Työsuhde on kahden kauppa!

Työsuhde on aina kahden kauppa, jossa pätee melko samat säännöt kuin muissakin ihmissuhteissa. Vertaa työsuhdetta vaikkapa ystävyys- tai sukulaissuhteeseen. Eivätkö seuraavat asiat olekin aivan itsestäänselvyys niissä? Miksi ei sitten työsuhteissa?

1) Olemalla luotettava ansaitsee lisää luottamusta. Jos puhuu suoranaista paskaa tai mustamaalaa muista ihmisiä, se tulee aina jotain kautta ilmi ja siitä seuraa huonoja asioita.

2) Myös kunnioitus ja arvostus ansaitaan, eikä niitä voi vain vaatia toteutuvaksi.

3) Puhumalla vaikeistakin asioista rohkeasti ääneen selviää yleensä helpommin kuin vaikenemalla, räyhäämällä tai palkkaamalla juristin. (Etenkin, jos on itse mokannut.)

4) Hetken mielijohteesta lähetetty keikan peruutustekstari, ilmoittamatta peruutettu työhaastattelu tai sekopäinen kimpoilu koulutuksessa eivät kuulu työelämään. Jos joku sietää niitä, se joku on erityisen pitkäpinnainen ja hyväsydäminen.Tai saamaton.

5) Jotta saa korvauksen, täytyy tehdä työtä, mielellään myös hyvin. Jossei edes yritä, miksi ihmeessä siitä pitäisi korvata mitään? Niitä ihmisiä kyllä riittää, jotka yrittävät kovasti onnistuen siinä!

6) Palkankorotus pitää ansaita, mutta ansaintaperusteeksi ei kelpaa “ku kaverikin sai”. Ei etenkään, jos kaveri on vielä aivan toisella alalla.

7) Mikään muu ei pysyvää paitsi muutos ja muuttuminen. Jossei halua yhtään joustaa, kannattaa miettiä uudestaan, hakeeko ainakaan ihmissuhde/ asiakaspalvelutyöhön.

Suomessa on liian pienet piirit siihen, että räjäyttää kaikki sillat takanaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joku kysyy “millainen tyyppi se XY oikeasti on”, ei voi valehdella.

9) Kun on ollut työelämässä 2 kuukautta, ei voi sanoa olevansa “erittäin kokenut”. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen voi jo sanoa niin. Kahden vuoden jälkeen on jo hyvässä alussa kokemuksen hankkimisen kanssa.

10) Samat säännöt koskee molempia työsuhteen osapuolia.

- Päivi L.