Työviihtyvyys paremmaksi taiteella

Art by Kirsi Toivonen.

Jyväskylässä järjestettiin lajissaan kuudes Kansainvälinen kulttuuripolitiikan maailmankonferenssi, jossa ruodittiin mm. taiteen merkitystä työviihtyvyydelle niin työajalla kuin vapaalla.

Tuskin ketään yllättää, että taide on merkittävä voimavara. Miksi siihen kiinnitetään niin kovin vähän huomioita työnantajan puolelta? Onko kyse siitä, ettei tiedetä taidepohjaiseen opetukseen, luennointiin, esitelmöintiin, koulutukseen ja motivointiin liittyviä menetelmiä? Ehkä musiikin ja kuvataiteen käyttö on kuitenkin sen verran uutta ja erilaista, ettei sitä uskalleta kokeilla. Kenties keskitytään miettimään epäolennaisuuksia, kuten kuka kokeilua johtaa, miten kokeilun onnistumista mitataan ja mitä jos mokataan, ja itse tekeminen unohtuu.

Musiikki ja työyhteisö

Kaikkihan tuntevat musiikkiterapian mutta harva muistaa, että niitä metodeita voi hyödyntää myös työyhteisön kehittämisessä, motivoimisessa ja viihtyvyyden parantamisessa. Hommat voi aloittaa hyvin pienistä teoista, kuten tarkastamalla taukotilojen äänimaailman sekä miettimällä, millaisiin tilanteisiin musiikki toisi eloa, elämää ja vaihtelua.

Taidetta lastenhuoneen iloksi! (Art by Kirsi Toivonen)

Työskentelin nuorempana suuressa tuotantoyrityksessä, jossa vannottiin työviihtyvyyden nimeen. Oli kuntosalit, uimahallit, pingispöydät terassilla, oma huvila ja mönkijä- tai karting-radalle pääsi useamman kerran vuodessa. Sporttisille ihmisille oikein jees! Taukotilat oli täynnä alan lehtiä ja kirjallisuutta, joten niidenkin suhteen mieli pysyi virkeänä. Mutta musiikkiin suhtauduttiin hirvittävän nuivasti.

Käytännössä kaikki oli kielletty sillä perusteella, että musiikki häiritsee joko muiden tai omaa työntekoa. Aivan kuin pomo olisi voinut päättää puolestani, miten minä itse motivoidun parhaiten! Musaa ei saanut kuunnella kuulokkeilla minkään työn ohessa, vaan oli nautittava printtereiden piippailusta, ilmastoinnin hurinasta ja ulkoa kuuluvista kolinoista (tuotantopuoli oli aivan markkinoinnin vieressä). Perusteluna tälle oli, että musiikki heikentää keskittymistä ja musiikin lomasta ei kuule muiden puhetta. Tavallaan ymmärrettävää, tavallaan ei.

Taidetta lasten iloksi ja energiaksi (Wall Art by Kirsi Toivonen)

Keskittymistä musa ei välttämättä häiritse, riippuen musiikista. On eri asia vajota keskipäivätranssiin tunneiksi täysillä pauhaavan accapella-elektropopin tahdissa kuin kuunnella jotain inspiroivaa ja virikkeellistä vääntöä kohtuuvolyymillä. Ja olisiko sekään niin hirveetä, että työkaveri, joka haluaa huomiota, ottaa olkapäästä kiinni ja kutsuu kuuntelijaa nimeltä? Mutta koska firmassa ei annettu tilaa uusille mahdollisuuksille, en tiedä, mitkä vaikutukset olisivat olleet. Tottakai palaverit ja kokoukset ovat asia erikseen. Ei niihin mennä musiikkia kuuntelemaan – pelkästään – vaikka musiikki voi olla fiksu tehokeino, oikein käytettynä!

Musiikki opetuksessa

Musiikki (ja kuvallinen ilmaisu) toimivat myös opetustilanteissa. Etenkin, jos kohderyhmässä on paljon näköaistin tai kuuloaistin perusteella oppivia ihmisiä, kannattaa käyttää musiikkia ja/tai kuvallista ilmaisua. Itse olen musiikki-ihminen henkeen ja vereen. Olen soittanut koskettimia emorockbändi Lines of Leavingissä, laulanut accapella -yhtye Sonaressa sekä The Swingersissä (swingpumppu) ja opettanut musiikkia Lahden Yhteiskoulussa. (Silloin päätin, ettei minusta tule musiikin opettajaa),

Olen käynyt laulutunneilla pienen ikäni, soittanut pianoa ja lisäksi rämpytän sujuvasti kitaraa, hakkaan peruskompit rummuilla ja saan jopa kontrabassosta ja poikkihuilusta äänen. Teoriaa inhosin, mutta pakko sekin oli opetella, jotta saattoi kehittyä soittajana ja laulaja. Näin vahvalla musataustalla tekee mieli työntää musiikkia vähän joka paikkaan kokouksista presentaatioihin ja automatkasta työhaastatteluun, mutta olen yrittänyt pidättäytyä moisesta. Kaikki eivät motivoitu musiikista samalla tavalla, eikä tietenkään tarvitsekaan.

Jytkettä valmennuskursseilla

Toimin kauppakorkeakoulun alkuvuosina myös kouluttajana. Homma oli haasteellinen, koska tehtävänäni oli opettaa mielestäni aivan liian paljon asiaa aivan liian lyhyessä ajassa. Käytin luentojen alussa musiikkia mm. tunnelman luomisessa. Toisinaan asioita opeteltiin musiikista tuttujen menetelmien eli rytmiikan, riimityksen ja laulannan perusteella. Myös erilaisia kuorollisia menetelmiä taisin joskus kokeilla.

Oli siinä hymy herkässä yhdellä jos toisella, koska tällainen opiskelu oli monelle aivan uutta. Veikkaan, että jokainen kurssilaisista muistaa vielä tänä päivänäkin Pienen Markkinointiveisun tai Strategiaräpin. Paitsi että meillä oli järjjettömän hauskoja tunteja, taisimme oppiakin jotain. Ainakin kurssipalautteen arvosana oli ketä tahansa opettajaa kannustava, ja onnistumisprosentit meikäläisen aineessa (markkinointi) mieltä ylentäviä.

Muutama ikuisesti suosikkitunnelmabiisini: