Asiantuntijaa kannattaa yleensä kuunnella.

Osa asiantuntijuutta on kyky kieltäytyä tai kieltää muita tekemästä asioita, joka aiheuttavat vahinkoa asianomaisille tai muille ihmisille. Joissain työyhteisöissä tuosta valitettavasti saa ilonpilaajan ja tosikon maineen, mutta todellisuudessa monet suuret katastrofit olisi voitu välttää, mikäli joku komentoketjussa olisi  pystynyt sanomaan ponnekkaasti “ei”.

Tämä teema putkahti mieleeni, kun luin It-viikosta F-Securen omilta sivuilta löytyneestä tietoturva-aukosta, joka oli yhtiön tutkimusjohtaja Hyppösen mukaan “nolo kömmähdys”. Koska virhe myönnettiin, sitä pahoiteltiin, se korjattiin ja lopulta käännettiin viestinnässä yrityksen eduksi, minulle jäi episodista hyvät fiilikset. Se , mitä pohdin lausunnossa edelleen, oli oli tämä kohta: “Voin hyvin kuvitella, että joku pomo jostain on soittanut viime hetkellä ja kertonut, että tämä pitää saada tänne ja että deadline on iltapäivällä”.

Niin se kai on, että riittävän suuren pomon käskyä pitää valitettavan usein totella lähes sokeasti.Tässä tapauksessa ihmishenkiä ei menetetty, mutta jossain toisessa tilanteessa ja ympäristössä prosesseissa oikominen, etenkin kun ne liittyvät turvallisuusasioihin, voi olla kuolemaksi tai johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Vai miltä kuulostaa muutama karrikoitu esimerkki?

Arkkitehti toiselle:

- Ei se pilvenpiirtäjä tota tukirakennetta tarvitse. Jätä pois vaan, kun pomo niin käski.

- Totta. Luotan suhun!

Perämies kapteenille:

- Miksi toi punainen varoitusvalo palaa? Pitäisi palata kentälle.

- Älä välitä siitä. Anna sen palaa vaan.

Markkinointisuunnittelija toimitusjohtajalle:

- Siis periaatteessa tämä mainos on epäeettinen, mutta toisaalta, kerrankos stä kokeillaan tällaistakin? Tuskin tästä maailma kaatuu, vai mitä olet mieltä?

- Anna mennä vaan! Sittenhän se nähdään.

Asiakas promoottorille:

- Kai tätä hiustenkuivaajaa voi kylpyammeessa käyttää?

- En minä tiedä. Omalla vastuulla. Kokeile vaan, tuskin siihen kuolee.

Todellinen asiantuntija osaa sanoa ei sekä perustella näkemyksensä tai ainakin kyseenalaistaa epäilyttävältä tai täysin järjettömältä kuulostavan vaihtoehdon. Hän pystyy myös ottamaan vastaan ilonpilaajan ja tylsimyksen roolin, sillä asiantuntija ei voi olla mikään joo-joo -tyyppi. Asiantuntijuuteen kuuluu taito ehkäistä muita (asiasta tietämättömiä) tekemästä virheitä. Uskottavuus syntyy myös kyvystä kieltäytyä tai kieltää toisia toimimasta itselleen tai muille turmiollisesti. Ja myös silloin, kuin negatiiviset seuraukset näkyisivät vasta vuosien kuluttua.

Asiantuntijan ei-sanalle annetaan moissa työyhteisöissä liian vähän painoarvoa.Niin monet suorastaan tukkivat korvansa, kun asiantuntija puhuu. Kaikista hankimpia ovat ne persoonat, jotka vilpittömästi uskovat itse olevansa experttejä ihan kaikessa – historiasta painokonetekniikkaan ja nykytaiteesta autojen tuunaukseen.

Kaikista surkuhupaisinta on, että kun vahinko sattuu, asiantuntija onkin se ensimmäinen, joka saa sapiskaa. Vahingon tapahduttua myös asiantuntijan itsensä on melko turha kitistä, ettei tuonut omaa mielipidettään esille riittävän ponnekkaasti.

Miten kieltää tai kieltäytyä fiksusti?

Jos asiakkaasi tai kumppanisi idea tai ajatus on mielestäsi keskeneräinen, toteutuskelvoton tai kuolleena syntynyt, ole rehellinen ja kerro mielipiteesi hyvin perusteluin.

• Käytä argumentoinnissa omia ja muiden kokemuksia sekä kaikkea sitä kirjatietoa ja käytännön työelämässä kertynyttä taitoa, jota sinulla on.
• Esitä asia viisaasti ja niin, että asiakkaasi todella ymmärtää, että toimit hänen parhaakseen ja häntä kunnioittaen.
• Älä teilaa kaikkea ja jokaista yksityiskohtaa, vaan muista myös joustaa  – edes periaatteesta tai neuvotteluaseman säilyttääksesi.
• Neuvottelulla saat usein enemmän aikaan, kuin turhanpäiväisellä väittelyllä ja huonoilla perusteluilla.

Pikku hiljaa pääset alkuun kieltäytymisen tai kieltämisen jalon taidon kanssa. Jossain vaiheessa huomaat että sinua tullaan kiittämään myöhemmin, kun pelastit asiakkaasi tai kollegasi typeryyksiltä aiemmin.

Kaikki eivät ole asiantuntijoita kaikessa, eikä sitä keneltäkään odoteta.Vaikkei aina olekaan helppoa, kannattaa toisinaan myöntää, että joku muu on minua parempi monissakin asioissa. Sen sijaan niillä sektoreilla, joilla sinä olet erinomainen, ei kannata piilottaa kantta vakan alle. Oman asiantuntijuutensa voi tuoda rohkeasti esille ja käyttää sitä muiden auttamiseen ja opastamiseen. Sehän on koko asiantuntijatyön ydinajatus.

Osaatko sinä sanoa ei? Missä tilanteissa kieltäminen tai kieltäytyminen tuntuu erityisen kurjalta? Tunnetko huonoa omaa tuntoa, jos joudut sanomaan ei, vaikka tiedät, että olet oikeassa? Oletko niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita myöntymään ja nöyrtymään mihin tahansa, mikäli painostus tulee riittävän korkealta taholta ja ankaralla sävyllä? Entä miten suhtaudut muiden ei-sanaan? Kunnioitatko sitä vai oletko huviksesi “vastarannan kiiski”?