka osti expressioninturkoosit kaksostenvaunut

Lumikiertue Day 6: Ylläs/Äkäslompolo

Jokaisella promootiosuunnittelijalla on oltava oma takapiru. Mun on turkulainen.

Kiertue on loppunut tosielämässä jo aikapäiviä sitten, mutta henkinen palautuminen on vaatinut aikaa ja tämän viimeisen osan tuottamisen vaatima seesteisyys on saavutettu vasta noin kolmekymmentäkaksi minuuttia sitten.

Palataan takaisin Ylläkselle, jossa viimeinen kiertuepäivä alkoi täydellisessä kelissä. Pakkanen oli jätetty tylysti etelä-Suomeen ja aurinko armas räkitti niin, että aurinkorasvattu nenänpää säästyi niukasti punotukselta. Äkäslompolo on paikkana mahtava, sillä pelkästään kyseisen alueen karma on niin yltiöpositiivinen, ettei siellä huonoa päivää saa aikaiseksi millään. Rinnepäällikön lämmin vastaanotto, hyvät työvälineet moottorikelkasta lumiporaan ja henkilökunnan apu edesauttivat tapahtuma-alueen kasaamista. Päivän aikana Lumikiertue näkyi niin rinteessä, kun hissien ala-asemillakin, joten päivän päätteeksi ei voinut olla muuta, kun tyytyväinen onnistuneeseen kiertuepäivään ja tietenkin koko kiertueeseen.

Pariviikkoisen rundin aikana isoilta vastoinkäymisiltä vältyttiin, tavarat riittivät ja kaikki pysyivät (suhteellisen) terveinä, joten hymyssä suin pakkaamme lumipesuseinät, teltat ja beachflägit odottamaan seuraavaa starttia. Kiitos SuomiPop, Algol (CTRL+ ENERGY, Yotuel sekä Airlift), RipCurl, Sony sekä Deeper!

Kimmo ja RipCurlin pinkki reppu

Toimitusjohtajaa voi käyttää myös kuormaliinana

Kiitos Henrik, Niina ja Kimmo!

Varmuutta valmistelemalla!



Deeperin assarin Ronjan esitys oli hyvin valmisteltu.

Hyvin viimeistelty suunniteltu on aina tyylikästä! Kiitos Expressionin Jesse.

Heräsin tänä aamuna kuudelta mentyäni nukkumaan kahden pintaan. Mukavan markkinointiassareiden ja HP-promoottoreiden koulutuspäivän jäljiltä virtaa oli enemmän kuin mitä yhden tarpeisiin tarvittiin, ja halusin käyttää sen järkevästi. Ensin ajattelen vaivuttaa itseni uneen puoliväkisin mutta totesin, että siinä menee hyvää energiaa hukkaan. Kun kerta draivia on, miksi se pitäisi ajaa alas vasten kropan todellista energiatasoa? Ei aina tarvitse toimia sillä tavalla, mitä pidetään yleisesti järkevältä. Niinpä käytin illan ja alkuyön tämänpäiväisten ja ensviikkoisten työasioiden valmisteluun.

Mielessäni pyöri yöllä parikin koulutusta, joissa molemmissa puhuttiin valmistautumisen tärkeydest: viimekuinen Nina Rinteen pitämä valmennus sekä eilinen Deeperin kollegani Sahrmanin Tatun myyntibriiffi uusille Hewlett-Packard-promoottoreille Tampereella. Yksi kummankin koulutuksen olennaisimmista perusasioista oli:
“Yli 80 prosenttia ei valmistaudu mitenkään neuvotteluun, koulutukseen, myyntitilanteeseen tai presentaatioon. Ne menestyvät paremmin, jotka valmistautuvat”.

Ei ole vaan yhtä tai kahta tilannetta, jossa huolellinen suunnittelu, henkinen valmistautuminen tai spiikkien kertaaminen olisi ollut suureksi hyödyksi. Muutamia mainitakseni: ylioppilaskirjoituksissa matematiikka ja latina, sosiaalipsykologian pääsykokeet, korkeushypyn SM-kisojen finaalin viimeinen yritys omasta ennätyskorkeudesta, yksi ensimmäisistä oman alan työpaikan ryhmävalmennustilanteista, pari juosten kustua keikkaa ex-bändini kanssa, muutama markkinoinnin luento Eximian aikoina, kasa puheita sekä kandiseminaarin presis. Tulokset olivat riemunkirjavia mutta tiedän, että paremmin olisin pärjännyt valmistautumalla. Kun on maalaillut mielessään omia ja toisten mahdollisia tunnereaktioita sekä sanallisia argumentteja, voi niihin hioa napakat ja vaikuttavat reagoinnit. Omaa käyttäytymistä on helpompi muuttaa, kun on luonut vaihtoehtoisia toimintatapoja ja reagointimalleja. Ja mitä paremmin pystyy samaistumaan toisen ihmisten tilanteeseen, persoonaan ja viestintätyyliin, sitä enemmän valmistautuminen lopulta hyödyttää. Lopuksi muutama simppeli vinkki, jotka helpottaa ainakin minua:

1. Mieti tilannetta

  • Mitä tilanteessa ylipäänsä tapahtuu eli mistä on kyse? Neuvottelu, väittely, esitys, koulutus, äärimmäinen suoritus/ponnistus, luvan pyytäminen, luvan myöntäminen, valintapäätös vai jotain muuta?
  • Mitä sinun pitää saada aikaan, jotta olet onnistunut? Oppimista? Vakuuttelua? Kokemus lisäarvosta? Luottamusta? Uteliaisuutta? Fyysistä tai psyykkistä venymistä?
  • Pitääkö onnistua kerralla vai jatkuuko tilanne myöhemmin?

2. Mieti ihmistä

  • Kenen kanssa asioit?
  • Missä suhteessa tuo ihminen on itseesi ja millainen päätösvalta hänellä on tämän tilanteen suhteen?
  • Miten hän viestii ja odottaa sinun viestivän?
  • Entä miten hän käyttäytyy? Onko nopean toiminnan vai verkkaisen etenemisen kannattaja?
  • Kannattaako peesaus vai pitääkö ravistella?
  • Virallinen vai epämuodollinen linjaus?

3. Mieti asiaa

  • Mitä haluat viestiä ja kuinka paljon tiedät asiasta oikeasti?
  • Onko mahdollista käyttää muiden ihmisten tukea ja asiantuntijuutta perusteluihin?
  • Mitä toinen osapuoli tietää asiasta?
  • Mikä on täysin epäolennaista ja kannattaa ehdottomasti unohtaa?
  • Miten kiteytyy ydinsanoma?
  • Mitkä ovat yleisimmät kysymykset, kompastuskivet tai vasta-argumentit?

Näitä pohtimalla pääsee suunnittelussa hyvään alkuun. Muistathan, että valmistautumisen kultainen sääntö pätee myös yksityiselämässä. Niinpä kirjoitan seuraavaksi kysymyslistan synnytyslääkärille, jonka tapaan huomenna rakenneultraäänessä. Ensisynnyttäjänä mielessäni pyörii kymmeniä kysymyksiä, joista unohdan ainakin puolet, jossen kirjaa niitä johonkin ylös. Ei sitä listaa tarvitse pöytään iskeä mutta kun on kerran edes kirjoittanut asiat ylös, muistaa ne automaattisesti paremmin.

Mukavaa loppuviikkoa!

- Päivi L.

Heräsin tänä aamuna kuudelta mentyäni nukkumaan kahden pintaan. Mukavan markkinointiassareiden ja HP-promoottoreiden koulutuspäivän jäljiltä virtaa oli enemmän kuin mitä yhden tarpeisiin tarvittiin, ja halusin käyttää sen järkevästi. Ensin ajattelen vaivuttaa itseni uneen puoliväkisin mutta totesin, että siinähän menis hyvää energiaa hukkaan. Kun kerta draivia on, miksi se pitäisi ajaa alas vasten kropan todellista energiatasoa. Ei aina tarvitse toimia sillä tavalla, mitä pidetään yleisesti järkevältä. Niinpä käytin illan ja alkuyön tämänpäiväisten ja ensviikkoisten työasioiden valmisteluun.

“Johtamista” ja johtamista

Olen lueskellut hämmentyneenä viime päivien uutisia liittyen suomalaisten yrittäjien viestintätaitoihin erilaisissa kriisitilanteissa. Valtakuntiemme ykkösmedioista kuten Aamulehdestä, mieleeni jäi jutut Paunu-yhtiön yksittäisen bussikuskin sopimattomasta mielenilmauksesta ylinopeus”pakkoa” kohtaan sekä satunnaisen matkailijan kuvaama Youtube-reportaasi Hotelli Ellivuoren palvelu- ja varustelutasosta.

Juttuaiheissa sinänsä ei ollut mitään hämmentävää, sillä kaikkihan me tiedämme, että välillä bussit ovat myöhässä ja kuskit joutuvat kaahaamaan kohtuuttoman lujaa pysyäkseen edes jossain aikataulussa. Ja heille se välitön negatiivinen asiakaspalaute kasaantuu, joten ymmärrän hyvin, että toisinaan alkaa kyrsiä. Sama homma hotellien kanssa: osa niistä on todella kauheassa kunnossa, vaikkei tietenkään ole järkevää Ellivuoren tapaan kasvattaa minibaarikaapissa paskaläjää. Myös rikkinäiset sähköjohdot eivät kuulu hoitellihuoneisiin nykypäivän turvallisuutta arvostavan kuluttajakunnan mielestä.

Enemmän kuin jutut itsessään, minua häiritsi molemmista artikkeleista välittynyt yritysjohdon asenne. Sekä Paunun että Ellivuoren johto kaatoivat syyt vallitsevasta tilanteesta yksittäisen työntekijän niskaan. Miksi? Ellivuoressa syytetttiin ensin siivoojaa ja tämän jälkeen, kun ihmiset nauroivat, vedottiin asiakkaiden haluun säilyttää retrohuone. Ensinnäkin retro on tyylisuuntaus, joka ei sulje pois siisteyttä. Toiseksi, asiakkaiden toiveissa saattoi olla kyse sarkasmista. Omalla tavallaan tyylikkäästä DDR-huoneesta ei olisi saanut 110 euron arvoista asuinsijaa vikojensa ja puutteidensa takia, vaikka “siivooja olisi hoitanut hommansa”. Keski-Euroopan vastaavan tasoisissa hostelleissa hintataso vaihtelee 20-40 euron välillä, mikä on ok, kun asiakas tietää, mitä odottaa. Mutta likaisia ja vaarallisia hostellihuoneet eivät saisi olla.

Paunun tapauksessa johto vieritti syyn myöhästymisistä bussikuskille verraten hänen aikatauluissa pysymistään julkisesti yhtiön kuskien keskiarvoon. Lisäksi kuskia moitittiin, ettei hän ole jättänyt palautteita aikatauluongelmasta enää pitkään aikaan, eikä ollut erityisen aktiivinen asian suhteen. Paunun jutussa moka oli suuri, sillä kuljettajasta kirjoitettiin alkuperäisessä artikkelissa omalla nimellään, ja olipa mukaan liitetty kasvokuvakin.

Millainen vastuunpakoilija pitää olla syyttääkseen julkisesti työntekijöitään surkeasta palvelun kokonaislaadusta, jolle yksittäinen rivitoimija ei voi mitään? Tuollaisella viestinnällä rikotaan hyvän maun rajoja ja asiallisen viestinnän perussääntöjä. Kaikkihan me tiedämme, että yritysten isommat parannukset kuten hotelliremontit ja bussien aikatauluremontit vaativat toteutuakseen johdon sitoutumista. Kimmoke muutokseen voi tulla työntekijä- tai asiakaskunnalta mutta sen konkretisoiminen vaatii johdon aktiivisuutta.

Kyllä shitti valuu yleensä ylhäältä alaspäin. Ensin pitää myöntää virheet, jotta ne voi jossain vaiheessa korjata. Mutta virheen myöntämiseen liittyy se haasteellinen tosiasia, että on todellakin katsottava peiliin ja tunnustettava, että sieltä takaisin tuijottava kummajainen (nimeltään minä itse) on lopulta vastuussa sekä palvelun laadusta että kaikista niistä työntekijöistä, jotka osaltaan palvelukokemusta rakentavat. Kovaa hommaa, ei sovi herkkänahkaiselle eikä vastuun pakoilijoille. Aina voi tehdä itsestään pellen ja syyllistää muita mutta valistuneet kuluttajat, työntekijät ja sidosryhmät näkevät raukkamaisuuden lävitse. Eri asia on, uskalletaanko siitä ärähtää.

Todellista karismaa luo kyky seisoa vaikeidenkin päätösten ja kriisitilanneviestinnän takana rehellisesti omalla nimellä ja kasvoilla. Yksittäisen työntekijön syyllistäminen koko organisaation ongelmasta on epäreilua, ja se kertoo karua kieltä johtamiskulttuurista. On harmi, mikäli ainoa vaikuttava kritiikki pitää olla luokkaa julkinen teilaus ja häpeäleima, eivätkä nekään välttämättä johda konkreettisiin muutoksiin. Useimmiten tilanteen korjaaminen vaatii rohkeita tekoja kuten suuria investointeja ja liiketoiminnan pitkäjänteistä kehittämistä, ja ymmärrän hyvin, ettei niihin ole aina mielekästä lähteä. Siinä vaiheessa, kun paine muuttumiseen tulee suurelta yleisöltä eli maksavilta asiakkailta, on pakko toimia. Mutta siltikään en ymmärrä, miksi pitää odottaa katastrofia, ennen kuin herääminen todellisuuteen tapahtuu?

Omassa yrityksessäni haluan pyrkiä siihen, ettei muutoksiin eikä uudistuksiin tarvitse lähteä vain siksi, että maine meni, ja asiaa pitää yrittää paikkailla epätoivoisesti. On huomattavasti kalliimpaa korjata negatiivisia mielikuvia edes neutraaleiksi, kuin yrittää korottaa neutraaleja tai hyviä mielikuvia pykälän verran paremmiksi. Ja ne pelkät mielikuvat eivät kuitenkaan riitä. Palvelun tai tuotteen on oltava riittävän hyvä ja laadukas, jotta siihen voidaan liittää positiviisia mielikuvia. Valheesta jää kiinni enemmin tai myöhemmin.

Hyvää viikonloppua!

Lumikiertue Day 1: Himos

Biisinarvauskisassa riitti osallistujia

Lumikiertuekokoonpano on edennyt Nilsiälle asti ja mökissä tuoksuu meksikolaiset mausteet. Päivä on ollut hauska, mutta pattereita syö vauhdikkaan menon lisäksi kirpsakka pakkanen, joten ei ole kiertuesponsorin CTRL+ Energy tabletit turhaan matkassa! Pureskeltavat energiapommit ovat kuitenkin tältä päivältä nautittu, sillä niiden teho takaa myös unettoman yön, jos erehtyy nakkailemaan käteviä tabletteja vielä iltatunteina. Sanoisinko, että eilen meinasi olla hieman levotonta naurunremakkaa vielä puolenyön paremmalla puolella…

Himoksen aamu oli kaunis. Kolmas aluskerrasto oli tarpeen, kun värikäs rytmiryhmämme siirtyi kasaamaan tapahtuma-aluetta Länsi-Himoksen juurelle. Mittarin näyttäessä – 26 astetta on liikahdeltava nopeasti, jotta optimaalinen ruumiinlämpö pysyy yllä, mutta onneksi iltapäiväaurinko lämmitti ilmaa hieman ja suurimman osan tapahtuma-ajasta ulkona olikin aivan mahtava keli! Hymyt eivät hyytyneet koko talvisena päivänä eikä kolmeakymppiä hipovat pakkaslukemat tunnu enää missään!

Hymykisan osallistujat olivat kaikenkorvaista sakkia Himoksella

Huomenna Lumikiertue ilostuttaa Tahkolla hiihtolomailijoiden sankkaa joukkoa. Ohjelmassa on musavisaa, lumipesua, rinteiden mageimman hymyn metsästystä, kuvaan hyppäilyä sekä mahdollisesti myös kypärän tuunausta sään salliessa. Kiertuetiimi latautuu nyt tortilloilla, saunalla ja kunnon annoksella ulkoilman tehostamaa unta.
Aurinkoa huomiselle ja nauttikaahan tekin talvikeleistä vielä, kun niitä piisaa!

Suomen ainoa puoliautomatisoitu lumipesuseinä

Timo Harjakainen kaiken korjaa! Otetaan oppia asenteesta.

Katselin Putous – Vuoden sketsihahmo -ohjelmaa taas eilen ja nauroin itseni kippuraan  Mister Mallorcan (J. Vatanen), Timo Harjakaisen (Aku Hirviniemi) ja Munamiehen (Riku Nieminen) pistäessä parhaansa peliin. Taitavia  ovat, en voi kuin ihailla, mistä tuo improvisaatio- ja innostuskyky tulee. Tottakai osa on koulutuksen tuomaa extraa mutta hyvin pitkäli menestys on kiinni asenteesta. Millä tuollaisesta draivista ja itsensä likoon laittamisesta saadaan siirrettyä edes murto-osa muille toimialoille hyödynnettäväksi? Muutama hassu prosenttikin riittäisi.


Oma suosikkini ohjelmassa on ehdottomasti Harjakainen. Ei siksi, että hän edustaa suomalaista sovinistista rakennustyömaaesimiestä vaan siksi, että hänellä on kyvyt, joita ei kilpailevilta näyttelijöiltä löydy. Harjakaiselta voisimme itse kukin opiskella seuraavia teemoja:

  1. Jatkuva parantaminen: kaveri on parantanut suoritustaan läpi ohjelman. Jutut eivät ole laimistuneet matkalla vaan päinvastoin hän kasvaa rooliinsa sisään vahvemmin jokaisella esityskerralla. Perspektiivi Harjaisen maailmaan laajenee, jutut eri jaksoissa linkittyvät yhä vahvemmin toisiinsa ja rooliin eläytyminen on parantunut.
  2. Henkilöbrändäys: Harjakainen on brändi, joka on syntynyt muutamassa hassussa kuukaudessa. Toki suunnitteluun on käytetty enemmän aikaa. Hyvä saavutus etenkin, kun ottaa huomioon aiemman Putous-hahmon eli Marja Tyrnin tuomat muuntautumishaasteet. Helpommallahan olisi voinut päästä, mikäli olisi rakentanut hahmonsa osittain tyrnimäisten elementtien varaan mutta näyttelijä päätti viedä uuden hahmonsa mahdollisimman kauas vuoden -10 hahmosta. Harjakainen-konsepti on niin nerokkaasti rakennettu, että oikein harmittaa, mikäli Aku ei halua keikkailla Harjakaisena niin paljon, kuin kysyntää olisi. Ymmärtääkseni näyttelijä aikoo keskittyä saattamaan pinnot loppuun sekä viettää aikaa hiljattain kasvaneen perheensä kanssa. Arvostan, että ihminen tekee juuri sitä, minkä kokee itselleen tärkeäksi ja mieluisaksi, sillä työ harvoin voi olla koko elämä pysyvästi.
  3. Antautuminen flown vietäväksi: Näyttelijän hommaa ei voi tehdä puoliteholla, niinkuin ei mitään muutakaan, missä haluaa olla paras. Ei etenkään Suomessa, jossa vain pieni osa ammattilaisita tekee oikeasti unelmoimiansa oman alan töitä ja saa nniistä vielä kelpo palkkaa. Keskinkertaiseksi ei ole varaa jää, sillä todelliset ammattilaiset kävelevät yli mennen tullen. Mikäli haluaa olla alansa paras, sen eteen täytyy tehdä uhrauksia. On hallittava sopivassa suhteessa riskit ja rohkeus, uskallettava olla aidosti oma itsensä sekä pystyttävä näyttämään innostuksensa ja seisomaan ideologiansa takana – myös silloin, kun muu maailmaa nauraa itselleen ääneen. Silloinhan yleensä tietää tekevänsä oikeasti jotain suurta, kun massat alkavat  tehdä pilaa tai nousevat vastarintaan. Mutta tämäkään ei vielä riitä, vaan on onnistuttava järjestämään itsensä sellaiseen porukkaan, jossa osaamista arvostetaan, tuetaan ja kehitetään edelleen.

Tehokas päivä, nostalgiaa ja tulevaisuutta

Tänään on ollut äärettömän hieno työpäivä – kuten suurin osa kaikista työpäivistäni 22.5.2005 jälkeen. Olen työstänyt Expressionin uudistuvia nettisivuja ja kaivellut kuva-aarteet läpi vuodesta 20o5.

Edelleenkään en ole löytänyt yhtään promotyökuvaa itsestäni, mikä johtuu siitä, että kaikki ennen vuotta 05 otetut kuvat jäivät entiselle työnantajalleni sekä siitä, että minä olen yleensä ollut se linssin takana häärivä ihminen. Sama jaottelu on muuten voimassa edelleen. Viihdyn optisen etsimen takana, ja yritän opetella entistä paremmaksi promootioiden dokumentoijaksi uuden järkkärin myötä. Valokuvaajaksi en kehtaa itseäni kysyä. Kyse on kohdallani enemmänkin muistojen, ajatusten, ideoiden ja konseptien taltioinnista sekä niiden jalostamisesta synnyttämään tarinoita ja herättämään hyviä fiiliksiä – etenkin vuosikausia kuvan ottamishetken jälkeen.

Mikäli  jollain on promotyökuva-aarteita tallessa, erityisesti kiinnostaa 03-05 kuten Evian-promot, Kivimessut Turussa ja tietenkin Upciderit ja Bon Aquat ja Unileverin jutut. Kiitos jo käteen. Voitte laittaa sähköpostiini paivi.luomanen@expression.fi.

Kiitos myös Pasilalle näistä mahtavista muistoista, joita lähetitte suoraan sydämeeni ja jotka iskivät tajuntaani täysillä. Hymyn leviämistä ei pysty estämään. Kiitos myös promoottorit. Teette ja olette tehneet pirun arvokasta työtä.  Siihen liittyen muutama muistiainen kuluneiden vuosien varsilta alla.

Tästä on hyvä jatkaa samaan suuntaan mutta uusin ja jatkuvasti markkinoiden mukaan elävien kehittyvin palveluin ja toimintatavoin.

- Päivi L. (Tre kontur)

Mistä?

Mistä kaupungista? Mistä kauppakeskuksesta?Kuka muistaa sloganin?

Asuntomessuilta, kuka muistaa miltä vuodelta?

Muistaako joku nää Bluesit?

Kuka tunnistaa, mistä on kyse?

Ai, me emme olekaan kaimoja.

Temperamentti – Hyvä vai huono työväline?

Liisa Keltinkangas-Järvinen on yksi suosikkitutkijoistani. Hän on psykologi, jonka erityisosaamista on temperamentti. Hän johtaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksella persoonallisuusalaan kuuluvaa Personality and Well Being -tutkimusryhmää. Hän valittiin Vuoden tohtoriksi 2008, jolloin ansioiksi mainittiin mm. käytännön ja teoreettisen psykologian näkökulmien yhdistäminen. Psykologiasta sinänsä on hyvin vähän iloa, jollei tutkimustietoa pystytä soveltamaan myös käytännössä, eli Keltinkangas-Järvisen näkökulmasta työelämässä.

“Työyhteisöissä korostetaan sosiaalisuutta liikaa

Keltinkangas on juuri julkaisut uuden kirjansa, joka käsittelee sosiaalisuutta ja temperamenttia sekä sosiaalisuuden ylikorostumista työelämässä. Temperamentilla tarkoitetaan Keltinkangas-Järvisen mukaan yksilöllistä suhtautumis- ja käyttäytymistapaa. Sosiaalisuus eli kyky vuorovaikuttaa on siis yksi temperamenttipiirre. Sosiaalisia taitoja ja sosiaalisuutta ei pidä sekoittaa toisiinsa. Sosiaaliset taidot ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla/tulla toimeen muiden kanssa. Sosiaaliset taidot eivät vaadi pohjakseen mitään tiettyä temperamenttia. “Toisin kuin yleisesti tunnutaan uskottavan ujolla ihmisellä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot, ja ujous liittyy empatiaan ja herkkyyteen, jotka taas luovat pohjan toisten ihmisten ymmärtämiselle”, myös Keltinkangas-Järvinen on todennut.

Toi on niin epäsosiaalinen!

Vaikkei sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot olekaan sama asia, luokitellaan ihmiset silti temperamenttisiin (=”sosiaalisiin”) ja rauhallisiin eli “epäsosiaalisiin” tyyppeihin. Luokittelussa unohtuu kokonaan sosiaalisten taitojen harjoittelun mahdollisuus. Kerran kun onnistuu hankkimaan sosiaalisen tai epäsosiaalisen leiman, siitä on hankala päästä eroon. Ja leiman saa itseasiassa nykypäivänä erittäin helposti. Olet ehkä kuullut jonkun seuraavista sosiaalisuuden astetta määrittelevistä toteamuksista?

  • “Ai, etkö sä ookaan Facebookissa?” (Ja ajatus mielessä: Toi on joku epäsosiaalinen hyypiö)
  • “Miten sua ei voi kiinnostaa tää meidän Sosiaaliset media oppimisessa -ryhmän jäsentoiminta? (Miten joku ei halua nähdä ihmisiä? Miten tuollainen ihminen voi pärjätä tässä verkostoitumisen yhteiskunnassa? Idioootti, ei ymmärrä omaa parastaan)
  • “Mikset sä ole mennyt mukaan ainejärjestötouhuun, kun olet noin viisaskin? Siellähän tapaa kivoja ihmisiä!” (Eikö tuo nyt tajua, että verkostoituminen opiskeluaikoina on tärkeämpään kuin itse substanssiosaaminen!)
  • “Kai sä nyt kuitenkin tulet siihen verkostoitumisiltamaan?” (Miten joku voisi jättäytyä pois siitä seurapiiritapahtumasta. Siellähän laitetaan mato koukkuun ja varmistetaan seuraavan kauden myynnit).

Yllä mainittujen esimerkkien tarkoitus oli avata sitä ajattelua, joka nyky-yhteiskunnassa vallitsee. Josset ole sosiaalinen eli valmis jakamaan elämääsi, kokemuksiasi ja osaamistasi verkostoissa, et ole monien mielestä yhtään mitään. Tai oletpas – hiljainen, epäilyttävä, epäluottamusta herättävä, huonon itsetunnon omaava nörtti tai/ja hissukka. Jos ihmiset luokittelee vain sosiaalisuuden asteen (esimerkiksi kommunikointhalukkuuden ja kokemusten jakamisen perusteella), ei tule koskaan tutustumaan niihin mielenkiintoisimpiin menestyjiin, jotka eivät levittele suulaasti elämäntapaansa ja osaamistaan  puolitutuille.

Mielestäni tuossa luokittelussa sosiaalisiin ja epäsosiaalisiin unohtuu toinenkin tärkeä yksityiskohta. Luokittelu ei  ota kantaa siihen, missä tilanteissa temperamenttia esiintyy ja missä ei.  Yksilö voi itse säätää temperamenttisuuttaan tiettyyn pisteeseen asti. Toisissa tilanteissa vain yksinkertaisesti käyttäydytään eri tavalla kuin toisissa. Tämä johtuu siitä, että vaikka temperamenttisuus on rakennettu meihin kaikkiin sisäsyntyisesti (biologisesti, geneettisesti) niin sen ilmentymiseen vaikuttavat myös kasvatus, ympäristö ja opitut toimintamallit.  Temperamenttisuus on positiivinen voimavara, mikäli sitä pystyy hallitsemaan, kuten suurin osa ihmisistä pystyy. Hallitsemattomana se aiheuttaa useimmiten hankaluuksia.

Temperamentti ja työyhteisö

Temperamenttisuuteen liitetään usein äkkipikaisuus, impulsiivisuus, kyky toimia hetken mielijohteesta, voimakkaat tunnereaktiot sekä erittäin laaja käyttäytymisskaala erilaisissa tilanteissa. Erittäin temperamenttinen tyyppi saattaa pelottaa etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat oppineet käyttäytymään hillitymmin.  Hankalaa ei siis ole ainoastaan vähän temperamentia omaavilla vaan myös ylitemperamenttisillä! Koita nyt olla kehityskeskustelussa tai palaverissa uskottava, kun olet ensin heitellyt kenkiä ja läppärikoteloa toimiston seiniä pitkin tai vetänyt itkupotkuraivarit tai pultit jostain naurettavan pienestä epäkohdasta.

Ylitemperamenttistä ihmistä ei yleisesti pidetä luotettavana, koska hän ei ole vakaa ja hillitty. Jostain syystä ylitemperamenttiset päätyvät kuitenkin esimerkiksi johtotehtäviin. Juuri tätä epäkohtaa Keltinkangas-Järvinen tarkoitti, kun hän totesi työelämän korostavan sosiaalisuutta liikaa. Ajatellaan, että temperamenttinen on myös hyvä ja viisas ihminen, ja siksi hyvä johtaja. Todellisuudessa temperamenttinen johtaja ei aina ole se paras vaihtoehto, sanoo Keltinkangas. En minä ainakaan koe, että voisin tällä temperamentilla johtaa jotain isoa markkinointikonsernia. Paljon pitäisi oppia lisää itsehillintää ja ns. coolia rauhallisuutta, jotta sellaisessa roolissa voi olla aidosti uskottava. Enkä nyt siis tarkoita, että johtajan pitäisi olla myöskään mikään hissukka. Persoonallinen saa ja pitääkin olla aina.


Google made my day!

Tänään päätin leikkiä N900:n kameralla ja kokeilin, miten se toistaa ruudulta nauhoitettua ääntä ja kuvaa. Oikein jees! Olipa hauska päivän piristys tuo Gmailin -muikkarivideo.