Teidän Ilonanne

Rakkaalla lapsella monta nimeä ja itseironia kunniaan. Jo otsikosta voi päätellä, että nimeni on yksi näistä, mistä on helppoa keksiä kaikkea hauskaa sanottavaa. Ala-asteaikoina saatoin hieman loukkaantua, jos minua kutsuttiin Surunaksi, mutta näin vanhemmiten asialle on huomattavasti helpompi naureskella. Olen siis todennut, että tähänkin asiaan auttaa huumori. Keväällä Expressionin Tampereen toimistolla käydessäni huomasin letkauttavani, että olen täällä teidän ilonanne seuraavat viisi kuukautta.

Jos vielä jäi epäselväksi, nimeni on siis Ilona ja olen Expressionin työharjoittelija. En tohdi enää käyttää sanaa uusi, koska Pasilan toimistolla on jo vierähtänyt yli neljä kuukautta.

Nuoruusvuoteni kuluivat Oriveden pikkukaupungissa, aivan Tampereen kupeessa. Paras kuvailu Orivedestä taitaa mennä näin: Kaupunki on niin pieni, että ihmiset lähestulkoon tietävät, minkä värisiä alusvaatteita naapurit käyttävät. Tai ainakin luulevat

tietävänsä. Aika siis tuli hukutettua milloin mihinkin, mutta rakkain harrastukseni on aina ollut ratsastus. Hevosten kanssa on jaettu ilot ja surut, joten olen ollut pienestä pitäen se lettipäinen heppatyttö. Nykyään harrastus jäänyt hieman vähemmälle ja kilpasaappaat pölyttyvät kaapissa, mutta kaipuu lajin pariin tulee aina vähintään silloin, kun Pasilan ratsupoliisit kopsivat pitkin Radiokatua toimiston ikkunan ohi.

Orivesi jäi taakse ja Tampere kuulutti kutsuhuutonsa lukion jälkeen, jolloin aloitin opintoni kansainvälisellä International Business –linjalla Hämeen Ammattikorkeakoulussa Valkeakoskella, pääaineenani Global Marketing. Opiskeluelämän alkaessa totesin monien muiden tavoin, että töitä pitää tehdä, jos ei halua elää nuudeleilla ja tonnikalalla. Minun kohdallani opiskelijaelämä ilman töitä olisi ollut vielä normaalia kuivakkaampaa, koska tonnikala on suurin kulinaarimaailman viholliseni. Kokeiltuani erilaisia pätkätöitä huoltoasemista baareihin, totesin, että nyt oli aika hankkia jotain omaan alaan liittyvää työtä.

Runsas vuosi sitten saavuttuani Espanjasta takaisin Suomeen unohtumattoman puolen vuoden vaihto-oppilasjakson jälkeen huomasin istuvani koulun penkillä motivaatio hukassa eikä tietoa tulevaisuudesta. Opintoni olivat siinä pisteessä, että työharjoittelu olisi saatava mahdollisimman pian. Koko syys- ja kevätlukukauden aiheutin itselleni harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä pähkäilemällä työharjoittelupaikkaa. Paikka löytyikin lähempää kuin osasin itsekään odottaa.

Expression oli minulle tuttu jo promoottorin näkökulmasta. Promoottorinurani alkoi Expressionilla syksyllä 2010, jolloin hyvä ystäväni, silloinen Markkinointitoimisto Deeperin harjoittelija, otti minuun yhteyttä kysyäkseen olisinko kiinnostunut muutamasta kivasta työkeikasta. Asuttuani tämän samaisen henkilön kanssa puoli vuotta Espanjan auringon alla, totesin käsityksemme kivasta olevan samalla tasolla ja lähdin mukaan tietämättä, mitä tuleman pitää.  Ensimmäinen keikkani promoottorina oli ALSO Expo, kuten varmasti melko monella muullakin uudella Expressionistilla. Messuthan menivät niin mainiosti, että heti seuraavana päivänä löysin itseni Hulluilta Päiviltä tarjous-Sloggien seasta.

Ja nyt siis istun iloisin mielin jo kohta viidettä kuukautta Expressionin Pasilan toimistolla takanani lukuisia keikkoja ja arvokasta kokemusta sekä toimistotyöstä myynninedistämisen parissa että vesipumppupromootioista aina rahapeliyhtiöiden kongressiedustuksiin. Tulin siis jäädäkseni, ja lokakuun lopulla kumitetaan “harjoittelija” käyntikortistani ja tilalle kirjoitetaan promootiosuunnittelija. Olen siis teidän ilonanne myös tulevaisuudessa. Heko heko.