Etusivu

5.2.2012

Small things matter – äitiysvapaa häämöttää!

Olen ollut onnekas, koska elämääni on siunattu kahdella pienellä ihmistaimella, jotka varttuvat masussani kovaa vauhtia. Kyseessä ovat siis esikoiseni. Heitä on tulossa kerralla kaksi.

Yritän virittäytyä hiljalleen äitiyslomafiilikseen, joka ei ole kovin vaikeaa tällä olemuksella kymmenine fyysisine oireineen. Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin meidät kaksosodottajat häädetään ensin sairaslomalle viikolla 26-28 ja siitä sitten heti perään äitiyslomalle. Tämä siksi, että monisikiöisillä raskauksilla on paha taipumus päättyä ennenaikaisina, mikä ei tietenkään ole hyvä asia orastavan ihmiselämän kannalta. Siksi fyysinen lepo tulee tarpeeseen normaalia aiemmassa vaiheessa. Aivoja sen sijaan saa rasittaa parhaansa mukaan. Virallisesti jään töistä pois toukokuun -11 kuluessa mutta laskettu aikani on heinäkuussa. Samaisena kuuna, jolloin täytän 30.

Muuten voisin olla pidempäänkin hommissa mutta nyt keskitytään suojelemaan pikkuisten hyvinvointia. Aikuinen pärjää aina. Ja myönnetään, kyllä tuo kokonaisena nielaistu kymmenen kilon kinkku mahassani painaa kummasti keuhkoja ja lonkkia niin istuessa kuin seisoessa ja kävelessä. Makuuasento läppäri sylissä on alkanut tuntua yllättävän ihanalta, koska toimettomaksi en tahdo heittäytyä. Viimepäivinä olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia mullistuvasta työ- ja vapaa-ajan suhteesta sekä pohdin, kumpi mahtaa olla rankempaa: kaksosten vauva-aika vai bisnes? Molemmissa on varmasti oma tekemisensä, eikä niitä voi verrata toisiinsa suoraan.

Olen todella onnekas, sillä firmasta sinänsä en joudu huolehtimaan, koska minulla luotettavat ja osaavat kollegat, ja olen ehtinyt järjestellä asioita heidän kanssaan. Voin heittäytyä äitiyselämään luottavaisin mielin, joskaan omasta valmiudestani siihen en ole yhtään niin varma. Sitä luulee olevansa valmistautunut uuteen elämäntilanteeseen mutta aina se onnistuu yllättämään.

Odotan paljon äippälomalta. Paitsi, että saan nähdä kaksi erilaista kehityskaarta, toivon, että omakin luovuuteni nousee potenssiin 1000, saan uusia ajatuksia tuttuihin, jopa puhki kuluneisiin näkökulmiini ja keksin ainakin muutaman keityskelpoisen bisnesidean. Veikkaan, että kaipaan töihin takaisin “lomailemaan” melko pian, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi täysin rinnoin (tämä ilmaisu sallittakoon odottavalle äidille) kaksosten alkutaipaleelle auttamisesta. Elämä tulee olemaan niin kovin erilaista lasten kanssa työmaailman haasteisiin verrattuna, mutta odotan tulevaa innolla!

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Ja tauko tekee hyvää, vaikka bloggailusta täällä en aio luopua äitiysaikananikaan. Kohta keskityn nauttimaan elämän pienistä ihmeistä, ja ihmetellään sitten työelämää, kun pienet ihmeet ovat varttuneet hieman suuremmiksi. Small things matter, kuten oheinen TEDx-klippikin osoittaa!

Terkuin,
Pullatyttö, joka osti expressioninturkoosit kaksostenvaunut

Vuosi 2010

Olin jo suunnitellut hyvälle mallille artikkelin surkeasta asiakaspalvelusta, mutta avautuminen kanssaihmisten tötöilystä olisi ollut liikaa vuoden viimeiseksi viestiksi.  Aamutokkurassa teemukiin tuijotellessani ensireaktio vuodesta 2010 oli, että menipäs mokoma nopeasti. Siksi päätinkin, että pieni kertaus vuodesta lienee paikallaan, sillä on tähän mahtunut kaikkea, mitä kunnon myynninedistämistoimiston vuoteen nyt voi vain mahtua.

Vuosi 2010 alkoi Expressionissa tehokkaissa merkeissä, kun Salminen saapui takaisin taloon toimitusjohtajaksi.

Tammikuussa suunniteltiin tulevaa, asemoiduttiin uusiin titteleihin ja promootiot käynnistyivät heti uuden vuoden alkupäivinä. Reissasimme Turussa ja Tampereella, tapasimme asiakkaita muun muassa Lumikiertueen suunnittelun merkeissä sekä koulutimme uusia HP-promoottoreita kasvaviin tarpeisiimme. Helsingissä työväen tuplaantumisen huomasivat myös naapurit, kun aiemmin hiljainen, yhden hengen toimisto muuttui puheensorinan valtaamaksi (eikä äksöniä kyllä ole puuttunut!).

Helmikuun aikana tehtiin paljon promootiota niin leffateatterissa, jälleenmyyjäliikkeissä, kun tavarataloissakin. Lumikiertueen suunnittelu eteni vauhdilla ja loppukuusta pääsimmekin irroittautumaan hetkeksi toimistoarjesta ja nauttimaan työmme hedelmistä Etelä-Suomen hiihtokeskuksiin. Kiertue meni mainiosti, joskin jotain sitä aina oppii pilottimatkalla; ensi vuoden kiertuetta silmälläpitäen liikkuva 3G on ehto liikkuvalle toimistolle.

Maaliskuu starttasi Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa, kun toinen Lumikiertueviikko pärähti käyntiin. Ikimuistoiset tapahtumapäivät hymyilyttävät vieläkin, eikä pitkien ajomatkojen puuduttamat takamukset tunnu enää missään. Maaliskuun toisella viikolla oli hieman epätodellinen fiilis kaiken hässäkän jälkeen ja mietimmekin yhteistuumin maanantaiaamuna, onko elämää Lumikiertueen jälkeen. Aamukahvin myötä elämä palautui raiteilleen ja pala palalta myös varastoa muistuttanut toimisto pääsi sekin oikeaan olotilaansa. Maaliskuussa vietetiin myös allekirjoittaneen syntymäpäiviä; pää alaspäin tankotanssitunnilla. Kovaa kolahti, sillä Salminen roikkuu tolpassa edelleen toistuvasti ja sisustussuunnittelun kulmakivi ei todella ole Feng Shui, vaan “perhosen sekä supermiehen mentävä tila”.

Huhtikuussa jatkuivat tehorekrytoinnit ja reissuja tehtiin niin Turkuun kuin Tampereellekin.  Huhtikuussa huhkittiin myös Hulluilla Päivillä, jossa Expressionin promoottorit edistivät Sloggi-tuotteiden myyntiä. Lisätunteja olisi vuorokauteen kaivattu, sillä töiden jälkeen pakerrettiin läppärit kuumana opinnäytetöitä Haaga-Heliaan (Salminen MBA-tutkintoa ja minä BBA-tutkintoa silmälläpitäen) ja treenattiin lumilautailua Messilässä.

Toukokuussa tarkeni jo ilman untsikkaa, jonka kunniaksi palaveerattiin tehokkaasti uusien asiakkuuksien parissa. Tilava Pasilan toimistomme tungettiin täyteen 5.5., kun ePromo- koulutus veti taas mukavasti Expressionin promoottoreita oppimaan uutta. Tampereenreissuja tehtiin kaksin kappalein, sillä pääsimme itsekin kouluttautumaan. Eikä ollut lainkaan Julmaa!

Kesäkuun pelätyin viikonloppu oli heti ensimmäinen, kun Sinkkuelämää 2- elokuva saapui Suomen teattereihin ja ensi-iltaviikonlopulle oli bookattu promootioita niin paljon kuin teatterit suinkin vetivät. Promosimme niin Hewlett-Packardia, Compeedia, Nutrilettia kuin Niveaakin leffakäivjöille ja teimme sivussa muutaman erikoistapahtuman, jotka nekin liittyivät tiukasti Sinkkuelämää-teemaan. Kiireisen, mutta sitäkin vaahtokarkkisemman viikon päätteeksi huokaisimme onnellisina helpotuksesta, kun promootiot saatiin päätettyä kunnialla ja stressaava alkukuu unohtui viimeistään karting-radalla, kun Deeperläiset ja Expressionistit ottivat mittaa toisistaan. Ilta päättyi Jack the Roosterissa, kun Tatu selätti Death Burgerin. Kesäkuussa saimme myös molemmat todistukset  kouraan ja kova urakka palkittiin.

Heinäkuussa asiakkaiden toimistot hiljenivät ja helle helli. Ex-pressionisti Kati kävi Austraaliasta moikkaamassa meitä toimistolla ja kertoili kuulumisiaan. Päivin lomaillessa Portugalin lämmössä toimisto siirtyili milloin mihinkin. Nyt tuntuu absurdilta, että kotitoimiston kulutetuin penkki oli tuolloin parvekkeella! Heinäkuussa ehti hengähtää, vaikka hommaa olikin.

Elokuussa kuluivat toimiston saranat jälleen kiivaammin, kun lomakausi alkoi lähennellä loppuaan. HP-promoottorit pääsivät nauttimaan elokuisesta auringosta kattoterassibileisiin, jotka olivatkin erittäin onnistuneet kekkerit. Uusia suunnitelmia kumpuili levänneistä pääkopista runsaasti ja niitä alettiin toteuttaa tomerasti. Elokuussa nautimme myös näköalapaikoista, kun Kimmo kutsui meidät yllättäen Taivassalon kentälle nautiskelemaan samppanjaa 40 metrin korkeuteen. Huikea kokemus! Elokuun lopulla oli myös Gloria Fashion Show, johon teimme hieman exklusiivisemman promootion HP:lle.

Syyskuussa ePromoiltiin Turussa ja Tampereella, oli jälleen ilo huomata, miten mahtavaa väkeä meillä onkaan töissä muissakin kaupungeissa! Irrottauduimme myös hetkeksi arkikiireistämme ja kävimme päiväristeilyllä Tallinnassa, jonka kunnianhimoisena haasteena oli saada kirjoitushommat ajan tasalle. Kiirettä piti ja flunssakin hieman kiusasi, mutta kuukauden aikana tapasimme mielettömän määrän uusia, mahtavia tyyppejä ja kasvatimme Expressionin rivistöjä entisestään.

Lokakuun kohokohta oli Deeperin ja Expressionin yhteinen opintomatka Berliiniin. Berliinissä hioimme yhteistyökuvioita kuntoon ja kehitimme yhteisiä viestintätyökaluja, jonka lisäksi aikaa vietettiin myös vapaammin shoppailun, kulttuurin sekä bileilemisen merkeissä.  Lokakuussa oli jälleen Hullujen Päivien aika, jotka laittoivat liikettä Sloggi-tiimin lisäksi tällä kertaa myös PlusTV-tiimiimme. Meininkiä oli myös Keilaniemessä, jossa osallistuimme Think 468- toimitilojen esittelyyn, Tampereella, jossa ALSO-messut täyttyivät promoottoreistamme sekä lentokentällä, jossa HP valloitti ykkösterminaalin ePrint-maailmallaan. Lisäksi Smash!- promoottorit ilahduttivat leffakävijöitä makeisilla.

Marraskuun aikana alkoi joulumyynti kiihtyä ja sen tiimoilta teimmekin promoa jos jonkinlaista. Oikotie järjesti Sanomatalossa seminaarin sosiaalisista medioista, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Expressionissa koettiin lähes historiallisia hetkiä, kun Luomasen Päivi ja Ylösen Tero matkasivat Tampereelta Helsinkiin ja viettivät Pasilassa muutaman päivän töitä tehden. Harvinaista herkkua, että koko tiimi on kasassa ja saman pöydän ääressä! (Tästä syystä vuoden yhteenveto on pitkälti Helsingin toimisto- painoitteinen, pahoittelut siitä! Kaikki silti puuhaamme asiamme parissa yhtä ahkerasti.)

Joulukuussa joulumyyntikiireet jatkuivat ja teimme jälleen promoa myös leffateatterissa, kun Axe halusi tehdä kanssamme toiminnallisen promootion Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Salmisen päiviä pitkitti minun kaupunkilomani Lontooseen ja Pariisiin, mutta onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja univelatkin alkavat olla kuitattu. Expressionin pikkujouluja vietettiin 22.12.2010 Tampereella perinteisin merkein Singstarilla räpäten sekä sushia maistellen.

Uudesta vuodesta povaamme entistä kiireisempää, joten tarvetta on myös tekijöille. Keikkaa on tarjolla paljon, joten jos koet sopivasi osaksi tiimiämme käy Oikotiellä tai klikkaa itsesi suoraa Promoottori.netiin. Palataan ensi vuonna!

Opintomatkalla Berliinissä: Liquidrom

Johonkin nämäkin elämykset on saatava purkaa. Blogi on aina hyvä paikkaa. Tultiin juuri Liquidromista, joka on Berliinin ytimessä sijaitseva urbaanin sauna- ja kylpyläkulttuurin ilmentymä. Tavallaan olo oli kuin jossain kylpylähotellissa muttei silti kuitenkaan. Paikassa oli jotain todella maagista ja rauhoittavaa. Myös sijainti aivan Potsdamer Platzin kyljessä Möckernstraßella oli loistava. Weddingistä hurautti kylpylään noin 15 minuutissa ja 15 eurolla.


Suurin ero suomalaisiin mestoihin oli ihmisten käyttäytyminen. Puolet populasta paineli menemään ilkosillaan pitkin käytäviä, saunoja ja loungea. Ei tulisi kuuloonkaan Suomessa tuossa mittakaavassa.Myöskään romanttisia kohtaamisia tai hetkosia ei peitelty. Paikka oli todella  jännä. Tarjolla oli modernia valoshowta ja jazzia. Lisäksi kelo-, Himalaya-, Suomi- ja höyrysaunassa oli tarjolla äksöniä.

Tasaisin väliajoin löylyhuoneeseen ahtautui kymmeniä ihmisiä. me kainoimmat suomalaiset pyyhkeissämme. Sisään astui löyhyttelijä, joka heitti ensin aromivettä kiukaalle ja alkoi sitten tuuletella isolla froteepyyhkeellä. Saunojat huokailivat ja hengittelivät syvään ja osa näytti vaipuvan transsin kaltaiseen olotilaan. Show oli ohi noin 10 minuutissa.

Aika metka mesta oli myös rentoutusallas. Tarjolla oli kelluntavälineitä, vedenalaista valaan kiljuntaa muistuttavaa rentouttavaa musiikkia sekä rauhoittavia valoja. Tuli jollain kierolla tavalla mieleen teini-iässä suositut rave -biletapahtumat.Homman kruunasi alkoholittomat drinkit. Hauska kokemus. Kahden tunnin oleskelu maksoi 17 euroa ja pyyhevuokra 3,5.

Miksimiksimiksimiksimiksi? – En tiedä!

Muistatteko kuinka lapsena olimme kiinnostuneita aivan kaikesta? Kyselimme pelkästä oppimisen ilosta ja tiedonhalusta jatkuvasti. Tätä tapahtuu erityisesti kolmivuotiaana, jolloin läpikäydään niin sanottua kyselykautta. Miksi, miten, missä ja kuka toistuvat puheessa tiuhaan. Kaikki maailman asiat kiinnostavat, ja vanhemmat saivat selittää koko ajan jotain. Ja juuri kun he luulivat tiedonjanomme sammuneen, tuli liuta uusia kysymyksiä. Uteliaisuus ja halu tietää syy-seuraussuhteita mahdollistavat tiedollisten taitojen entistä paremman kehittymisen. Kysely on tapa oppia elämästä lisää, ja aikuisen on erityisen tärkeää vastata kysymyksiin – siitäkin huolimatta että se turhauttaa välillä. Eikä aina tarvitse antaa tietokirjavastauksia, riittää että näyttää, että kysyminen on sallittua ja että uteliaisuutta pidetään hyveenä. Lapsi oppii elämää kyselemällä ja osaa kysyä myös aikuiseksi kasvettuaan. Omat suosikkini lapsuuudessa olivat: Miksi iho menee ryppyiseksi vedessä ja miksi laivojen ikkunat ovat pyöreät?

Työhaastattelukysymykset

Työhaastattelussa varaan haastateltavalle aikaa kysymysten asettamiseen tasaisesti pitkin haastattelua. Mielestäni haastattelu on dialogi, jossa testataan hakijan ja työpaikan yhteensopivuutta. Jossei hakija saa kysyä tarkennuksia ja lisätietoja, mistä hän voi tietää olevansa sopiva tehtävään tai että miksi organisaatiomme olisi hänelle paras mahdollinen työnantaja. Ja sitä paitsi kysynhän minäkin jatkuvasti jotain, joten miksi hakijalla ei olisi vastaavaa mahdollisuutta – edes minimimittakaavassa.

Yllätyskysymys

Hyvin yllättävä kysymys tuli eräältä lääkäriopiskelijalta, joka oli maininnut heikkouksikseen myyntityökokemuksen puutteen. Vahvuuksia hänellä oli aimo kasa, ja pyrinkin haastattelussa selvittämään, oppiiko hän myynnin niin nopeasti, mitä lyhytkestoinen projekti vaatisi. Kun oli hänen vuoronsa kysyä, hän yllätti minut totaalisesti. “Uskotko tämän kuluneen haastattelun perusteella, että palkkaat minut kokemattomuudesta huolimatta?”

Vastasin hänelle juuri kuten ajattelin eli en tiedä ja minun täytyy miettiä asiaa monelta eri kannalta. Tässä tapauksessa en tiedä oli parempi vaihtoehto kuin luulo siitä, että olisin kuvitellut tietäväni vastauksen ja mennyt hämmennyksessäni möläyttämään jotain typerää. Kun en tiennyt, niin en tiennyt. Vaikkei hakija saanutkaan vastausta välittömästi, hän sai sen myöhemmin. Itse asiassa kyky argumentoida noin erityisestä perspektiivistä oli yksi syy, miksi hänet palkattiin. Jos hän pystyy yhtä nokkelasti hyppäämään asiakkaan saappaisiin, niin myyntikin sujuu.

Merkittävä osa myyntitianteen hallinnasta liittyy siihen, että myyjä osaa kysyä sekä rohkaista asiakasta kysymään. Jossei uskalla kysyä, ei myöskään saa tietää. Toisaalta jossei osaa kysyä oikein, turha odottaa selkeää vastaustakaan. Ja jos kysyy muttei ole kiinnostunut vastauksesta, olisi alunperinkin kannattanut olla hiljaa. Ja mitä tulee noihin aikaisempiin kysymyksiini, niin sormet tulevat ryppyisiksi, koska vedessä pitkään hengaillessa ihon päällä oleva talikerros huuhtoutuu pois ja iho imee vettä ja turpoaa eikä mahdu entiseen tilavuuteensa. Laivoissa on pyöreät ikkunat, koska metalli murtuu herkemmin kulmasta, ja laivat “elävät” liikkeellä ollessaan. Pyöreät ikkunat ovat kestävämpiä kuin kulmikkaat. Ja sama pätee lentokoneisiin. Kiitos tiedosta vanhemmilleni, jotka ovat jaksaneet vastata kysymyksiini ja tekevät niin edelleen.

Arjen asiakaspalvelua (eräs naisnäkökulma)

Voi stnan läskit APINAT pyörienne ja rollaattoreidenne kanssa, opetelkaa prkl ajamaan vttu!!!!!!!!! )/")#%&#/%&(#

Hyvää huomenta!

Näin unta asiakaspalvelun laatututkimuksista viime yönä. Siistiä. Monet päivällä sumua olleeet ajatukset ovat oikeasti kirkastuneet yön aikana REM-univaiheen ansiosta. Rem-unessa aivojen assosiaatioverkot toimivat nimittäin erittäin tehokkaasti. Tänään aamulla herätessäni pohdin ensimmäisenä, mitä se palvelu oikeasti on? Oikeastaan aivan arkisia ja jopa vähäpätöiseltä vaikuttavia juttuja, joilla on kuitenkin äärettömän suuri vaikutus siihen, millainen mielikuva sinusta jää toiselle ihmisille.

Mielestäni parasta asiakaspalvelua on, että ymmärtää erityyppisten ihmisten ajattelutapoja ja toimintaa ja osaa tarjota ratkaisua heidän toiveisiinsa ja odotuksiinsa erilaisissa arkisissa tilanteissa. Kun pystyt yllättämään jonkun arjessa täyttäen hänen ääneensanomattomat toiveet ja tarpeet, olet onnistunut luomaan positiivisen palvelukokemuksen.

Tässä muutama ajatus omasta mun arjesta esille tulleista asiakas”palvelu”tilanteista:

  • Mikäli olet autoileva ihminen ja kyydissäsi kulkee usein asiakkaan edustajia tai kollegoita, on erittäin hyvää asiakaspalvelua ostaa autoon pari merkkikohtaista laturia, joilla saa virtaa ainakin puhelimiin miksei myös kameran akkuihin ja tietokoneisiinkin.
  • Asiakaspalvelua on myös pitää laturit esille tai ainakin mainita niiden olemassaolosta, sillä matkustajat eivät osaa kysyä niiden perään.
  • Kun yhdessä kuljetaan pitkiäkin matkoja, asiakaspalvelua on pitää autossa nenäliinoja, purkkaa, puhdasta hammasharjaa, energiapatukoita, vesipulloa ja roskapussia.
  • Asiakaspalvelua on poimia aamulla ennen yhteistä matkaa pari tuoretta Valkea kuulasta oman pihan omenapuusta, pestä ne valmiiksi ja tarjota niitä kyytiläisille.
  • Myös Bepanthen, Blistex ja käsirasvat voivat olla erinomaista asiakaspalvelua.
  • Ei ole ollenkaan huono juttu tarjota räkäpostiselle kyytiläisille nenäliinaa jo ennen kuin hän pyytää sitä.
  • On kohteliasta tarjota purkkaa, karkkia tai hedelmiä myös kanssamatkustajalle, mikäli aikoo itsekin mussuttaa.

Ja sillähän ei ole merkitystä, onko kyseessä ns. sisäinen vai ulkoinen asiakas, vaan olennaista on tunnistaa hänen toiveensa ilman, että hän ehkä itsekään ehtii niitä tiedostaa ja tämän jälkeen tarjota tuputtamatta ratkaisua arkisiin pulmiin.Vilpittömyyttä, sydämellisyyttä ja hyviä tapoja ei voi feikata. Ihmisen tuntosarvet ovat niin hyvin kehittyneet, että hän aistii enemmin tai myöhemmin, mikäli olet vilpillisin mielin liikkeellä.

-Päivi L.

PS. Epäkohteliasta on molottaa koko yhteisen matkan ajan vain omaan kännykkään, ajaa kuin sekopää tai haukkua kaikki tieliikenteessä vastaantulevat hidastelijat, v*tun idiootit ja läskit apinat.

Heittäytymisiä ja “heittäytymisiä”

Tätä juttua kirjoittaessani on erittäin hyvät fiilikset. Pidettiin kokopäiväjory (johtoryhmän kokous) täällä meikäläisen kotona rennommassa työympäristössä. Paikalla oli koko johto, eli lisäkseni toimari Salminen ja kehitysjohtaja Ylönen. Paitsi että palaveri oli äärimmäisen tehokas, meillä oli myös äärettömän hauskaa.

Toimistolla tehtiin eilen suursiivous ja tilojen uudelleen järjestelyä. Siis sellaista perussiistimistä, jota ei voi antaa ulkopuolisen siistijän tehdä. Asiakaspaperit ja muut salassapitovelvollisuuden alaiset dokumentit kun eivät ole tarkoitettu kenenkään muiden paitsi meidän silmille.

Toimiston tavaramäärä kevenikin reippaasti ja kaikki lippuset ja lappusit saatiin järkevään järjestykseen. Siisteys on puoli ruokaa, vai miten sitä opetettiinkaan ala-asteella…  Tehtiin lisäksi aivan helmilöytöjä vuosien varrelta.  Annetaanpa muistojen viedä hetkinen ja puretaan pahvilaatikon uumeniin kätkeytynyt aarresaalis ja niiden herättämät tarinat.

Teron task (joryn jälkeen): Heittäydy promomaailmaan ja lajittele paidat!

Ja Terohan heittäytyi!

Nostalgiset ilmapallot oli käytössä Tyky-päivässä 2007 Niihaman retkeilymajalla!

Those were the days my friends, vm. 2007!

Nykyiset johtoryhmän 2/3:aa vm. 07

Markkinointitoimisto Deeperin populaa matkalla Tyky-päivään, 07.

Heittäytyminen vuoteen 2006, LSO:n markkinointiviestintää tekemässä!

Johtamistieteiden laitos mielessäin...

Plussan roadshow, Seinäjoki 2007

Kulissien takaa...

Lomamietteitä!

Ainahan se on mielessä - Loma!

Loma on rentoutumista varten. Lomalla kerätään paukkuja tulevaa työrupeamaa silmällä pitäen sekä palautellaan juuri päättyneestä kaudesta.

Entäs jos tuntuu siltä, ettei loma täytä sille asetettuja tavoitteita? Tai jos tekee ennen loman alkua tuplana kaikki työt ja nukkuu lomallaan tuplapitkät yöt? Missä vaiheessa loma siis virallisesti alkaa? Entäs jos käyttää lomastaan kaksi viikkoa tekemättömistä töistä ahdistumiseen ja seuraavat kaksi valmistelee töihin paluuta? Missä on vika? Lomailijan mentaliteetissa, työnantajassa vai organisaatiossa?

Loma on ihmistä varten, samapa tuo, mitä lomallasi teet tai jätät tekemättä. Loma ei ole sitä varten, että jaksat taas väsyä. Lomalle kannattaa varata sopivasti tekemistä. Sen verran sopivasti, ettei tylsisty ja joudu myöhemmin surkuttelemaan, ettei  nähnyt tai kokenut mitään. Sopiva määrä ohjelmaa on yleensä sellainen, ettei aikataulut ja tekeminen aiheuta stressiä.

Loman lopussa kannattaa kysyä itseltään, mitä loma teki minulle? Rohkaisi tutustumaan uusiin ihmisiin, sai viimeistelemään kattoremontin, antoi tärkeän hengähdystauon vai innoitti keksimään pari uutta bisnesideaa. Tärkeintä on, että loma teki sinulle hyvää!

Expressionin väki toivottelee nautinnollisia lomahetkiä. Loppukesästä painetaan taas!

Ps. Lomailija, ei passaa unohtaa poissaoloviestiä!