Lienee rikollista olla kirjoittamatta blogiin, jos on kuunnellut korvat höröllään sosiaalisista medioista pari tuntia ja vakuuttunut, että osa oli jopa ihan asiaa. Siksi päätin, että nyt saa hetkeksi muut hommat väistyä kirjoittamisen tieltä, vaikka kiire onkin. Kaupallinen joulu lienee tehnyt samat tepposet, kuin joka ikinen vuosi. Kiirehän tässä tulee! Luulisi edes lumentulon viimeistään lyövän tuon iloisen täysien vatsojen ja lahjakasojen juhlan lähenemisen takaraivoon, mutta ei. Ihan yhtä hämillään olin tänäänkin, kun totesin, että joulukalenterinhakureissulle tässä on lähdettävä. Joulu kuitenkin sikseen (toistaiseksi) ja asiaan.
Oikotieltä kolahti jälleen kutsua meiliboksiin, kun syyskuisen seminaarin palautteissa oli toivottu sosiaalisia medioita käsittelevää tietoiskua ja palautetulvaan oli päätetty vastata. “HR päättäjä sosiaalisessa mediassa”- seminaari järjestettiin Sanomatalossa 23.11.2010 , johon uskaltauduin myrskyisää talvikeliä uhmaten. Sosiaalista mediaa osana työyhteisöä sekä rekrytointia tutkiskeltiin niin juridiselta kuin käytännönläheisemmältäkin kannalta.
Lakitekstiä ja tilapäivityksiä
Olin hieman hämilläni, kun seminaarin alkumetreillä heittäydyttiin lakipykälien pauloihin, kun Kirsi-Marja Salokangas Krogerukselta yritti selvittää suomeksi, mitä ko. pykälät tarkoittavat noin niinkuin käytännössä. Työntekijän lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan oli kiinnostavaa kuultavaa, sillä työntekijöiden sosiaalisen median käyttö työasioiden kuulutusväylänä on herättänyt keskustelua myös kotitallissa. Työntekijällä ei ole vapaa-ajallaankaan oikeutta ilmaista ammatti- tai liikesalaisuuksia eikä saattaa työnantajayritystä huonoon valoon esimerkiksi Facebookin tilapäivityksissä. Lisäksi Salokangas painotti, ettei sosiaalinen media ole irrallinen toimintaympäristö, vaan siellä pätee samat lait kuin oikeassa yhteiskunnassakin. Paranee siis miettiä, mitä verkostolleen jakaa.
Sosiaalista rekrytointia
Illan pääpotin räjäytti sosiaalisten medioiden kanssa rakkaudella painiskeleva Janne Ruohisto Intunexista. Olin niin ihastuksissani miehen innostuneisuudesta koko sosiaaliseen heimoutumiseen, että hihkuin yhdessä muun yleisön kanssa miehen naksautellessa slideja menemään. Huh!
Tärkeintä Ruohiston mielestä sosiaalisissa medioissa on vuorovaikutus, kokemusten jakaminen sekä tiedonjanon tyydyttäminen. “Sosiaalisiin medioihin kannattaa hypätä mukaan, sillä olet siellä kuitenkin jo”, totesi Rouhisto ja jatkoi diojen naksuttelua. Esimerkiksi LinkedIn-palvelussa käyttäjät ovat voineet lisätä työnantajiaan jo iän päivän ja nyt, kun yrityksilläkin on mahdollisuus mukaan palveluun, on suurella osalla yrityksistä jo sivuillaan pitkä lista työntekijöiden täyttämiä tietoja. Mene siinä sitten sanomaan, että olisin kyllä halunnut viestiä yrityksestäni noin ja näin.
Rekrytoinnin tulevaisuus saattaa sosiaalisten medioiden vaikutuksesta olla jotain aivan muuta kuin minä sen tänä päivänä ymmärrämme, mutta minä en valita. Ihmisiä halutaan yksilöinä, persoonina ja kokemusta ammentavina ideapankkeina, ei tiettyjä kylmiä kriteereitä täyttävinä työkoneina. Ihmisen merkitys yrityksessä kasvaa ja synergialle annetaan tilaa. Tästä mä tykkään ihan hirveesti. Toivottavasti tekin.



Viimeisimmät kommentit